Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Raivauksessa maahankaadettu vesakko lehtineen ja oksineen on lannoitusta ja jopa niin tehokasta että se vastaa oikeaa lannoitusta (=kuvion ulkopuolelta tuotu ravinne).
Metsään.fi tiedot ovat väärin ja perinteisen metsäsuunnitelman tiedot ovat oikein.
Kissalla voi kyntää
Kun havupuu on korjattu energiapuuksi niin metsätuholain aikarajoista ei tarvitse välittää
Nykyisin menetelmin ja taimimateriaalilla mustikkatyypille perustettu istutusmännikkö tuottaa räkämäntyä
harvennuksen viivästyttäminen vähentää männyn oksikkuutta
kuusen viljely kuusen perään happamoittaa maata niin että toinen sukupolvi ei enää kasva kunnolla.
Eikös ne ole ”oikeat” metsäkaivinkoneet pääsääntöisesti 12-14 tonnin luokassa? Kannonnostossa on (oli) sitten selvästi järeämpiä. Muokkaus, ojien perkaus tienteko onnistuu 12tn koneella kyllä. Sellaisessa menestyy kohtuudella jo harvesterikourakin jos semmonen kiinnostaa. Ja vaikka giljotiinikoura ja energiapuuhakkuu jos semmosta hullutusta joutuu tekemään. Kuljettamisen osalta ei taida pienemmällä 7tn koneella päästä yhtään helpommalla joten 12-14tn on se oikea kokoluokka.
Kohtuuttomiin tilanne seuraa minun käsityksen mukaan juuri näistä noroista. Jyrkemmissä rinteissä ne eivät ole ’ihmisen kaivamia” ja niitä voi olla paljon. Metsä ympärillä voi olla aivan puhdasta talousmetsää, aukkovaiheesta muutama kymmenen vuotta. Näitä kun laitetaan totaalisuojeluun niin tilanne on kohtuuton. Vai mitä mieltä risuparta on?
Kävelin eilen läpi yhden Etelä-Savolaisen metsätilan, noin 15 hehtaaria. Se on kokonaisuudessaan hyvin rehevää 50 vuotiasta istutuskuusikkoa. Tila on rinteessä ja siihen osui laskujeni mukaan viisi kivikkoista noroa, saniaisviidakko oli jokaisen kohdalla. Rinne on sen verran jyrkkä, että vesi on näitä ”uomia” pitkin valunut varmaan jo jääkaudesta lähtien. Alue on myös maatalouskäytössä, metsä rajoittuu maatilan pihapiiriin ja laidunpeltoihin. Nuorikarja pääsee kuusikkoon varmaan tänäkin kesänä. Metsää on selvästi hoidettu suurella intohimolla ja talousmielessä. Metsä on saanut alkunsa avohakkuusta 50 vuotta sitten. Jos metsää nyt pitäisi ryhtyä käsittelemään Risuparran oppien mukaan niin se olisi parasta suojella kokonaan. Olisiko se sitten kestävää ja kohtuullista kun kyseinen talo on ollut paikallaan jo reilu 200 vuotta ja elanto on saatu maasta ja metsästä? Ja vaikka puustolla (100% kuusta) on ikää maksimissaan se 50 vuotta niin varmasti risuparta löytää äärimmäisen uhanalaisia ikimetsälajeja kyseisistä kivikkonoroista. Eikä olekin hämmästyttävää?
Puuki, oletko valmis ottamaan lietelantaa omaan metsääsi jos se olisi ”sallittua”?
Montako sataa mottia voisit ottaa? Ihan pienen määrän takia ei hommaa kannata laittaa tulille. Ymmärrät varmaan että metsässä liete jää sitten pääosin siihen ajourille vai voisiko sinun metsässä roiskia sen paineella tasaisesti koko alalle? Helikopterilla saataisiin varmaan tasaisiin levitysjälki.
Rakeistus tuhkan (emäs) kanssa kiihdyttää typen haihtumisen (ja hajun=ammoniakki) todennäköisesti maksimiin, joten mitään lannoitusvaikutusta ei kyseinen operaatio tuota. Euroopassa jossa lieteongelma on todellinen, lietelannan mukana peltoon ajetaan päinvastoin rikkihappoa. Tämä juurikin sen takia, että typpipäästöjä (ammoniakki) saataisiin pienennettyä. Aika vaarallinen aine.
Uudehko metsänomistaja: Luoja varjelkoon Suomea jk:sta. Nytkään ei nuorissa metsissä näytä löytyvän paljon muuta kuin kuusta.
