Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Reiman todelliset motiivit ja vaikuttimet sieltä nousee aina välillä esiin vaikka pääosa vänkäämisestä (teen sitä itsekin, älä loukkaannu) kuluu taloudellisten näkökulmien todistelussa.
Aika yksiniittinen on tuo toteamus jk:n paremmuudesta kaikkien muiden arvojen osalta. Aivan kuin suoraan joidenkin intressijärjestöjen julistuksesta. Tämä(kään) asia ei taida kuitenkaan aivan näin yksinkertaista olla. Omalle kohdalle ei ole osunut yhtään tutkimusta jossa jk todettaisiin monimuotoisuuden kannalta ehdottomasti paremmaksi metsänkasvatusmenetelmäksi. Onko Reiman tiedossa tällaisia, muitakin kuin pamfletteja? voisiko olla niin että oppi, teoria ja aate ei käytännön elämässä toimikaan? Joidenkin muiden aatteiden osalta näin on käynyt.
Aika kiistatonta lienee se, että jk johtaa kuusettumiseen. JK:n puolustajatkin myöntävät tämän. Lehtipuuosuuden säätely ja nimenomaan järeän lehtipuun tuottaminen on ongelmallista, mitäs mieltä Reima tästä on?
Väitän että jaksollinen kasvatus mahdollistaa erityistä huolenpitoa vaativien kohteiden paremman huomioimisen, siis käytännössä. Voidaanhan näin tehdä jk:ssakin, mutta siis ihan käytännössä miten se moto/kuski siellä metsässä nämä asiat ihan aikuisten oikeesti tule huomioimaan? Reima, oliko tämän kysyminen vain asiatonta pelottelua?
Jaksollisessa kasvatuksessa, kun se oikein tehdään, säästöpuuryhmät ja niiden alus näkyvät selkeästi ja niihin ei kosketa ainakaan yhtään sen todennäköisemmin kuin jk-hakkuussa. Jaksollinen kasvatus mahdollistaa säästöpuuryhmien hallitun polton ja kulotuksen ylipäätään. Miten Reima edistää esimerkiksi näitä monimuotoisuudelle erityisen suotuisia toimenpiteitä eri ikäistä kuusta laidasta laitaan kasvavalla metsätilalla?
Se on varmasti totta, että jk-kuvio siellä täällä lisää kyllä monimuotoisuutta. Se on yksi lisä metsäkuvioiden mosaiikkiin. Ja järkevintä tietysti niillä kuvioilla joilla edellytykset selvästi on, taimettuminen on käynnissä ja puulaji on maapohjalle sopiva.
Samalla on kuitenkin hyvä tunnustaa sekin, että lisäämällä puuntuotannon tehoa osalla metsäkuvioista on samalla mahdollista jättää osa kuvioista kokonaan metsätalouden ulkopuolelle tai pienemmän intensiteetin metsätalouteen. Se että metsä-alueella on vaikka 20 hehtaarin kuvio ”riviin istutettuna” on, ja tulee olemaan, kuitenkin poikkeus. Näinkin ison kuvion laidasta laitaan kävelee kuitenkin muutamassa minuutissa, joten onko se iso alue ollenkaan?
Minun mielestä tutkijoiden tehtävä ei ole arvailla vaan ”ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan”. Tämä se järjestys tieteenteossa tavallisesti on. Näin on ollut metsäntutkimuksessakin. Tämä käsillä oleva teema on vielä poikkeuksellisen poikkitieteellinen, turvemaiden jk-kasvatuksen järkevyyteen/suositeltavuuteen liittyy puuntuotoksen lisäksi korjuuteknologia ja sen kannattavuus sekä metsänomistajan taloudelliset ja muut tavoitteet.
Nyt on tultu julkisuuteen suunnilleen näin: ”Turvemaametsät soveltuvat jatkuvaan kasvatukseen, mutta tutkitaan asia vielä”
Minun mielestä rehellisempi julkitulo (toki vähemmän seksikäs): ” Turvemaa metsien soveltuvuus jatkuvaan kasvatukseen on syytä selvittää”
Tässä on, minun mielestä, aika iso sävyero.
Anneli, hyvä että tutkitaan, mutta mitä enemmän Suomessa tuotetaan ja hakataan puuta niin sitä parempi se on yhteisen pallomme hiilitaseelle. Jos puuta ei saada kestävästi hoidetuista suomalaisista metsistä (lisää) niin se hakataan jostain muualta. Ja se jostain muualta on lähes aina vähemmän kestävää niin monimuotoisuuden kuin hiilitaseenkin kannalta. Tämänkin voi, ja varmaan pitääkin, tutkia, mutta tulos on jo tuossa edellä. Määrän merkitys siis korostuu ja määrän osalta ei taida erimielisyyttä olla, viljelymetsätaloudella tuotetaan jk:ta enemmän määrää.
