Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä me ollaan samaa mieltä. ”Kaupallisuus” ei tosiaan ole mikään tae tuhkan laadusta. Löytyy tosin sellainenkin toimija joka toimittaa mitä lupaa ja on tehnyt sitä jo kohta 10 vuotta. Se toimija ei olekaan ”tuhkan tuottajan” kyljessä kiinni/omistuksessa vaan hakee parhaita jakeita. Niitä on taatusti saatavilla mutta vaatii pitkäjänteisyyttä ja moraalia toimia niin. Voimalaitoksen näkökulmasta on tarve päästä jätteestä eroon eikä jaotella sitä parempiin ja huonompiin osiin. Turvetta jos on poltossa mukana niin lähtökohta on metsälannoitukseen jokseenkin kelvoton. Parasta olisi koivukuoren tuhka, mutta siinä jostain syystä nämä raskasmetallit ovat aina koholla.
Mutta oli tuhkan laatu mitä tahansa, ja on se sitten vaikka lähes ilmaista, niin ohutturpeisille rämeille sitä ei kannata ajaa. Paksuturpeisia alkujaan puuttomia suometsiä on aivan tarpeeksi, niillä tuhkan (tai pikemminkin fosfori ja kalium lisäyksen) vaikutus voi olla todella dramaattinen.
Ammattitaitoa on tunnistaa mitä missäkin kannattaa ja ei kannata tehdä. Ammattiylpeyttä on toimia sen mukaan.
Petkeles, annetuilla tiedoilla en pidä kyseistä kohdetta muuttumana. Siellähän on ihan hyvä puusto. Ravinnetila on sinällään tasapainossa, mutta typpeä on vaan niukanlaisesti. Tuotantopuusto on ihan ok, huippuluokan tukkia sieltä ei saa, mutta kannattaa pyrkiä järeyttämään sitä jotta pääsee kohtuu ajassa kohtuu tukkiprosentyiin. Tuhka ei tuolla kohteella ole näillä tiedoilla oikea ratkaisu.
Se on kyllä sääli kun metsä-ammatilaiset ja metsänomistajat eivät selvitä turvekerroksen paksuutta. Turverassin voi jokainen tehdä ohuesta rautatangosta. Ei maksa paljon ja hyvin helposti saa käsityksen turvekuvion turpeen paksuudesta. Kun turvekerros on alle 40cm, niin kyseessä ei ole enää suometsä vaan entinen suometsä. Näin siis puiden ravinnetalouden osalta.
Kovin montaa omatoimiseen tuhkanlevitykseen oikeasti pystyvää ei Suomessa ole. Ei ainakaan jos hankkeella on kokoa 20 hehtaaria. Tuhaa tarvitaan 5000kg/ha jos se on jokseenkin hyvää. Kaupallisesti tarjolla on parempaakin ja 3000 kg/ha. Jos joku on joskus levittänyt apulantaa käsin 600kg/ha niin osaa aavistaa minkälainen urakka on levittää viisinkertainen määrä. Minä käyttäisin helikopteria. Mutta vain jos kyseessä on paksuturpeinen ja oikeasti fosforia ja kaliumia kaipaava turvemaa.
Vaikka olisi kuinka innostunut tuhkanlevityksestä, ja siihen saisi kemeraakin, niin onko siinä mitään järkeä kohteilla joilla se ei lisää kasvua? Miksi joillakin on tarve juuri tuhkan osalta todistella että se lisää aina kasvua ja ei siitä haittaakaan ole makso mitä makso? Omituista kun yleensä täällä ollaan, syystäkin, tosi tarkkoja turhien kulujen suhteen.
Kalkki toimii pellolla ja puutarhassa jossa olosuhde on aivan toinen. Kalkituskokeita kyllä tehtiin ihan perusteellisesti sillon kun pelättiin happosateiden tappavan Suomen metsät. Tulos oli, että parhaassa tapauksessa kasvu ei pienentynyt, usein pienentyi ja pahimmillaan aikaansaatiin voimakas boorinpuutos. Boori on mangaanin lisäksi ravinne joka sitoutuu maaperään pH:n noustessa. Metsämaalla juurisienet ovat vuosimiljoonien aikana sopeutuneet happamiin olosuhteisiin. Suometsissä tuhkan on todettu todella pitkällä ajanjaksolla nopeuttavan jossainmäärin turpeen hajoamista eli typen mineralisaatiota. Parhailla soilla typpeä on tarjolla todella runsaasti joten mopeuttamiselle ei ole tarvetta, fosforille ja varsinki kaliumille kylläkin.
Mutukka, kyseessä on mitä ilmeisimmin ravinteisuudeltaan karuhko ja jo ennen ojitusta ainakin jossain määrin puustoinen suo. Turve on tod.näk. puurahkaturvetta. Varsinaista ravinne-epätasapainoa näillä ei ole. Kasvunlisää antaa käytännössä vain typpi. Paras ratkaisu olisi Pellon Y3 ja käyttömäärä noin 700kg/ha. Tällä annoksella typpeä tulee 160kg, fosforia 21kg ja kaliumia 56kg/ha. Fosforia ja kaliumia tulee jo reilu puolet varsinaisen terveyslannoituksen määristä. Se riittää varmistamaan sen ettei typpilisä ainakaan aiheuta epätasapainoa.
