Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset

Antinpoika on väärässä. Ainakin kotitilani kohdalla juuri näitä sotien jälkeen harsittuja ja hevosella/traktorilla 50-70 (vielä 80-luvullakin) ajettuja metsiä tässä edelleen laitetaan kuntoon, vuosituhannen vaihteessa aloitettiin. Se on sitten eri asia, että viljelyn jälkityöt unohtuu liian monelta.

Taloudelliset perusteet sille, että urakka olisi hoidettu ”kerralla” tietysti on, mutta kun kehitysluokkajakaumaa ei kerralla haluta pistää uusiksi, niin kl4 kuvioita hakataan sitä mukaa kun niiden kunto heikkenee. Ei järkevää talousmielessä, mutta näin nyt toimitaan. Harsinnan jäljet kyllä tunnistaa lähes joka kuviolla.  Niilläkin joihin on tehty jossain vaiheessa motolla harvennus.

Reiman todelliset motiivit ja vaikuttimet sieltä nousee aina välillä esiin vaikka pääosa vänkäämisestä (teen sitä itsekin, älä loukkaannu) kuluu taloudellisten näkökulmien todistelussa.

Aika yksiniittinen on tuo toteamus jk:n paremmuudesta kaikkien muiden arvojen osalta. Aivan kuin suoraan joidenkin intressijärjestöjen julistuksesta. Tämä(kään) asia ei taida kuitenkaan aivan näin yksinkertaista olla. Omalle kohdalle ei ole osunut yhtään tutkimusta jossa jk todettaisiin monimuotoisuuden kannalta ehdottomasti paremmaksi metsänkasvatusmenetelmäksi. Onko Reiman tiedossa tällaisia, muitakin kuin pamfletteja? voisiko olla niin että oppi, teoria ja aate ei käytännön elämässä toimikaan? Joidenkin muiden aatteiden osalta näin on käynyt.

Aika kiistatonta lienee se, että jk johtaa kuusettumiseen. JK:n puolustajatkin myöntävät tämän. Lehtipuuosuuden säätely ja nimenomaan järeän lehtipuun tuottaminen on ongelmallista, mitäs mieltä Reima tästä on?

Väitän että jaksollinen kasvatus mahdollistaa erityistä huolenpitoa vaativien kohteiden paremman huomioimisen, siis käytännössä. Voidaanhan näin tehdä jk:ssakin, mutta siis ihan käytännössä miten se moto/kuski siellä metsässä nämä asiat ihan aikuisten oikeesti tule huomioimaan? Reima, oliko tämän kysyminen vain asiatonta pelottelua?

Jaksollisessa kasvatuksessa, kun se oikein tehdään, säästöpuuryhmät ja niiden alus näkyvät selkeästi ja niihin ei kosketa ainakaan yhtään sen todennäköisemmin kuin jk-hakkuussa. Jaksollinen kasvatus mahdollistaa säästöpuuryhmien hallitun polton ja kulotuksen ylipäätään. Miten Reima edistää esimerkiksi näitä monimuotoisuudelle erityisen suotuisia toimenpiteitä eri ikäistä kuusta laidasta laitaan kasvavalla metsätilalla?

Se on varmasti totta, että jk-kuvio siellä täällä lisää kyllä monimuotoisuutta. Se on yksi lisä metsäkuvioiden mosaiikkiin. Ja järkevintä tietysti niillä kuvioilla joilla edellytykset selvästi on, taimettuminen on käynnissä ja puulaji on maapohjalle sopiva.

Samalla on kuitenkin hyvä tunnustaa sekin, että lisäämällä puuntuotannon tehoa osalla metsäkuvioista on samalla mahdollista jättää osa kuvioista kokonaan metsätalouden ulkopuolelle tai pienemmän intensiteetin metsätalouteen. Se että metsä-alueella on vaikka 20 hehtaarin kuvio ”riviin istutettuna” on, ja tulee olemaan, kuitenkin poikkeus. Näinkin ison kuvion laidasta laitaan kävelee kuitenkin muutamassa minuutissa, joten onko se iso alue ollenkaan?

Anneli, hyvä että tutkitaan, mutta mitä enemmän Suomessa tuotetaan ja hakataan puuta niin sitä parempi se on yhteisen pallomme hiilitaseelle. Jos puuta ei saada kestävästi hoidetuista suomalaisista metsistä (lisää) niin se hakataan jostain muualta. Ja se jostain muualta on lähes aina vähemmän kestävää niin monimuotoisuuden kuin hiilitaseenkin kannalta. Tämänkin voi, ja varmaan pitääkin, tutkia, mutta tulos on jo tuossa edellä. Määrän merkitys siis korostuu ja määrän osalta ei taida erimielisyyttä olla, viljelymetsätaloudella tuotetaan jk:ta enemmän määrää.

Suometsien jatkuvasta kasvatuksesta ei kannata nyt vielä ihan mahdottomasti innostua kun jo ilman tutkimuksia on selvää että jk ei sovellu kuin osaan suometsistä. Itseasiassa tutkimustuloksia asiasta ei ole lainkaan (eikä voikaan olla, suometsissä kasva nyt vasta ensimmäinen ojituksen jälkeinen puusukupolvi), on vain tutkijoiden arvailua. Sinällään erikoista että tässä asiassa tutkijat arvailevat vaikka perinteisesti tutkijat ovat hyvin varovaisia linjaamaan mitään vaikka asiasta olisi jo jonkinlaisia tutkimustuloksia.

Tässä on sellainen vaara, ehkä vain pieni, että erilaisia sertifiointeja uudistettaessa tietty taho tarttuu näihin tutkijoiden arvailuihin hyvinkin hanakasti kiinni. Ja sitten meitä taas viedään.

Tietojen puuttuminen johtuu todennäköisesti siitä että yhtiöiden maista ei ole verovaroin kerättyä ympäristötietoa. Eli ei ole mitään julkaistavaa.

Anneli, se on tietysti hienoa että tutkijat osoittavat ketteryyttä ryhtymällä arvailemaan turvemaiden soveltuvuutta jatkuvaan kasvatukseen. Osalla turvemaista ei tosin tarvita tutkimustakaan, osa kakkostyypin avosuoalkuisista turvemaametsistä on jo ”turkkinaan” alikasvosta. Se kannattaa nimenomaan turvemailla tottakai hyödyntää varsinkin jos ymmärtää ja hyväksyy että kalium-lisäystä täytyy tehdä 15-20 vuoden välein.

Kuitenkin suurimmalla osalla turvemaametsistä ollaan koko ajan uuden edessä. Ei meillä ole kunnolla tietoa miten ja millä edellytyksillä seuraava kierto näillä mailla voidaan mahdollistaa. Hyvä että tutkitaan, mutta tässä tapauksessa tutkimus ottaa aikaa jopa vuosikymmeniä. Nyt juuri ja juuri tiedetään miten tilanne kehittyy ensiojituksen jälkeen ensimmäisen kierron ajan. Tällä kaikella tarkoitan sitä, että jatkuvan kasvatuksen fantastisia mahdollisuuksia ei ehkä kannata, varsinkaan tutkijoiden, vielä kovin vahvasti toitottaa vaikka ajan henki sellaista toitotusta tukeekin.