Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Yhdellä klapiyrittäjällä oli vanha VK16 käytössä. Koivut vedettiin siitä tuoreena läpi. Tavara kuivui pinossa ja käsittely/siirrot hoitui etukuormaajan ”tukkupihdeillä”. Valmiiksi kuiva tavara sitten renkien toimesta asiakastilauksen mittoihin suoraan lavalle, lavalokeroon, säkkiin tai suursäkkiin. Kuoret/tuohet myytiin lisähintaa tai kaupanpäälle. Asiakkaat tykkäsivät. En tiedä toimiiko vieläkin näin. Ohuempaa rankaa ei tarvitse edes halkoa. Olisko kellään vanhaa VKta kaupan…?
Kannattaa nyt esimmiseen kertaan vuokrata se masiina. Auton perässä vedettäv ja polttomoottorikäyttöinen. Sitten voi tunnustella onko se ollenkaan itselle maistuvaa hommaa. Ja vaikka tekis joka vuosi niin vuokraaminen tulee halvemmaksi ja helpommaksi. Itse teen pikemminkin halkoja (50cm) ja järeästä puusta. Syntyy moottorisahalla ja polttomoottorikäyttöisella hydraulihslkojalla. Rukkasen jäljet pannuun asti laskettuna jää vähäisiksi. Eikä tarvitse kalikoiden kanssa puuhastella.
Omien tilojen osalta metsään.fi tiedot ovat hämmästyttävän hyvin ajantasalla varsinkin niillä tiloilla jotka on parin viime vuoden aikana laserkeilattu. Mies ja relaskooppi ei pääsisi yhtään tarkempaan tulokseen. Toisin kuin varmaan Seppä Seppo, niin minä koen saavani verorahoille kerrankin kunnon vastinetta.
Laaja-alaisista kivikoista minulla ei ole kokemusta, mutta kallioalueista kylläkin. Sellaisista vaihtelevista alueista joilla kalliota on pinnassa, mutta jo heti vieressä on notkelmia joissa on hyvinkin hienojakoista maata. Jos kaivinkonekuskia ei erikseen ohjeista niin lopputulos on se että mättäitä tehdään sinne notkelmiin ja kalliota vain raapaistaan. Jos malttaa kääntää sitä kaivinkonetta 180 astetta niin melkoisen suurelle osalle ohutkumttaista kalliota saadaan mättäitä joilla istutustaimet (mänty) kasvavat oikein hyvin. Tästä työstä joutuu ehkä maksamaan hieman ekstraa, mutta lopputulos on hyvä.
Pahkis, juurikin noita kuoppia ei synny kun ei yritetä minkäänlaista laikutusta. Naveromätästyksessä ja kääntömätästyksessä ei synny kuoppia. Pohja jää kyntöäkin tasaisemmaksi.
Lisätään nyt vielä tämäkin, eli ”pallekynnön” onnistuminen riippuu aivan ratkaisevasti siitä mitä kynnetään. Aikanaan kun peltoja metsitettiin suoraan viljelystä niin maa ”kääntyi” nätisti ja näitä ”tunneleita” ei jäänyt sinne palteen alle. Nyt metsityskohteena on todennäköisemmin jopa vuosikymmenet heinää ja vesakkoakin kasvanut entinen pelto. Siellä on siis uskomaton määrä elävää juurta. Se ei aivan hetkessä maadu vaikka glyfosaattisruiskutus ennen kyntöä tehtäisiinkin. Tämän tunnistaa kyllä kuka tahansa joka on enemmmän kyntänyt. Nurmen ”lopetuksen” kyntö on aivan eri hommaa kuin viljalla olleen pellon. Vuosien aikana kertynyt juurimassa ”sitkastaa” viiluja niin etteivät ne niin vain käänny. Tämä kannattaa huomioida. Eli ratkaisu on kaivinkonemuokkaus. Sillä saadaan tarvittaessa kuvion reunankin kuivatusoja perattua ja laskuojat pellolta kuntoon. Ja voidaan tehdä ne laskeutusaltaatkin jotta alkuvaiheessa reippaammin liikkuva kiintoaines ei täysimääräisesti valu vesistöihin.
