Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Näin siis sellaisilla mailla joilla haapa oikeasti on riesaksi asti ja taskutus vähentää raivaussahatöitä tulevaisuudessa merkittävästi. Kun taas vaikkapa yhdellä keski-suomen palstalla oli 9ha uudistushakkuulla oli/on se yksi järeä haapa, niin se jäi tietysti pystyyn ilman taskutusta tai kuorintaa.
Haapa on hyvä polttopuu kiukaaseen ja keskuslämmityskattilaan. Kuiva haapaklapi antaa energiaa yhtä paljon kuin vastaava määrä (kg) koivua. Harvennuksille kertyvä haapa ohjautuu osin klapeiksi ja haloiksi.
Jonkin verran taskutan kuusikoiden haapoja montakin vuotta ennen harvennusta. Näin jos kuviolla on isolatvuksisia haapoja jotka on syytä saada karsiutumaan ennen hakkuuta.
Harvennusten ennakkoraivuussa olen aika harvoin taskuttanut haapoja. Haapa poistetaan pääosin ja nouseva vesakko päätyy hirven suuhun jokseenkin tarkkaan.
Päätehakkuita tehdään paljolti talvella. Ne käyn moottorisahan ja paineruiskun kanssa syksyllä läpi. Tulokset ovat todella hyviä. Ja sama juttu jos hakkuu on kesällä, edellinen syksy on paras aika. Haavat löytyy helposti ja samalla voi merkata jättöpuuryhmät. Niissäkin olevat haavat taskutan. Haapa kelpaa hyvin ainespuuksi kun se hakataan muutama kk tasoituksen jälkeen, mutta energiaksi se täällä etelässä näyttää menevän.
Kaulaamiseen verrattuna taskutus kuivattaa puun nopeammin. Oma kokemus on, että taskutetut haavat kuivuvat ja karsiutuvat nopeasti. Ja jäävät keloutuneina pystyyn yleensä yli 10v ajaksi. Kaulattu haapa kuivuu hitaammin ja on paljon herkempi kaatumaan ensimmäisten vuosien aikana. Ja niin että oksat ovat kiinni ja jokseenkin vielä elossa.
Jos taskutus menee myöhään syksyyn niin seos on 1/3 glyfosaattia, 1/3 vettä ja 1/3 glykolia. Polttoöljyä ei pidä sekoittaa glyfosaattiin. Jätkä muistelee vanhoja aikoja ja esteripohjaista mcpa:ta.
Toloppa ei maininnut siirtohinnoittelua, mutta puhuu kuitenkin tehomaksusta. Tehomaksu on siirtohinnoittelun elementti. Tehomaksulla ei ole mitään tekemistä sähkön hinnan kanssa. Sähkön hinta määräytyy sähköpörssissä kysynnän ja tarjonnan perusteella aina seuraavalle vuorokaudelle etukäteen. Eilen klo07-08 hinta oli korkeimmillaan 200€/MHh. Käyttämänsä sähkön hintaan voi vaikuttaa kun ei kuluta sähköä silloin kun se on kallista. Tehomaksuun voi vakuttaa siten, että vähentää yhtä aikaa päällä olevien sähkölaitteiden määrää ja niiden tehoa. Tehomaksun kannnalta sillä ei ole vaikutusta osuuko oma kulutushuippu samaan aikaan kuin pörssisähkön hinta on korkeimmillaan. Tietenkin kiinteähintaisen sopimuksen tehneitä, eli valtaosaa kuluttajista, tämä ei koskemut. Kiinteästä hinnoittelusta tullaan sähkön osalta siirtymään pörssihinnoitteluun. Ne jotka pystyvät vaikuttamaan kulutukseensa hyötyvät pörssihinnoittelusta jo nyt.
Wanha on siinä ihan oikeassa, että kannattaa suunnata katse ensisijaisesti latvuksiin kun miettii mitä seuraavaksi vaiko mitään. Harvassa on ne tosi osaajat jotka jotenkin vaan kokonaisuudesta osaa aistia seuraavat oikeat tekemiset. Wanha taitaa kuulua mitä ilmeisemmin näihin. Itse en, mutta tutkijakaan en ole. Tutkiminen jäi vaatimattomaan opinnäytetyöhön kauan sitten.
Yleensä pärjää silläkin oikein erinomaisesti kun vaan noudattelee niitä taantumuksellisia hyvän metsänhoidon suosituksia ja pitää kulut kurissa. Joitain niitä kirjaimellisestikin seuraavia tunnen ja metsät vaan on hienossa iskussa ja kasvvavirta tasaisesti omistajalle päin.
Tolopainen sekoittaa nyt siirtohinnoittelun tehomaksun ja sähkön pörssihinnoittelun. Kuluttaja voi vaikuttaa molempiin, mutta lämmityksenkin osalta sähköriippuvaiselle se on toki vaikeaa.
Jatkan nyt vielä viisastelua kun olen vauhtiin päässyt. Neulasanalyysi ja lannoitussuositukset eivät anna mitään absoluuttista totuutta asiasta. On aivan tavallista, että karuhkolta ohutturpeiselta suolta otettu neulasanalyysi antaa tuloksen jossa P ja K ovat juuri ja juuri alle ”lannoitusrajan”. Tai tulokset ovat pikemminkin ”kemera-kelpoisia”. Tästä jotkut sitten reimuitsevat, että nyt saa lannoitukseen kemeratukea. Ei se kuitenkaan kemeran ansiosta muutu kannattavaksi kun kasvu ei käytännössä lisäänny ja itse pitää kuitenkin maksaa 60 prosenttia kuluista.
