Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Jeesmies, suunnittelijoilla on maastokauden aikana niin kova kiire työssään, että maastoon ei pysty asiakasta mukaan ottamaan. Ammattilaisen vauhti maastossa on jo pelkästään rajoite suurimmalle osalle metsänomistajia, tämä ei tietenkään koske sinua. Maastotyö vaatii keskittymistä ja metsänomistajan mukana olessa homma menisi erittäin helposti keskusteluksi ja se taas vie aikaa, mutta tämäkään ei koske sinua. Eli työ muuttuisi neuvonnaksi. Tämä on ok jos metsänomistaja on siitä valmis maksamaan. Epäkohtana oli siis se, että sinulle ei maksua vastaan tarjottu mahdollisuutta olla mukana maastotöissä. Tosin maastoissä ei ylipäätään kannata olla mukana, niissä kerätään puustotunnuksia, joiden osalta keskustelua ei tarvita. Asiakas voi sitten reklamoida jos on sitä mieltä, että vaikkapa runkoluku on jotain muuta kuin suunnittelija väittää. Maksullinen metsäkäynti maastotietojen keräämisen jälkeen voisi olla järkevää, siinä sitten pohdittaisiin mitä kuvioilla voidaan tehdä ja mitä toimenpidesuunnitelmaan laitetaan ja millä painotuksilla.
Viime kesänä ja sitä edellisenä olisi voinut kirjoitella suunnilleen avaukseen malliin vain muutaman sanan vaihtaen:
Menossa on kuulemma sateettomin kesä vuosikymmeniin. Tiedemiestenkin joukossa ristiriitataisesti vastaanotetut ennusteet etenevästä ilmaston muutoksesta saavat jatkuvasti lisää puolestapuhujia vuosi vuodelta.
Jos nykyisen kaltaiset kuivat kesät tulevat olemaan arkipäivää meilläkin, on pakko pohtia, mitä ne vaikuttavat metsiemme hoidossa käytännön tasolla.
Lähes noviisina metsäalalla kuvittelen, että ainakin ötökät, jotka kiusaavat sekä puita että puiden kasvattajia, lisääntyvät.
Kuivuus antaa myös erinomaisen kasvupohjan erilaisille kasvitaudeille jopa uusillekin.
Mitä merkitsevät kuivuuden aiheuttamat ravinneongelmat puille ja kasvupohjalle? Veden mukanahan ne ravinteet kulkevat ja jos vesi ei kulje niin eikai ravinteetkaan?
Tämän kesän kuivuus vaikuttaa varmasti myös kasvupohjiin ja jopa soistumisilmiöiden hidastumiseen (erityisesti alueet, joiden ojitukset eivät ole kunnossa).
Kuivat kesät ja pakkastalvet tuovat varmasti lisähaasteita puiden korjuulle. Koneet ei kestä pakkasella.
Ovatko merkit ilmastonmuutoksesta ja sen mukanaan tulevat lisäongelmat jo niin vakuuttavia, että olisi korkea aika ryhtyä laajamittaisesti varautumaan metsänhoidon uusiin ongelmiin vai ”kuittaako” puiden mahdollinen lisäkasvu kaikki esim. yllä mainisemani ongelmat?
Kurki, minullakin on kokemusta myyrien männyntaimikoille tekemistä tuhoista ja nimenomaan silmujen syönti oli kyseessä. Kyiseisen kaltainen tuho tapahtuu tosiaan jo ennen lumentuloa myöhään syksyllä ja siihen reagointi on vaikeaa. Ylipäätään tuhon tunnistaminen on tuoreeltaan vaikeaa. Niin siististi silmut syödään ikäänkuin ontoiksi. Kyseisessä taimikossa ei latvaversojen kuoria syöty lainkaan, mutta lähes kaikki latvasilmut oli koverrettu ontoiksi. Tuhon kuitenkin huomattuani ryhdyin aiemmin kuvaamaan myyränsyöttien käyttöön viereisessä 5ha kuusentaimikossa, joka tämän yhden kokemuksen perusteella nimenomaan syöttien käytöllä pelastui. Ainakaan silloin se ei olut ”kiellettyä”. Mahtaneeko olla nytkään ja mikä/kuka sen on kieltänyt? Silloin käytössä oli Klerat myyränsyötti, joka nyttemmin on poistunut markkinoilta. En ole asiaa tutkinut, mutta voi olla että tällä hetkellä myynnissä ei ole metsätalouskäyttöön hyväksyttyä myyränsyöttiä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että syöttien käyttäminen olisi ”kiellettyä”.
