Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Vakava asia mutta aivan hysteeriseksi ei kannata alentua. Jos kelit ja aika on kohdallaan niin anna mennä vaan.
Jos päätät kuitenkin tehdä torjuntaa niin tiedoksi se, että huoltoasemilla myytävä adblue liuos on käytännössä sitä samaa tavaraa kuin kantoureat. Väriaine siitä tietysti puuttuu, ja virallinen torjunta-ainehyväksyntä. Väriaineeksi kelpaa joku elintarvikeväri jos sellaisen katsoo tarpeelliseksi.
En kyllä ymmärrä miten lehtipuun, tai lahopuun, osuus jk-malliin hoidetussa metsässä ainakaan lisääntyisi ellei asiaan erikseen kiinnitetä huomiota. Eli siis niin että metsässä halutaan pitää tietty lehtipuun osuus. Eikö jk:n aivan keskeinen ajatus ole poistaa niitä puita joiden arvo ei enää kasva arvokasvun muodossa ja kuidusta tukkiin siirtymää ei enää ole? Tai ei ole ollutkaan vaikkapa haavan ja lepän ollessa kyseessä. Nämä mahdolliset ylispuu-lehtipuut poistetaan seuraavassa hakkuussa, ennen lahopuujatkumon syntymistä, kun alla on kehittymässä tukkipuupotentiaalin puita.
Lehtipuuosuuden lisäämiseen on paljon paremmat mahdollisuudet jaksollisen kasvatuksen malleissa. Myös mahdolliset jättöpuuryhmät voidaan varmemmin jättää kehittymään luonnontilaan. Ja jos siirrytään malleista vallitsevaan todellisuuteen niin ainakin Etelä-Suomessa on jo pitkään eletty lehtipuumetsien tai ainakin sekametsien renessanssia. Ei niin että sitä olisi suunniteltu vaan niin on vain käynyt. Tämä ei tietystikään kelpaa tietyille tahoille kun asiat ovat sitten vasta oikein kun ne säännelty lailla tai oikealla sertifikaatilla.
Antinpoika, saat tietysti tulla vapaasti hurskaaksi uskossasi. Tutkimustuloksia on, sellaisia jotka on laadittu kirjoituspöydän ääressä. Prosenttilasku on veikeää, tulevien kiertoaikojen tuottoprosentti tietysti nousee huippukorkeaksi kun yhtään ei investoida.
Suorittavan jättämä 750kpl/ha on tuohon puustoon vsrmasti ihan ok. Virhe tehdään sitten siinä jos kuviota koitetaan harventaa vielä toisenkin kerran ja runkoluku tippuu 400kpl/ha tasoon tai allekin. Näitä tehdään paljon. Positiivisena puolena on että nythän luontaisen uudistuminen lähtee (eikö lähdenkin?) käyntiin ja fantastinen mahdollisuus jatkuvaan kasvatukseen aukeaa.
Antinpoika, sinä se vaan toteat että valmista ja kehityskelpoista alikasvosta yleensä on. No tässä on meillä näkemysero. Minun mielestä ei ole, ainakaan yleensä. Ja jos on niin se on yleensä kuusta enemmän tai vähemmän karulla kasvupaikalla. Tutkimustuloksia ei ehkä ole, ainakaan jk apostolien hyväksymiä, mutta fakta taitaa olla se, että se alikasvos (kehityskelpoinen sellainen) on kuusta ja jos sitä on niin sitä on lähinnä vt – karuhko mt pohjilla. Rehevämmillä se on jo harvinaisempaa. No tämä tarkoittaa että rehevät mt – omt pohjat täytyy pitää huomattavan harvoina jotta alikasvos voi sinne kehittyä. Niin harvoina että keskikasvu Keski-Suomessakin täytyy pitää alle 6 mottia /ha/v tasolla. Tämä on huomattavan vähän kun viljelykuusikossa päästään samalla alueella oikea-aikaisella hoidolla helposti yli 10motin keskikasvuun kiertoajalla.