Hyvä että tässä asiassa meillä on yhteinen huoli. Kuusettuminen on kovassa kasvuvauhdissa vaikka yhä enemmän kuuluu puheenvuoroja joissa ennustetaan nimenomaan kuusen kärsivän ilmastonmuutoksesta eniten. JK ei asiassa tosiaan auta yhtään, päinvastoin. Viljelymetsätalous on ratkaisu, mutta toivottavasti tässä ketjussa ei nyt mennä siihen miksi männyn ja koivun viljely on niin vähäistä!
Kiitos Reima vastauksista.
Ymmärrykseni on varmasti alhaisella tasolla, mutta voitko kuitenkin mainita sellaisia JK:n edullisuuden monimuotoisuuden kannalta todistavia tutkimuksia jotka eivät ole selkeitä minulle, mutta varmasti muille? Ja etenkin sinulle.
Kommenttina tuohon edellisen avaukseesi, eli että puuntuotoksen ja kannattavuuden maksimointi onnistuu mielestäsi vain nollakorolla. Näin varmaan onkin jos täysin kustannuksista riippumatta aivan absoluuttisesti maksimoidaan pohjan antama tuotto. Näin ei varmaan kukaan oikeasti ja tietoisesti tee. Tosin onhan meillä innokkaita metsänomistajia jotka vaikkapa tekevät pystykarsintaa ja lannoitusta kruilla rämeillä. Mikään/kukaan ei taida tällaista toimistaa kuitenkaan suositella, menee siis harrastuksen puolelle.
Jos maksimointia on nykyisten taantumuksellisten metsänhoitosuositusten noudattaminen niin tulos on hyvä. Ei tietenkään prosentuaalisesti niin hyvä kuin vaihtoehdossa jossa ei investoida yhtään mitään vaan korjataan vain se mitä jonkin ajanjakson aikana on kasvanut. No tästähän vängätty jo vuosia.
Reima (8.5.2018, 11:12) ei vastannut yhteenkään kysymykseeni vaan kysyi itse enkä ymmärrä tätä: ” Eikö se nyt niin ole Pete, että aukkoja hakataan taloudellisista syistä. Olet minusta harvinainen poikkeus, jos teet niitä muista syistä.”
No voin vastata siltä osin kun ymmärrän, kyllä, nimenomaan taloudellisista syistä teen aukkoja. Ja otan huomioon monimutoisuuden ylläpidon ja kehittämisen edellyttämät rajoitteet.
Reima, mitäs jos kertaan muutaman kysymykseni eiliseltä ja sinä sitten vastaat niihin, kävisikö näin?
Onko Reiman tiedossa tutkimuksia joissa jk:n edullisuus monimuotoisuuden kannalta selkeästi todistetaan?
Lehtipuuosuuden säätely ja nimenomaan järeän lehtipuun tuottaminen on ongelmallista, mitäs mieltä Reima tästä on?
Miten Reima edistää kulotusta ja säästöpuuryhmien polttoa eri ikäistä kuusta laidasta laitaan kasvavalla metsätilalla?
Antinpoika on väärässä. Ainakin kotitilani kohdalla juuri näitä sotien jälkeen harsittuja ja hevosella/traktorilla 50-70 (vielä 80-luvullakin) ajettuja metsiä tässä edelleen laitetaan kuntoon, vuosituhannen vaihteessa aloitettiin. Se on sitten eri asia, että viljelyn jälkityöt unohtuu liian monelta.
Taloudelliset perusteet sille, että urakka olisi hoidettu ”kerralla” tietysti on, mutta kun kehitysluokkajakaumaa ei kerralla haluta pistää uusiksi, niin kl4 kuvioita hakataan sitä mukaa kun niiden kunto heikkenee. Ei järkevää talousmielessä, mutta näin nyt toimitaan. Harsinnan jäljet kyllä tunnistaa lähes joka kuviolla. Niilläkin joihin on tehty jossain vaiheessa motolla harvennus.
Pohjoisempana on lukemattomia metsätiloja joilta ei ilman 70-80 luvun avohakkuitakaan olisi 90-10 luvuilla hakatu juuri mitään. Niin heikossa kunnossa ne olivat. Uskotella voi tietysti mitä vaan. Valtion varoinhan ne viljeltiin, eli metsänomistajan kannalta jk-kasvatukseen verrattava ”investointi”, tuotto vaan tulee olemaan jotain aivan muuta kuin mahon mettän seisottaminen.