Suometsien jatkuvasta kasvatuksesta ei kannata nyt vielä ihan mahdottomasti innostua kun jo ilman tutkimuksia on selvää että jk ei sovellu kuin osaan suometsistä. Itseasiassa tutkimustuloksia asiasta ei ole lainkaan (eikä voikaan olla, suometsissä kasva nyt vasta ensimmäinen ojituksen jälkeinen puusukupolvi), on vain tutkijoiden arvailua. Sinällään erikoista että tässä asiassa tutkijat arvailevat vaikka perinteisesti tutkijat ovat hyvin varovaisia linjaamaan mitään vaikka asiasta olisi jo jonkinlaisia tutkimustuloksia.
Tässä on sellainen vaara, ehkä vain pieni, että erilaisia sertifiointeja uudistettaessa tietty taho tarttuu näihin tutkijoiden arvailuihin hyvinkin hanakasti kiinni. Ja sitten meitä taas viedään.
20 vuotta sitten ei boorinpuutos ollut vielä tunnettu asia. Boorilannoitus silloin jo aikanaan istutuksen yhteydessä olisi todennäköisesti riittänyt siihen että tuosta olisi nyt perattavissa edes jonkinlainen taimikko. Hyvällä, tai pikemminkin oikealla, hoidolla tuossa olisi tietysti nuori kasvatusmetsä.
Kemialliseen torjuntaan alettiin suhtautua hysteerisesti 90-luvun alussa. Osaaminen ja näkemys hävisivät. Haapojen taskutus olisi säästänyt raivaustyöltä. Vuoden vanhojen kantojen käsittely oli tietysti turhaa työtä.
Ei mennyt putkeen tämä projekti, valitettavasti. Viljelymetsätalouden kritiikiksi tuosta ei kuitenkaan miltään osin ole. Kukaan ei liene väittänyt etteikö viljelymetsätalouskin vaatisi osaamista?
Tietojen puuttuminen johtuu todennäköisesti siitä että yhtiöiden maista ei ole verovaroin kerättyä ympäristötietoa. Eli ei ole mitään julkaistavaa.
Ehkä leimikoiden hintahaarukka jatkossa hieman levenee ja korjuuolosuhteet näkyy hinnassa nykyistä paremmin. Nythän mitään kunnon eroa ei ole. Talvipuulle saa käytännössä saman hinnan kuin kesäpuulle. Tien rakentaminen ei pääsääntöisesti kannata jos metsäkuljetusmatka pysyy alle kilometrissä ja puun laatu ja määrä on kelvollinen. Näin ainakin Etelä-Suomessa.
En usko Visakallon ennusteisiin. Puuhuoltoa voisi varmaan hoitaa pienemmältä alueelta, mutta hinta pysyy paremmin aisoissa kun ostetaan laajalta alueelta. Puuta jopa tuodaan ja jatkossa varmasti enemmän vaikka sen tehdashinta on reippaasti kotimaista korkeampi. Tehtaan piipun varjossa tai sahan takapihalla maksetaan jopa alhaisempia hintoja kuin 100km päässä. Toki ei tämä nyt näinkään yksinkertaista ole, suuri osa puusta kuitenkin vaihdetaan toimijoiden kesken.
Anneli, se on tietysti hienoa että tutkijat osoittavat ketteryyttä ryhtymällä arvailemaan turvemaiden soveltuvuutta jatkuvaan kasvatukseen. Osalla turvemaista ei tosin tarvita tutkimustakaan, osa kakkostyypin avosuoalkuisista turvemaametsistä on jo ”turkkinaan” alikasvosta. Se kannattaa nimenomaan turvemailla tottakai hyödyntää varsinkin jos ymmärtää ja hyväksyy että kalium-lisäystä täytyy tehdä 15-20 vuoden välein.
Kuitenkin suurimmalla osalla turvemaametsistä ollaan koko ajan uuden edessä. Ei meillä ole kunnolla tietoa miten ja millä edellytyksillä seuraava kierto näillä mailla voidaan mahdollistaa. Hyvä että tutkitaan, mutta tässä tapauksessa tutkimus ottaa aikaa jopa vuosikymmeniä. Nyt juuri ja juuri tiedetään miten tilanne kehittyy ensiojituksen jälkeen ensimmäisen kierron ajan. Tällä kaikella tarkoitan sitä, että jatkuvan kasvatuksen fantastisia mahdollisuuksia ei ehkä kannata, varsinkaan tutkijoiden, vielä kovin vahvasti toitottaa vaikka ajan henki sellaista toitotusta tukeekin.