Eipä tässä kannata erityisemmin riemuita. Arvaukseni osui (jos osui) oikeaan sen takia, että näitä isovarpurämeistä ojituksen myötä kehittyviä varputurvekankaita ja sen ykköstyyppiä on niin paljon. Varputurvekankaan jako I ja II tyyppiin on aika uusi asia, mutta se on yhtä perusteltua kuin puolukka- ja mustikkaturvekankailla.
Turvekerroksen paksuuteen, ja sen ohenemiseen, ei jostain syystä ole 90-luvun jälkeen kiinnitetty huomiota. Suometsien ravinnetaloudesta on kirjoiteltu paljon, mutta media ei ole turvekerroksen paksuuden merkitykseen herännyt ja asiantuntijoilta se on jäänyt mainitsematta. Suometsien hoidon koulutus on ajettu jokseenkin alas kun uudisojituksia ei enää pitkään ole tehty. Minulle on ollut yllätys, että metsä-ammattilaiset eivät tiedosta sen merkitystä. Metsä määritellään suometsäksi sen perusteella, että se näyttää suometsältä (ojat, kenttäkerroksen kasvit jne.), tuoksuu suometsältä, on karttaan merkattu suoalueeksi ojineen ja metsävaratiedossa se on merkattu suometsäksi. Näin siis siitäkin huolimatta, että kyseessä on korkeintaan entinen suometsä.
Teollisen NPK-lannoitteen levittäminen suometsään oli aivan normaalia ja tutkittuun tietoon perustuvaa toimintaa vielä 80-luvulla. Nyt siitä ei tietenkään haluta puhua enää mitään. En suosittele sitä itsekään kuin aivan poikkeustapauksiin. Niitä ovat lähinnä juuri nämä tukkikynnyksellä olevat ohutturpeiset karuhkot suometsät. Ja näissäkin tapauksissa vain harkiten. Jos vaikkapa ojat on jostain syystä hiljattain perattu, niin en levittäisi sinne mitään. Jos taas ojat ovat jo tukossa ja vesitalous pysyy kunnossa haihdunnalla (puuta yli 100mottia/ha) niin en näe mitään estettä maltilliselle NPK lannoitukselle. Mitään valtavirtaa siitä ei enää koskaan tule, mutta mikäli yksittäinen valveutunut metsänomistaja haluaa nopeuttaa hakkuukiertoaan, niin ei siitä kenellekään/millekään haittaakaan ole.
Wanhajätkä on aivan oikeassa käytännön toiminnan suhteen. Ei isoja alueita kannata palastella pieniin ositteisiin. Kuitenkin todella paljon löytyy entisiä suometsiä jotka näyttää suometsiltä mutta eivät niitä enää ole. Kuvion keskellä on ehkä pieni lämpäre paksuturpeisempaa, mutta kannattaako sen takia levittää koko kuvio tai ylipäätään mitään?
Jos sinne haluaa sekoitusta, niin laittaisin männyt tai koivut pieniin 15-20kpl ryhmiin. Jos hirvi vierailee niin se on tietysti huono systeemi. Savimaalla männyn kasvuunlähtö on kuuseen verrattna niin nopeaa, että männyistä tulee helposti pitkiä ja oksaisia, ryhmissä tämä ongelma vähenee. Ja istutustiheys ehdottomasti kuusella 1800kpl/ha, ei kannata tästä tinkiä!
Anneli on ihan oikeassa, neulasanalyysi voisi olla paikallaan, mutta turvekerroksen paksuus täytyy aina ensin selvittää. Ei neulasanalyysikään anna selkeitä raja-arvoja milloin terveyslannoitus kannattaa ja milloin ei. Analyysi on vain yksi apukeino. Selkeät tapaukset ammattilaisen tulee erottaa ilman analyysiäkin.
Joku ihme vimma tähän lannoitukseen tuntuu liittyvän. Ilmeisesti ”kemeran himo” on niin voimakasta, että ollaan valmiita lannoittamaan ohutturpeisiakin rämeitä, vaikka lisäkasvua ei niillä saada, ja maksetaan se 60 prosenttia kustannuksista.
Huuhaata tai ei niin toivottavasti tästä seuraa ainakin se, että mutukka selvittää turvekerroksen paksuuden (se tieto riittää, etä onko turvetta yli vai alle 40cm). Jos se on alle, niin NPK lannoitus typpipainotuksella varmasti toimii ja toisaalta tuhkalannoituksesta ei ole juurikaan hyötyä.
Mutukka kertoi, että kenttäkerroksena on suopursua. Vaikuttaa vahvasti isovarpurämeeltä. Isovarpurämeistä ei kehity kakkostyypin puolukkaturvekankaita, joilla ravinne-epätasapaino on hyvin tyypillistä.Petkeleen iloksi myönnettäkööön, että voin tietysti olla väärässäkin.
Ykköstyypin varputurvekankailla ei ole ravinne-epätasapainoa, mutta typestä on selkeää niukkuutta. Puuston rakenne ja metsänomistajan tavoitteet määrittävät kannattaako lannoitus.
Olisi hyvä nähdä muutama kuva kohteelta niin voin jatkaa viisastelua. Muistuttaako joku näistä kuvista Mutukan kohdetta? https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/puustorakenteet-ja-metsankasvatus-turvemailla-saarinen.pdf