Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
En ole vetänyt hernettä nenään, mutta haluan olla tarkkana siitä, että tällä palstalla ei aivan mutu tuntumalla levitellä faktoihin perustumattomia mielipiteitä.
No mistä se boorinputos sitten johtuu? Satakunnan vuoden 1959 metsäpalosta ja sen jälkeisestä puuston kehityksestä ei kyllä voi vetää mitään johtopäätöksiä boorikeskusteluun. Nyt olet niin hakoteillä, että jaksaako tätä enää vääntää. No väännetään nyt.
Boorinpuutos puilla johtuu siitä, että maaperässä on liian vähän booria suhteessa typpeen. Tästä johtuen se on lähinnä viljavien metsien ongelma. Toinen syy boorinpuutokseen voi olla ph:n nopea ja merkittävä nousu. Korkeassa ph:ssa boori nimittäin sitoutuu maaperään voimakkaasti. Tämä todistettiin myös metsien osalta Metlan kalkituskokeissa aikanaan. Kalkitus johti voimakkaaseen boorin puutokseen kun maaperän vähäiset boorivarat eivät tulleet enää puuston käytttöön. Kulotus tai metsäpalo ei nosta ph:ta niin paljon, että ne olisivat syynä boorinpuutokseen.
No mistä johtuu se, että booria on maassa niukasti? Kolnme syytä:
1. booria on niukasti suomalaisessa kallioperässä, eli rapautumisen kautta sitä tulee niukasti kiertoon
2. Kaskitalous kesti Suomessa useita satoja vuosi, sen aikana maasta vietiin jatkuvasti satoa pois (maitoa, lihaa, viljaa) ja sen mukana ravinteita jo lähtökohtaisesti niukat boorivarat mukaan luettuna. Satakunnan metsäpaloa 1959 ei mitenkään voi verrata satoja vuosia kestäneeseen kaskeamiseen. Metsäpalossa kivennäisravinteet jäävät tuhkan mukana maahan eikä niitä maatalouden toimesta kuljeteta pois.
3. Päijänteen itä-puoliset alueet ovat kaukana merestä joten vuosisatojen ja tuhansienkaan aikana ”meren pärskeet” eivät ole kuljettaneet booria niin kauas. Merivedessä booria on hiukan, mutta vain aavistus. Tästä johtuen boorinpuutokset aivan rannikolla lienevät hyvin harvinaisia (ellei sitten maata ole kalkittu viomakkaasti)Täytynee vielä yrittää selvittää tätä boorinpuutosta perusteellisemmin ettei Jeesmiehen sana jäisi viimeiseksi sanaksi niinkuin se aika monessa ketjussa on:)
Tässä ketjussa keskusteltiin boorin levittämisestä reppuruiskulla ja keskustelu luiskahti hiukan sivuun. Jatkan sitä kuitenkin tässä. Boorinpuute ei ole mikään mielipideasia, se on silkkaa faktaa. Lähteenä voit tutustua Metlan tiedonantoon 934 (Puiden kasvuhäiriöt viljavilla kivennäismaill, Rikala (toim)). Tässä ketjussa ei kukaan liene ottanut länsi-suomalaisen lehtipuuston jälkeistä aikaa murheekseen. Siellä sitä ei varmasti ole ja vaikka olisikin lievänä, niin sitä tuskin kannataa lannoittamalla korjata jos/kun lehtipuun pääasiallinen käyttö on kuitu/energia/biopolttoaineet.
Ilmastonmuutosennusteista sinä haluat vetää omat reippaat johtopäätöksesi ja mikäs siinä. Itse en usko kuusen väistyvän hiukkaakaan pohjoisemmaksi. Kuusi kasvaa erittäin hyvin Kesi-Euroopassa olosuhteissa jotka tuskin ovat Etelä-Suomessa 50v tai edes 100v päästä. Ilmastomallien mukaan sadanta lisääntyy Suomessa, jotenkin tässäkin mielessä tulevaisuus näyttää oikein hyvältä. Kasvu siis paranaa jopa merkittävästi, hyvä! Varmasti kuusen kasvatukseen kuivuudelle altiilla kohteilla tulee kiinnittää huomiota ja varsinkin ylipitkiin kiertoaikoihin ja turhiin harvennuksiin. Itikka tuhot ovat hallittavissa, tästä minulla on kokemusta joa parilta vuodelta. Nuoriin (alle 50v) viljelykuusikoihin ei kirjanpainaja iske. Ainiin, 50v kuusikkohan laitetaan jo nurin ja sahalle.