Jos haluaa tehdä oikeaan aikaan ensiharvennuksen hoidettuun viljelykuusikkoon ja pitää tuotantopuuston mahdollisimman hyvässä kasvukunnossa niin ei sitä kertymää välttämättä paljoa 40 mottia enempää kerry. Sama juttu männikössä ja koivikoissakin. Puuta pinoo 40-50 mottia ja poistuman keskijäreys vajaa 60 litraa. Tähän on suotittavankin tyytyminen. Hoitamattomista voi kertyä enemmänkin mutta alhaisemmalla keskijäreydellä.
No hyvä, sittenhän Planterille riittää yksi 16A pääsulake. Vai riittääkö?
Vastustus tulee olemaan hirmuista, mutta paineet (ja perustelut) on siihen suuntaan, että siirrosta maksetaan tulevaisuudessa vuoden aikana kulutetun huipputehon perusteella. Tämä tulee nostamaan siirtohintaa niillä jotka vain muutamana päivänä vuodessa lisäävät sähkön kulutustaan merkittävästi. Niiden siirtohinta (ehkä) laskee jotka pystyvät välttämään tehohuippuja. Tämä tulee heikentämään kaikenlaisen sähkölämmityksen kilpailukykyä ehkä vain aidosti täysmitoitetut maalämpösysteemit poisluettuna. Nekin tosin aiheuttavat jatkuvan kompurankäynnistelyn takia tehopiikkejä verkkoon. Aikamoinen määrä pumppulämmittäjiä rikkoo itseasiassa tänäkin päivänä liittymäsopimustaan. Pääsulakkeet ovat varsin ”hitaita” ja kestävät ja minuutinkin verran ylisuurta tehoa ennenkuin sulavat. Innokkaimmat pumppulämmittäjät mittailevat pääsulakkeiden lämpötiloja ja ovat tietysti ylpeitä korkeista lukemista 🙂
Tässä komppaan Tolopaista. Lämmöntuottosysteemin muutostarpeet kannattaa tietysti suhteuttaa omaan kulutukseen. Elämän ehtoopuolella kulutus voi tarpeettomankin isossa talossa olla varsin pieni kun lämpimänä pidetään vain tupaa ja kammaria. Rakennemuutos on todella kovassa vauhdissa. Maaseudun, kuntakeskusten ja pienempien kaupunkienkin asuntojen hinnat ovat hyvin todennäköisesti pysyvässä laskussa ja nollaraja on monin paikoin jo saavutettu. Tässä tilanteessa kannattaa miettiä kahteen kertaan minkäänlaisten energiaremonttien järkevyyttä. Vaivattomuutta voi hakea jatkamalla sähkölämmittämistä tai toimivaa öljylämmitystä. Ilmalämpöpumppu tuo mukavuutta kesähelteiden aikana eikä maksa paljon. Jos uunien lämmitys alkaa tuntua raskaalta niin pellettitakka tuo suuren helpotuksen kohtuu hintaan. Jos omassa lähipiirissäni olisi ”sähkökatkoalueella” asuvia senioreita niin järjestäisin heille toimivan automaattisesti kytkeytyvän varavoiman.
Tämä on tietysti asenteellinen kommentti, mutta jos nykyaikaisen pellettikattilan huolto (muutama minuutti 1-4 viikon välein) tuntuu liian raskaalta niin todennäköisesti sovelian asunto on kerrostalohuoneisto tai mahdollisesti palvelutalo.
Vesitakka on todennäköisesti aikamoista näpertelyä. Voihan se sopia käyttöveden lämmittämiseen, mutta vesikiertoideen lämmitykseen sen paukut eivät kyllä riitä. Pellettitakko vesikierrolla on sitten jo aivan eri asia, sillä lämpenee käyttövedon lisäksi vaikka koko talo.