Jeesmies, taisit unohtaa haavikoiden aitausten kohentelun lehtipuukasvatusketjustasi? Omalle kohdalle ei ole kuusen viljelyssä (noin 50ha viimeisen 8v aikana) osunut luonnontuhoja. Enkä ole myöskään heinimistä harrastanut ja eipä siihen aikaakaan olisi ollut. Normi ”Tapiolaiseen ketjuun” verrattuna ainoat lisätyöt ovat olleet säännönmukainen glyfosaattiruiskutus uudistusalalle ennen mätästystä. Tosin noin 20ha tuosta pinta-alasta on muokastu perinteiteisestä äestäen, nekin hehtaarit saivat glyfosaattia ennen muokkausta. Toinen erityistoimenpide oli myyrätalvena 2008(?) myyränsyöttien ripottelu lumelle ilmestyneisiin aukkoihin. Olisiko ollut joulukuun alkua, tämän tein Etelä-Savossa noin 5ha alalle. Myyrätuhoja kuviolla toki keväällä oli, mutta täydentämään ei tarvinnut ryhtyä. Naapurissa totaalituho.
Pääsääntöisesti kuusenviljely on todella varmaa vaikkei erikoistöihin ryhtyisikään. Erittäin paljon ratkaisee mikä on lähtötilanne päätahakkuuseen mentäessä, jos metsä on aukkoinen ja lehtipuusekoitusta paljon, niin töitä on tiedossa. Kuusenviljely onnnistuu KESKIMÄÄRIN erittäin hyvin kun toimii jämptisti. Esimerkiksi muokkauksen ja istutustyön laadulla on on ratkaiseva merkitys.Sama pätee myös taimiin tottakai.
Bortracissa näyttää olevan booria 150grammaa litrassa, eli 10l kannussa on 1,5kg booria.
Neulasanalyysi on toki paikallaan kun asiasta epätietoisuutta, epävarmuutta ja se ei ole tuttu. Jeesmies ei asiaa tunne varmaan kaan sen takia, että hänen metsissään ja lähialueilla ei boorinpuutosta paljoa esiinny. Neulasanalyysi antaa ylipäätään mielenkiintoista tietoa ja jokaisen joka haluaa metsänkasvatukseen syvällisemmin paneutua kannattaa niitä teettää ihan oppimismielessä.
Kuitenkin jos puutosoireet tuntee ja tietää metsiensä käytön historiaa, niin turha kustannushan se sitten on. Ainakin Pohjois-Savon metsäkeskus on myöntänyt kemeran ilman neulasanalyysiäkin ulkoisten oireiden perusteella.
Ongelmallisempia kohteita ovat alueet joilla latvanvaihtoja selvästi on, mutta puut eivät varsinaisesti pensastu. Näistä kun näytteet ottaa, niin usein boori on alhaalla, mutta ei ”kemeratukeen oikeuttavalla tasoslla”. Omien kokemusten mukaan tällaisilla kohteilla kasvu selvästi paranee pelkkää booria lisäämällä. Ehdottomasti tätä pitäisi tutkia lisää Metlankin toimesta varsinkin kun hakkuutähteiden korjuu ulottuu jo lähes joka metsään.
HUOM! Latvan vaihtoon voi olla toinenkin hyvin yleinen syy, eli kuusentuomiruoste:
http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lajit_kansi/thareo-n.htm
Jeesmies, jos ruiskutteluun ei halua ryhtyä, niin toki puut voi jättää metsään sellaisenaan ja toivoa parasta. Samalla kannattaa toivoa ettei kuoriainen leviä naapurin puolelle. Totakai puiden korjuu kiireesti pois on ykkösvaihtoehto, siitä voi saada jopa muutaman euron rahaa. Jos korjuu ei kertakaikkiaan onnistu, niin sitten todellakin kannattaa kuoria puut ja jos se tuntuu liian raskaalta niin sitten on näitä helpompia ja kevyempiä keinoja.
Käy ostamassa maatalouskaupasta Karate Zeon torjunta-ainetta. Tee siitä 0,5% seos veteen ja kaada seos kastelukannuun. Kastelukannulla sitten kastelet rungot. Voit käyttää myös reppuruiskua. Riittää kun kastelet runkojen päältä. Sen verran kannattaa runkoja karsia toiselta puolen että pääsee sujuvasti kävelemään kastelukannun kanssa. Parikymmentä runkoa käsittelee muutamassa tunnissa. Tehoaine kulkeutuu kuoren läpi ja jos ei kulkeudu, niin kuoriainen saa siitä kontaktin viimeistään ulos tullessaan. Voit myös yrittää runkojen kuorimista, mutta veikkaan että työ jää tekemättä…
Luonnollisesti kannattaa puukolla tarkastaa että rungossa on iskeymiä ennenkuin ryhtyy toimiin
”Lehtipuun kasvua et pysty kyllä kuusen jälkeisenä tuolla mantrallasi mitätöimään. Siitä vain on maaperän koostumukseen ja eliöstöön hyötyä. Myönnät tai et.”