Jeesmies, olet väärässä. Puulajin vaihtamisella ei boorinpuutosta pysty korjaamaan. Voi olla, että haapa ei ole boorin suhteen niin vaatelias kuin kuusi tai rauduskoivu. Tutkimustietoa tästä ei taida olla. Veikkaisin, että boorinpuutos hidastaa haavankin kasvua ja haaroittuminen ei ainakaan lisää tukkiosuutta (jos sillä haavan osalta on merkitystä). Ehdotan sinulle Jeesmies, että olisit ajattelussasi tai ainakin kirjoittelussasi hiukan avarakatseisempi. Nyt tuntuu siltä, että yleistät muutamien palstojesi perusteella metsänhoito-opit koko maahan. Miksi näin?
Pellolle istutetut rauduskoivikot ovat yleensä tekniseltä laadultaan huonompia kuin metsämaalle istutetut, yhtenä syynä on todennäköisesti boorinpuutos. Harvahko kasvuasento ja voimakas kasvu ylipäätään ovat toki suurempi syy alhaiseen tukkiprosenttiin ja pääsääntöisesti olemattomaan viilutyvisaantoon (ruskotäpläkärpäsen lisäksi). Boorilannoitusta ei yleisesti pidetä peltokoivikoissa tarpeellisena vaikka se kuuselle viljeltäessä on itä-suomessa jo peruskäytäntö. Reppuruiskulla boorin levittäminen pellonmetsitysaloille on varmasti edullinen ja nopea toimenpide, mutta miksei sitä yhdistäisi kemialliseen heinäntorjuntaan ennen istutusta? Menisi samalla ruiskutuksella glyfosaattia ja boori.
No liittyy perkaus tavallaan maan ravinteisuuteen jos ajatellaan, että lehtipuusekoitus ylläpitää/parantaa ravinnetasapainoa. Ei sillä booritilanteeseen tosin ole vaikutusta. Booria on hehtaarilla tietty määrä, siihen ei puulajit vaikuta. Tosin voimakas leppäsekoitus saattaa typensidonnallaan lisätä maan typpivaroja siinä määrin, että typpi/boori tasapainoa järkkyy ja seurauksena on boorin puutteesta johtuva kasvuhäiriö. Tämä taitaa olla tyypillisempää kuitenkin alueilla jotka kaskeamisen/viljelyn/laidunnuksen jälkeen kehittyivät lähes puhtaiksi lepikoiksi ja lepikkovaihe kesti useamman kymmenen vuotta. Tämä oli tilanne 1900-luvun alussa kun kaskeaminen ja metsälaidunnus loppui.
Itse jätän kaikissa taimikonhoidossa aina leppää runsaastikin kuusien ja miksei mäntyjenkin sekaan. Joissain tapauksissa taitan vain latvan niin, että se ei häiritse havupuiden pituuskasvua. Leppä raivaa hiljalleen itse itsensä pois kun havupuusto sulkeutuu. Leppä on paras sekapuu kuusentaimikkoon laadukkaiden, eli vaneritukkipotentiaalia omaavien rauduskoivujen lisäksi.
Hieskoivun ja haavan pyrin poistamaan aina. Joskus joutuu tosin hieskoivuakin hetken kasvattamaan kuusien verhopuustona hallanaroilla korpikuvioilla. Raivaamistarvettakin se vähentää kun antaa osan hieskoivusita nousta vallitsevaan asentoon. Ne minä poistan kuitenkin hyvissä ajoin enenkuin ne olisivat energiapuun kokoisia. No nyt en puhunut taaskaan boorista ja reppuruisku levityksestä, sorry!
Kuusi kuusen perään ei ole mielestäni ongelma kuin juurikäävän saastuttamilla mailla. Itse pidän rajana päätehakkuussa 10% lahoprosenttia, jonka ylittyessä ainakin kannonnosto astuu kuvaan mukaan. Hirvikannasta olen tasan samaa mieltä kuin Jeesmies, itse ammun hirven aina kun passiin tulee ja hyvin mielellään lehmän. Tämä siis jos laki, asetus ja luvat sen sallii. Hirvikanta ja politiikka on nyt tämä kun se on ja joudun tekemään valinnan sen puitteissa vaikken haluaisikaan. Muutosta politiikkaan kuitenkin haen itsekin.