Sitten mielellään 6-7 vuoden kasvatus ja alaharvennus jos sille on selkeä tarve.
tällä reseptillä investointi on kohtuullinen ja investoinnin tuotto jotain aivan muuta kuin tuhkalla puhumattakaan tuhka+typpi levityksellä. Näin se vaan on vaikka pahalta tuntuiskin.
Pikkutukilla hyvä havainto. Kun turvekerroksen on ohut (=varttuneella puustolla alle 40cm) niin puut saavat riittävästi fosforia ja kaliumia pohjamaasta.
Mutukka, mitä pintakasvillisuutta siellä rämeellä on? Onko suopursua runsaasti? Vaivaiskoivu vai hieskoivua? Oletko varma että se on edelleen paksuturpeinen, eli että turvetta on yli 40cm pohjamaan päällä?
Tuhkan ja typen yhteisvaikutus tuottaa pelkkään typpeen verrattuna paremmin vain ct-kankailla ja niilläkin niin vähän ettei investointi kannata.
Sopivan leimikon voi itsekin jakaa kahdelle ostajalle. Tähän halukkaita ostajia ei tosin ole jonoksi asti, mutta jos leimikolla on sekapuuna koivutukkia, niin niin olen onnistunut myymään havutukkileimikon ja lehtipuuleimikon eri ostajille. Yksi motoyrittäjä on korjannut puut ja kyseessä on ollut tosiaan pystykauppa. Onnistuu ihan itsekin kauppaa käymällä ilman avustajia. Ilmeisesti kaikki olivat tyytyväisiä. Tukkiprosentti sekä havu- että lehtipuulla oli kohdillaan.
Niinpä. Kun suomalainen mies vaihtaa lämitysjärjestelmää tai ostaa vaikkapa Pösö 3008:sin niin hän ei omaa valintansa moiti. Päinvastoin kehuu. Jos ratkaisu kuitenkin osoittautuu sietämättömän huonoksi niin että virheensä joutuu myöntämään, niin sitten kyseinen ratkaisu/valinta/merkki on hänen mielestään hänen hautaan menoonsa asti kelvottoman huono.
Tämä pätee sikäli hake ja pellettisysteemeihin, että (valitettavasti) suomalainen tekniikka ei reilu 10 vuotta sitten ollut kelvollista. Ei taida olla vieläkään. Kokemukset ovat näistä ja se tahraa vaikkapa juuri pelletin maineen ”ikuisiksi ajoiksi”. Kuitenkin saksalainen kuluttaja ostaa saksalaisia pellettivehkeitä. Edelleen. Tuskin ostaisi jos systeemit eivät toimisi.
Juurikin maatiloilla maalämpö on aivan tolkuton ratkaisi. Vaivaton kylläkin.
Porauksesat sen verran, että kun se on niin kallista ja peruskalliota ei jokapaikasta edes kunnolla löydy, niin asiansa osaavat myyntimiehet myyvät silmät kirkkaina selkeästi alimitoitettuja systeemeitä. ”Noo, vastukset on sitten apuna joskus kun suihkussa käy useampi ihminen peräkkäin” ja ”Kylminä talvina saattaa vastukset olla hetken päällä, mutta eihän se ole ongelma. Syvemmän kaivon poraaminen maksaa sen verran, että on järkevää käyttää vastuksia hieman apuna” ja ”Nimi tuohon kohtaan kiitos”. Mitään laskelmia asiasta ei tietenkään esitetä ja vielä vähemmän ennakoidaan sähkön ja sen siirron hinnoittelua tulevaisuudessa…
Jostain luin, että pääsulakkeet kestää tyypillisesti jopa tunnin verran 1,25 liittymätehoa suurempaa kulutusta ennenkuin sulavat poikki. Maalämpöfoorumilla löytyy näitä insinöörejä jotka laskevat tarkkaan tarviiko liittymää suurentaa ja mittailevat ylpeänä pääsulakkeiden lämpötiloja. Jos ottaa suurempaa tehoa kuin liittymäsopimuksella on sovittu, niin syyllistyy sopimusrikkomukseen. Vielä näihin ei juurikaan ole puututtu, mutta kun tietoisuus lisääntyy niin tuskin muut verkkoasiakkaat suostuvat enää maksumiehiksi. Suostuisitko sinä?
Invertteripumppu pyörii periaatteessa koko ajan. Maalämmössä se johtaa kokonaishyötysuhteen laskuun. Tekniikka muuttuu myös vikaherkemmäksi vaikka kompressoria se saattaa toisaalta säästääkiin. Toloppa tietysti rakentaa kädenkäänteessä, ja halvalla, paremmat systeemit Pumppulämmittäjät kertoilevat että nykypumpuilla käynnistyksiä on vuorokaudessa 10-30 kokonaisuudesta riippuen.
Inverteripumppu ei tosiaan ole ongelmaton ratkaisu sekään. Pumppualalla nyrkkisääntönä on nyt, että kaivo täytyy mitoittaa 50 prosenttia suuremmaksi, eli syvemmäksi. Invertteripumpulla kaivo ei pääse ”lepäämään” ja sen hyötysuhde laskee, vesi ei siis ehdi lämmetä. Tästä johtuu tuo mitoituksen kasvattaminen. Ja se poraushan tuossa touhussa maksaa.
En osaa sanoa mihin etäluettavat mittarit pystyy. Tuntitasolla mitataan sähkön kulutusta, ei kulutushuippua.