Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Anneli, se on tietysti hienoa että tutkijat osoittavat ketteryyttä ryhtymällä arvailemaan turvemaiden soveltuvuutta jatkuvaan kasvatukseen. Osalla turvemaista ei tosin tarvita tutkimustakaan, osa kakkostyypin avosuoalkuisista turvemaametsistä on jo ”turkkinaan” alikasvosta. Se kannattaa nimenomaan turvemailla tottakai hyödyntää varsinkin jos ymmärtää ja hyväksyy että kalium-lisäystä täytyy tehdä 15-20 vuoden välein.
Kuitenkin suurimmalla osalla turvemaametsistä ollaan koko ajan uuden edessä. Ei meillä ole kunnolla tietoa miten ja millä edellytyksillä seuraava kierto näillä mailla voidaan mahdollistaa. Hyvä että tutkitaan, mutta tässä tapauksessa tutkimus ottaa aikaa jopa vuosikymmeniä. Nyt juuri ja juuri tiedetään miten tilanne kehittyy ensiojituksen jälkeen ensimmäisen kierron ajan. Tällä kaikella tarkoitan sitä, että jatkuvan kasvatuksen fantastisia mahdollisuuksia ei ehkä kannata, varsinkaan tutkijoiden, vielä kovin vahvasti toitottaa vaikka ajan henki sellaista toitotusta tukeekin.
Tolopainen on käynyt eri höylärillä tai todennäköisesti ei ole höyläyttänyt mitään.
Jätkä on oikeassa siinä, että rautakaupassa/lautatarhalla myynnissä oleva paneeli on usein höylätty miten sattuu vaikka ulkopintana pitäisi tietysti aina olla ytimen puoleinen pinta. Ohut 20mm paneeli kyllä käpristyy jos ydinpuoli on ulkopinnassa. Hyväkin tavara onnistutaan tietysti pilaamaan vielä työmaallakin. Jos asiaa ei valvo, niin pystypaneeli, ainakin minun tuurilla, nostetaan seinälle tietysti latvapuoli ylöspäin. Jatkot tehdään sahaamalla laudat/paneelit 90 asteen kulmaan ja alakatkaisuun ei tehdä tippanokkaa. Erityisen sääalttiisiin kohtiin, tai sellaisiin joihin katse kiinnittyy, ei valikoida parhaimpia kappaleita. Lista on loputon.
Aika tarkka ja vaativa kannattaa olla paneelin profiilinkin valinnassa. Esimerkiksi rintamamiestalot. Makuasia tietysti, mutta Suomessa on pilattu lukemattomien talojen ilme sekoittamalla samalle seinälle pysty- ja vaakapanelointia. Ja muuttamalla radikaalisti paneelin leveyttä (yleensä leveyttä on lisätty). Niinkin vaatimaton rakennus kuin jälleenrakennusajan tyyppitalo on yleensä arkkitehdin piirtämä. Ne ovat aikansa funkkista ja tyylikkäimmillään mahdollisimman alkuperäisessä asussa ja sävyssä. Suomalainen maaliteollisuus teki todellisen karhunpalveluksen maaseudun ja taajamien ilmeeseen muovimaalien myötä. Ja nyt en tarkoita lateksin funktionaalista toimimattomuutta vaan markkinointia. ”Nyt voit maalata talosi minkä värikseksi tahansa” kuului maalitehtaan mainoslause ja suomalaiset ryhtyivät toteuttamaan uutta vapauttaan riemurinnoin. Tulokset ovat nähtävissä joka päivä.
Väriaine on käytännössä varmasti tarpeen levitystasaisuuden tarkkailun ja ylipäätään jo käsiteltyjen kantojen tunnistamiseksi.
Urealiuoksen vaikutusmekanismi saattaa olla monelle tuntematon? Kyseessä ei ole mikään myrkky vaan vaikutus perustuu siihen, että urean vaikutuksesta kaatopinnan pH nousee sen verran, että juurikäävän itiö ei siinä menesty vaan tilan ottavat muut korkeampaa pH:ta sietävät vaarattomat lahottajasienet. Urea haihtuu kaatopinnasta ammoniakkina ja siinä yhteydessä pH nousee.
Aineen käyttömäärään ei kannata hakea verrokkia motohakkuusta. Motohakkuussa laipassa on reikiä koko laipan pituudelta ja pieniläpimittaisessa puustossa suuri, jopa suurin, osa aineesta menee kannosta ”ohi”. Jätkän mainitsema pieni sumutinpullo saattaa olla aivan riittävän järeä levityslaite. Urealiuosta tarvitaan kannolle kuitenkin sen verran, että se selvästi kostuu, aivan olematon ”huntu tai hönkäys” ei riitä. Joka tapauksessa vaikkapa 10 litran kannulla suojausta tekee jo todella pitkään.