Taimikkovaiheen aikana metsämaan ph nousee puhtaaseen kuusikkoon verrattuna hiukan, joka on toki hyvä asia. Kuitenkin Suomessa kasvavat puulajit ovat sopeutuneet hyvin happamiin olosuhteisiin. Maan happamuutta ei ole tietääkseni tunnistettu kasvuarajoittavaksi tekijäksi Suomessa pois lukien neuvostoliittolaistyyppisen teollisuuden aivan lähialueet, kuten Harjavalta.
On se hauska mies tämä Jeesmies, nyt hän kirjoittaa ihan pokkana ”Kyllä monta sukupolvea kuusta peräjälkeen vinouttaa maaperän ravinnetasapainon muutenkin täysin.”
Olisi mielenkiintoista lukea edes yksi tutkimustulos jossa tämä todistetaan. Jeesmies ei tietenkään tutkimuksista perusta, ”sanoohan sen jo terve Satakuntalainen järkikin…”.
Se että harsinnen aikana asia näin varmasti olikin ei riitä todisteeksi. Harsinnan seurauksenahan aikaansaatiin ns. paksusammalkuusikoita pohjoisempaan Suomeen, joista tutkimustietoa kyllä on. Ei niidenkään ongelmat tosin johtuneet lainkaan ”täysin vinoutuneesta maaperän ravinnetasapainosta”. Ongelmat olivat muualla, mutta ei niistä tässä sen enempää.
Viljelymetsätaloudessa aukea vaihe valmistaa maaperää hyvin voimakkaasti uutta puusukupolvea varten. Samaa tekee luonnollisesti muokkaus, jonka tarpeellisuutta tuskin kukaan tosissaan kiistää. Muokkauksen ohella ja joka tapauksessa saamme uudistusalalle aina myös lehtipuusekoitusta, joka käytännössä säilyy kuviolla ainakin viimeiseen harvennukseen asti. Pois lukien tehometsätalouslahkolaiset, joihin itsekin kuulut sopivien kuvioiden kohdalla. No minulla tavoitteena onkin istutuksesta 30v noin 80motin poistuma ja 50v päästä 500mottia.
Jeesmies ottaa taas kerran kantaa asiaan jota ei lainkaan tunne. Harjavallassa ei boorinpuutetta varmaankaan ole, mutta valtaosalla Päijänteen itäpuolisissa alueista se on jonkinasteisena lähes kaikissa metsissä, varsinkin mt-omt pohjilla. Suomessa ylipäätään maaperä-asioihin kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Boorin merkitys kyllä tunnetaan, mutta käytännön metsätalouden näkökulmasta tutkimusta sen suhteen on tehty hämmästyttävän vähän. Latvanvaihtoja (=hidastunut pituuskasvu ja poikaoksat) ilmenee huomattavan paljon laikkumätästetyillä aloilla. Mahtaneeko johtua siitä, että mättäässä kaksinkertainen kuntta hajoaa nopeasti, eli typpeä on runsaasti tarjolla, mutta boorista niukkuutta. Tämä ilmeisesti ”laukaisee” boorinpuutoksen sellaisillakin alueilla joilla varsinaisten kaskialueitten ongelmia ei juurikaan ole (eikä niitä tunnisteta). Ravinteita tulee olla oikeassa suhteessa, jotta kasvu on hyvää ja tervettä.
Jeesmies tuskin tietää sitäkään, että boorin niukkuus häiritsee ensimmäisenä hienojuurten kasvua? Jos hienojuuret eivät kasva normaalisti, niin muidenkinravinteiden otto ei ole parhalla mahdollisella mallilla. Kuivina kasvukausina boorin liikkuminen puussa on hidasta muutenkin ja tämä saattaa osaltaa altistaa puut kuivuudelle.
Neulasanalyysi on tosiaan tarpeeton kustannus jos metsänomistajalla on kohtuullisesti tietoa ja kokemusta metsänkasvatuksesta omilla maillaan. Boorinpuutokseen oireisiin kannattaa tutustua, jotta kasvuhäiriön pystyy tunnistamaan omissa metsissään. Noin 20v sitten kun boorinpuutos ”löydettiin” oli runsaasti epäilyä sen suhteen. Ammattailaisetkin väittivät kivenkovaan, että ”hallatuhot sen latvanvaihon aiheuttavat” ja hyönteistuhoja syytettiin myös laajalti.