On hyvin todennäköistä, että Eräjorkin hankkeessa tulee esiintymään noita Tanelin jo kuvaamia ongelmia. Näin jo siitäkin syystä, että tekijällä tuskin on asiasta minkäänlaista kokemusta. Hyvääkin jälkeä on aikanaan saatu aikaiseksi, mutta silloin tekemistä neuvottiin ”kädestä pitäen” ja kyntäjilläkin oli kokemusta. Nyt ei ole neuvojia (paitsi täällä netissä huutelijoita) eikä kokeneita kyntäjiä.
Jos taimet ja istutus ovat sen verran iso investointi, että kannattaa ehdottomasti teettää muokkaus kaivinkoneella. Jos on ojitustarvetta (ja sitä hyvin todnenäköisesti on), niin oikea menetelmä on ojitusmätästys tai lievemmän kuivatuksen tarpeessa naveromätästys. Kuitenkin niin, että peltoon ei tarpeettomasti kaiveta mitään kanaaleita. Navero on leveä, laakea ja matala. Sellainen josta pääsee yli helposti vaikka naveron pohjalle astumalla. Täydentää voi sitten vaikka kääntömätästämällä. Kannattaa suhtautua laikkumätästykseen hyvin kriittisestä pellonmetsityksessä, pehmeään peltomaahan syntyy hyvin helposti syviä kuoppia eikä niinkään ”laikkuja”.
Ja glyfosaattiruiskutus kannattaa tehdä ehdottomasti ensi kesänä ja muokkaus sitten vasta syksyllä 2018. Ja samalla ruiskutuksella menee nestemäinen boori (Bortrac) jota lähes aina peltomailla tarvitaan.
Professorin varsinainen huoli on taimivaiheen ja nuoren puuston liian nopea kasvu jos taimikko hoidetaan nykysuositusten mukaan. Mätästys ja nopea kasvuunlähtö vaikuttavat myös. Ongelma korostuu rehevillä pohjilla. Kyllä minun täytyy tunnustaa, että tämä laittaa miettimään. Ydinpuun liian nopea kasvu voi johtaa siihen, että ytimestä sahatut saheet eivät kelpaa rakennesahatavaraksi. Ja ytimestä ne nimenomaan sahataan ne lankut. Pitääkö istutustiheyttä kasvattaa vaikkapa +3000kpl/ha tiheyteen? Ei houkuttele kustannusten takia. Myöhennnetty ensiharvennus ja sekin lievänä? Ei houkuttele sekään lisääntyneen tuhoriskin takia. Varhaisperkauskesta luopuminen ja palaaminen jonkinlaiseen reikäperkaukseen? Ehkäpä? Reippaampi sekapuuston jättäminen varhaisperkauskessa? No tämä voisi toimia varsinkin jos sekoitukseksi saa mäntyä.
Lannoitus kakkosharvennuksen jälkeen ei kuitenkaan ole ongelma. Se ei heikennä rakennesahatavaranlaatua millään muotoa. Ja, ehkä valitettavastikin, ei typpilannoitus sentään mitään ihmeitä tee varttuneessa puustossa.
Professori on aivan oikeassa. Minä kuitenkin kuulin hänen sanovan, että maltillinen typpilannoitus varttuneelle puustolle on ok ja ei aiheuta laatuongelmia. Maltillinen=nyky suositusten mukainen. Liiallinen=nykysuositusta isommat kerta-annokset.
Mutkitteu ei johdu ravinnelisäyksestä, metsäsalpietarissa on booriakin. Todennäköisesti kuusentuomiruste, sille oli viime kesänä hyvät olosuhteet ja muutenkin se vaivaa kuusikoita joiden lähellä kasvaa tuomia.