Myönnän helposti. Lehtipuu kasvaa sopivalla pohjalla kuusen jälkeen hyvin, jopa erittäin hyvin. Mutta niin kasvaa kuusikin jos tehdään kunnon muokkaus niinkuin lehtipuutoakin perustettaessa. Ja aukea->taimikko->nuorimetsä vaihe on siinä välissä. Sinäkin voisit muutaman viitteen, tai yhdenkin, laittaa jossa osoitettaisiin että kuusi kuusen perään viljellen johtaisi taantuvaan kasvuun. Minä nyt kuitenkin yhden viitteen tuohon boorin osalta jo laitoin.
Myönnän, että tutkimustietoa, Suomen olosuhteissa, nuorien oikealle kasvupohjalle perustettujen kuusikoiden kirjanpainajatuhoalttiudelle ei varmaan ole. Omat kokemuksi eivät riitä sinulle, mutta minulle ne riittävät. Havaintoaluetta on muutama sata hehtaaria Salpausselän Etelä-Puolella. Isoin yhtenäinen tuhoalue on kooltaan vajaa 2 hehtaaria. Siinä on päässyt aiheeseen tutustumaan. Syynä tuhoon oli omat ja naapurin korjaamattomat tuulenkaadot ja se että metsätieverkko ei ole riittävän laaja. Joka nurkalle en ehtinyt tilannetta seuraamaan. Tuhokohteet ovat poikkeuksetta olleet yli-ikäisiä kuusikoita. Sen ikäisiä, että samassa ajassa olisi kasvattnut jo reilut kaksi vilejlykuusikkoa lehtipuusekoituksineen.
Typpi/boori suhde ei todellakaan ole koko totuus maaperän merkityksestä. Olen aivan samaa mieltä että siihen pitäisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että sinä puhtaalla mututuntumalla ja asiaan perehtymättä kiistät boorin merkityksen puiden kasvulle. Oletko sitä mieltä, että boorilannoitus on ylipäätään tarpeetonta? Eli jos se estää laadukkaan kuusitukin kasvattamisen nopeasti, niin järkevämpää on sitten vain kasvatella lehtipuita. Oletko edelleen sitä mieltä että lehtipuusukupolvi korjaa boorin puutoksen?
Kaskeamisen jälkeen tai oikeastaan siihen liittyen maa jätettiin muutaman ruissadon ja laidunnuksen jälkeen lepäämään ja siinä vaiheessa tyypillisesti lehtipuut ja etenkin leppä runsastuivat. Lepikon annettiin kasvaa 15-30v jonka jälkeen puut kaadettiin ja kaski poltettiin. Lepikkovaihe sitoi maahan typpeä ja jonkinmoinen sato taas saatiin uuden kasken polton jälkeen. Booria ei mistään kuitenkaan lisää tullut kyseiselle alalle. Ja huomioi erityisesti aikaperspektiivi, tämä jatkui vuosisatoja! Kaskeaminen loppui 1900-luvun alussa ja hyvin merkittävät määrät metsäpohjia uudistui lehtipuille, osa myös onnistuneemmin männylle. Tätä vaihetta kesti aina 50-luvulle asti jolloin metsäparannustoiminta lähti liikkeelle ja vajaatuottoisia lehtipuustoja alettiin viljelemään arvopuustolle. Booriköyhät maapohjat siis saivat lepikkovaiheessa aika mukavan typpiruiskeen, jonka seurauksena typpeä suhteessa booriin on runsaasti. Pysyitkö perässä?
Lehtipuukierto ei siis lisää maaperän boorivaroja lainkaan. Muuta viljavuutta se saattaa hiukan parantaa, mutta saman tekee käytännössä jo muokkaus ja taimikkovaihe. Lehtipuusto saattaa pärjätä niukemmalla booritaseella kuin havupuut varsinkin jos tukkisato ei ole tavoitteena, mutta välttämätön ravinne se on lehtipuillekin.
Boiorilannoitukselle ei Satakunnassa ole tarvetta pääsääntöisesti kuin nevaperäisillä suometsillä yhdessä kaliumin ja fosforin kanssa. Tästä olen aika varma. Erikoista, tai jo totuttua, on se, että sinä yleistät muutamalla palstalla hankkimaasi teesit koko Suomeen.