Suorittava porras on tällä kertaa väärässä. Kyllä mänty on ihan suomalaiseen metsän sopiva puulaji. Mänty hakkaa alkukehityksessä kuusen ja sitä pääsee harventmaan vähintään viisi vuotta ennen kuusikkoa. Tämä siis jos hirvituholta onnnistuu välttymään. Mänty on muutenkin oivallinen puulaji, se sopiii energiasta tukiksi toisin kuin vaikkapa kuusi joka ei ole niin monikäyttöinen. Nykyisellä taimiaineksella mänty sopii myös mt-pohjille, taimet ovat edullisempia ja kasvuun lähtö tosiaan nopeaa. Ainoa ongelma ovat nämä hirvet. Mänty pärjää myös tulevaisuuden vaihtelevassa ilmastossa kaikkein parhaiten, se ei kärsi kuivista kesistä kuten kuusi ja koivu. Biojalostukseen se taitaa olla paras puulaji näistä kotimaisista.
Udistaisin kaikki kuvioni istutusmännylle rehevimipiä mt ja tietysti omt pohjia lukuunottamatta jos se vain olisi mahdollista. Istutusmännyn laatua täällä taivastellaan 70-luvun taimiaineksen perusteella ja silti suurin osa ”räkämänniköistäkin” on silkkaa tukkia päätehakkuussa.
Taitaapa olla niin, että Suomessa nyt vaan on niin paljon puuta ja sen kokoista, että tästä suuremmasta massasta vain tuulenkaatojakin kertyy enemmän. Eli siis Suomen metsien kehitysluokka jakauma on sellainen, että tuuliherkkyyttä on enemmän. Aikanaan harsintametsissä ei paljoa kaatuvaa ollutkaan.
Tuulityuhoalttiutta kasvattaa myöhästyneet harvennukset. Tämä lienee selvää. Tässä valossa myös yläharvennus on hyvin riskialtista. Se varmasti on optimitilanteessa hyvinkin kannattavaa, mutta tuhoriski kasvaa merkittävästi. Pari kertaa olen yläharvennuksen tyyliostä hakkuuta harjoittanut ja molemmilla kerroilla olen saanut tilata moton paikalle heti seuraavana vuonna. Ja sitä seuraavana. Onneksi oli niin isot kuviot ja tuttu motoyrittäjä naapurissa, että korjuun sai onnistumaan. Lopputuloksena on sitten liian harva ja melko laihaa tukki kasvava männikkö, vajaatuottoisia ne ovat omilla kriteereilläni, mutta mennään nyt näin jos ne saisi vielä hyvällä onnella varttumaan 2 tukin puista kolmen tukin puiksi.
Olen jokseenkin samaa mieltä Suorittavan portaan kanssa. Järeys on laatutekijä nro1 nyt ja tulevaisuudessa. Tämä pätee myös harvennuksiin. Suhtaudun aika kriittisesti tähän uuteen malliin jossa mäntyvaltainen puusto raivataan 4000-5000kpl tiheyteen odottelemaan yhdistelmäkorjuuna tehtävää ensiharvennusta. Harvennuksen jälkleen tavoitteena ilmeisesti noin 1500kpl/ha. Seurauksena on suurella todennäköisyydellä pahpjakin lumituhoja, myös alle 100m merenpinnasta alueilla. Ajoituksen suhteen täytyy aiankin olla tosi tarkkana, jotta jäävällä puustolla olisi 40% elävää latvusta. Käytännössä homma menee yhtä tarkaksi kuin istutuskoivikoiden ensiharvennus, optimaalista aikaa harvennukselle on vain 3-4 vuotta.
Jos aikaa ja harrastusta riittää, niin taimikonhoidot voi tehdä aina 6-7m pistuuteen asti 2-3 vaiheessa niin, että lopuksi kasvamaan jää 2500kpl/ha ensiharvennukseen. Tämän seurauksena järeyskehitys on nopeaa ja juuristokin kehittyy tasapainoisesti. Lumituhoja ei juuri tule ennen ensiharvennuste eikä myöskään sen jälkeen. Se että Jeesmiehellä on käynyt hyvä tuuri omilla kuvioillaan ei paljoa todista.
Tukien varaan ei kasvatusketjua enää kannata perustaa. Ne tulevat hyvin todennäköisesti poistumaan