Tolopainen on käynyt eri höylärillä tai todennäköisesti ei ole höyläyttänyt mitään.
Jätkä on oikeassa siinä, että rautakaupassa/lautatarhalla myynnissä oleva paneeli on usein höylätty miten sattuu vaikka ulkopintana pitäisi tietysti aina olla ytimen puoleinen pinta. Ohut 20mm paneeli kyllä käpristyy jos ydinpuoli on ulkopinnassa. Hyväkin tavara onnistutaan tietysti pilaamaan vielä työmaallakin. Jos asiaa ei valvo, niin pystypaneeli, ainakin minun tuurilla, nostetaan seinälle tietysti latvapuoli ylöspäin. Jatkot tehdään sahaamalla laudat/paneelit 90 asteen kulmaan ja alakatkaisuun ei tehdä tippanokkaa. Erityisen sääalttiisiin kohtiin, tai sellaisiin joihin katse kiinnittyy, ei valikoida parhaimpia kappaleita. Lista on loputon.
Aika tarkka ja vaativa kannattaa olla paneelin profiilinkin valinnassa. Esimerkiksi rintamamiestalot. Makuasia tietysti, mutta Suomessa on pilattu lukemattomien talojen ilme sekoittamalla samalle seinälle pysty- ja vaakapanelointia. Ja muuttamalla radikaalisti paneelin leveyttä (yleensä leveyttä on lisätty). Niinkin vaatimaton rakennus kuin jälleenrakennusajan tyyppitalo on yleensä arkkitehdin piirtämä. Ne ovat aikansa funkkista ja tyylikkäimmillään mahdollisimman alkuperäisessä asussa ja sävyssä. Suomalainen maaliteollisuus teki todellisen karhunpalveluksen maaseudun ja taajamien ilmeeseen muovimaalien myötä. Ja nyt en tarkoita lateksin funktionaalista toimimattomuutta vaan markkinointia. ”Nyt voit maalata talosi minkä värikseksi tahansa” kuului maalitehtaan mainoslause ja suomalaiset ryhtyivät toteuttamaan uutta vapauttaan riemurinnoin. Tulokset ovat nähtävissä joka päivä.
Väriaine on käytännössä varmasti tarpeen levitystasaisuuden tarkkailun ja ylipäätään jo käsiteltyjen kantojen tunnistamiseksi.
Urealiuoksen vaikutusmekanismi saattaa olla monelle tuntematon? Kyseessä ei ole mikään myrkky vaan vaikutus perustuu siihen, että urean vaikutuksesta kaatopinnan pH nousee sen verran, että juurikäävän itiö ei siinä menesty vaan tilan ottavat muut korkeampaa pH:ta sietävät vaarattomat lahottajasienet. Urea haihtuu kaatopinnasta ammoniakkina ja siinä yhteydessä pH nousee.
Aineen käyttömäärään ei kannata hakea verrokkia motohakkuusta. Motohakkuussa laipassa on reikiä koko laipan pituudelta ja pieniläpimittaisessa puustossa suuri, jopa suurin, osa aineesta menee kannosta ”ohi”. Jätkän mainitsema pieni sumutinpullo saattaa olla aivan riittävän järeä levityslaite. Urealiuosta tarvitaan kannolle kuitenkin sen verran, että se selvästi kostuu, aivan olematon ”huntu tai hönkäys” ei riitä. Joka tapauksessa vaikkapa 10 litran kannulla suojausta tekee jo todella pitkään.
Tästä päästään joustavasti, jos sallitaan, siihen, että ei se normaalin taimikonraivauksen lehtipuukantojenkaan käsittely glyfosaattiliuoksella aivan mahdoton työmaa ole. Lisätyötä tietysti, mutta jos sen tekee vaikkapa taimikonharvennuksen yhteydessä niin hyvin todennäköisesti minkäänlaista ennakkoraivausta ei aikanaan sitten tarvita. Ja pahasti vesottuvilla kuvioilla voi varmistaa ettei toista tai kolmatta raivaussahakäsittelyä ei enää tarvita. Samaan liuokseen voi hyvin lisätä bortracia niin ainakin jonkinlainen boorilannoitus hoituu samalla.