Tästä päästään joustavasti, jos sallitaan, siihen, että ei se normaalin taimikonraivauksen lehtipuukantojenkaan käsittely glyfosaattiliuoksella aivan mahdoton työmaa ole. Lisätyötä tietysti, mutta jos sen tekee vaikkapa taimikonharvennuksen yhteydessä niin hyvin todennäköisesti minkäänlaista ennakkoraivausta ei aikanaan sitten tarvita. Ja pahasti vesottuvilla kuvioilla voi varmistaa ettei toista tai kolmatta raivaussahakäsittelyä ei enää tarvita. Samaan liuokseen voi hyvin lisätä bortracia niin ainakin jonkinlainen boorilannoitus hoituu samalla.
Vakava asia mutta aivan hysteeriseksi ei kannata alentua. Jos kelit ja aika on kohdallaan niin anna mennä vaan.
Jos päätät kuitenkin tehdä torjuntaa niin tiedoksi se, että huoltoasemilla myytävä adblue liuos on käytännössä sitä samaa tavaraa kuin kantoureat. Väriaine siitä tietysti puuttuu, ja virallinen torjunta-ainehyväksyntä. Väriaineeksi kelpaa joku elintarvikeväri jos sellaisen katsoo tarpeelliseksi.
En kyllä ymmärrä miten lehtipuun, tai lahopuun, osuus jk-malliin hoidetussa metsässä ainakaan lisääntyisi ellei asiaan erikseen kiinnitetä huomiota. Eli siis niin että metsässä halutaan pitää tietty lehtipuun osuus. Eikö jk:n aivan keskeinen ajatus ole poistaa niitä puita joiden arvo ei enää kasva arvokasvun muodossa ja kuidusta tukkiin siirtymää ei enää ole? Tai ei ole ollutkaan vaikkapa haavan ja lepän ollessa kyseessä. Nämä mahdolliset ylispuu-lehtipuut poistetaan seuraavassa hakkuussa, ennen lahopuujatkumon syntymistä, kun alla on kehittymässä tukkipuupotentiaalin puita.
Lehtipuuosuuden lisäämiseen on paljon paremmat mahdollisuudet jaksollisen kasvatuksen malleissa. Myös mahdolliset jättöpuuryhmät voidaan varmemmin jättää kehittymään luonnontilaan. Ja jos siirrytään malleista vallitsevaan todellisuuteen niin ainakin Etelä-Suomessa on jo pitkään eletty lehtipuumetsien tai ainakin sekametsien renessanssia. Ei niin että sitä olisi suunniteltu vaan niin on vain käynyt. Tämä ei tietystikään kelpaa tietyille tahoille kun asiat ovat sitten vasta oikein kun ne säännelty lailla tai oikealla sertifikaatilla.
Antinpoika, saat tietysti tulla vapaasti hurskaaksi uskossasi. Tutkimustuloksia on, sellaisia jotka on laadittu kirjoituspöydän ääressä. Prosenttilasku on veikeää, tulevien kiertoaikojen tuottoprosentti tietysti nousee huippukorkeaksi kun yhtään ei investoida.
Suorittavan jättämä 750kpl/ha on tuohon puustoon vsrmasti ihan ok. Virhe tehdään sitten siinä jos kuviota koitetaan harventaa vielä toisenkin kerran ja runkoluku tippuu 400kpl/ha tasoon tai allekin. Näitä tehdään paljon. Positiivisena puolena on että nythän luontaisen uudistuminen lähtee (eikö lähdenkin?) käyntiin ja fantastinen mahdollisuus jatkuvaan kasvatukseen aukeaa.
Antinpoika, sinä se vaan toteat että valmista ja kehityskelpoista alikasvosta yleensä on. No tässä on meillä näkemysero. Minun mielestä ei ole, ainakaan yleensä. Ja jos on niin se on yleensä kuusta enemmän tai vähemmän karulla kasvupaikalla. Tutkimustuloksia ei ehkä ole, ainakaan jk apostolien hyväksymiä, mutta fakta taitaa olla se, että se alikasvos (kehityskelpoinen sellainen) on kuusta ja jos sitä on niin sitä on lähinnä vt – karuhko mt pohjilla. Rehevämmillä se on jo harvinaisempaa. No tämä tarkoittaa että rehevät mt – omt pohjat täytyy pitää huomattavan harvoina jotta alikasvos voi sinne kehittyä. Niin harvoina että keskikasvu Keski-Suomessakin täytyy pitää alle 6 mottia /ha/v tasolla. Tämä on huomattavan vähän kun viljelykuusikossa päästään samalla alueella oikea-aikaisella hoidolla helposti yli 10motin keskikasvuun kiertoajalla.
Jos haluaa tehdä oikeaan aikaan ensiharvennuksen hoidettuun viljelykuusikkoon ja pitää tuotantopuuston mahdollisimman hyvässä kasvukunnossa niin ei sitä kertymää välttämättä paljoa 40 mottia enempää kerry. Sama juttu männikössä ja koivikoissakin. Puuta pinoo 40-50 mottia ja poistuman keskijäreys vajaa 60 litraa. Tähän on suotittavankin tyytyminen. Hoitamattomista voi kertyä enemmänkin mutta alhaisemmalla keskijäreydellä.