Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Jätkän sepustuksissa ei tuossa edellä juuri mikään pitänyt paikkaansa joten en jaksa niitä korjailla. Sorry vaan Jätkä, älä hermostu ?
kannattaa tosiaan tutustua visaseuran toimintaan ja julkaisuihin. Aika moni suositus visankasvatuksessa on muuttunut sitten Jätkän aktiiviaikojen…
Jos siinä haluaa kasvattaa ainespuuta niin ”myy” risukko pystyyn. Ainakin Etelä-Suomessa energiapuun kysyntä on nyt hyvällä tasolla ja joku sen kyllä korjaa giljotiinikouralla eikä lähetä laskua. Odota seuraavaan kasvukauteen ja siihen että kuvio on vesoittunut kunnolla. Siinä vaiheessa ruiskutus glyfosaatilla (4-6litraa + 200litraa vettä). Maalajille sopiva muokkaus syksyllä ja istutus seuraavana keväänä kuusen keskipaakuilla.
Kallista leikkiä enkä tuon kannattavuutta ala tässä laskemaan, mutta itse tekisin noin.
Kun puhutaan näistä taimikonharvennuksen jälkeisistä runkoluvuista (1800, 1600, 1300 ja kuka mitäkin) niin todellisuus taitaa jokseenkin meillä kaikilla olla se, että ensiharvennusvaiheessa siellä kuitenkin 200-1000 runkoa enemmän hehtaarilla kuin suunnitelmissa oli ?.
Ja kun nyt istuttaa uutta kuusikkoa niin sen harvennusajankohdan ja voimakkuuden päättää sitten aikanaan joku muu…
http://tapio.fi/wp-content/uploads/2015/06/Metsanhoidon_suositukset_ver3_netti_1709141.pdf
Liite 4.2 Ensiharvennuksen harvennusmallit (s.161)
Näyttää tuo yhden harvennuksen malli olevan suosituksissakin. Oma ajatukseni toki poikkeaa siitä hiukan kun pyrin korkeampaan kasvatustiheyteen nuoren metsän vaiheessa ja teen ensiharvennuksen kuituharvennuksena reippaasti aikaisemmin puuston ollessa jo 11-12 metristä. Tämä siksi, että 13-15m (jopa 17m) pituudessa tehtynä reipas harvennus johtaa tuulituhoihin.
Tottakai kasvupaikka vaikuttaa tällaisen mallin järkevyyteen. Yhdellä harvennuksella selvinnee kunnialla vain omt ja rehevällä mt pohjilla.
Visakallo, oma puunkasvattajan urani on vielä niin lyhyt (alle 15 vuotta) että enempi nämä ovat tietysti teorioita. En missään nimessä halua kiistää etteikö Päijät-Hämeessä oikein ajoitetuilla kahdella harvennuksella päästäisi erittäin hyvään tulokseen. Sitä voi kuitenkin pohtia onko ne 300 isointa runkoa kahdella harvennuksella yhtään isompia kuin yhdelläkään (omt-mt+ pohjat). Tottakai poistuman keskikoko on kahden harvennuksen jälkeen isompi, mutta tosiaan ne valtapuut, onko niiden järeydessä merkittävää eroa?
Näinhän se kasvun osalta on kuin Jätkä tuossa paasaa, mutta lisäksi on hyvä miettiä mikä kannattaa. Ensiharvennusiässä viljelykuusikko reagoi, aivan oikein Jätkä, voimakkaasti lisääntyneeseen kasvutilaan. Hehtaarikasvu saavuttaa harvennusta edeltävän tason jo kolmen kasvukauden jälkeen. Ja harvennus on tarpeen jotta järeytyminen pysyy vauhdissa.
Tilanne on jo hiukan eri toisen harvennuksen jälkeen kun ikää on noin 50 vuotta. Harvennusreaktio on hitaampi. Lisäksi valtapuut (noin 300kpl) ovat jo selkeästi vallitsevassa asennossa vaikka asia ei maantasolla erotukkaan. Valtapuut eivät juurikaan hyödy lisääntyneestä kasvutilasta.
So what? No toisessa harvennuksessa metsänomistaja myy kuitua ja tukkia harvennushinnalla ja harvennuksen jälkeen aina muutama puu kaatuu. Heinikko ja vesakko nousee pohjaan jo valmiiksi. Kannattaasiis miettiä muutakin kuin kasvumalleja, vai mitä Jätkä?
Anneli, kun hyvin onnistunut viljely-omt kuusikko ensiharvennetaan niin lähtötilanne on noin 1700kpl/ha (jos istutettiin 1800kpl/ha). Tästä kun ottaa puolet pois niin jäljelle jää 800-850kpl/ha.
väitän että tuo määrä mahtuu rehevällä pohjalla olemaan päätehakkuuseen asti. Toinen harvennus on tarpeeton ja aiheuttaa vain harmia. Helposti se toimen harvennus lipsahtaa niin että hehtaarille jää vain 400-500kpl ja se on rehevällä pohjalla minun mielestä liian vähän.
normaali istutustiheys 1800kpl/ha ei estä lehtipuusekoituksen kasvattamista. Se suositusten mukainen 200-300kpl/ha mahtuu sinne oikein hyvin ja harvennuksessa voi sitten jättää koivua edelleen kasvamaan jos niillä on aitoa tukkipotentiaalia. Ja tietysti säästöpuuryhmät joihin on hyvä kiinnittää huomiota jo viimeistään tsimikonharvennuksessa. Tosin nyt puhutaan niin nuorista taimikoista että niissähän pitäisi olla jo ne edellisessä päätehakkuussa jätetyt säästöpuut…
Toloppan linjoilla tässä, 1800kpl on hyvä määrä. Se mahdollistaa valinnan teon ensiharvennuksessa (=ainoassa harvennuksessa). Taimikko myös sulkeutuu nopeammin kuin harvempaan istutettu. Säästö on marginaalista jos sen 200-400kpl yrittää tiputtaa alemmas.
Olisi varmaan syytä, mutta sellaista ainetta ei taida olla. Monisärmiövirus on tehokas ruskomäntypistiäiselle (vai oliko sille toiselle), mutta kirjanpainajalle ei biologista torjuntakeinoa ole. Intressi sellaisen kehittämiseen on varmaan Keski-Euroopassa kyllä suuri, eli ei sitä Suomessa varmaan keksitä jos keksitään muuallakaan.
Paras ja ainoa tapa hoitaa asiaa on huolehtia tuulenkaadot ajoissa pois (mutta ei välttämättä liian ajoissa jos haluaa kerätä kuoriaiset niihin ja on varma että saa rungot pois metsästä ja mielellään hakkeeksi ennen kuin lähtevät liikkeelle).
Vanhat kuusikot kannattaa laittaa pinoon ajoissa. Tämä on varmaan paras keino ja siitä saa rahaakin.
Jatkuvakasvatus on selkeä riski. Karummatkin maat kuusettuvat ja niitä kuusia sitten kasvatetaan. JK lisää myös juurikääpää ja se taas puolestaan lisää tuulenkaatoja.
Kuuselle sopivalla kasvupaikalla elinvoimaisten viljelykuusikoiden kasvattaminen ei ole riski tulevaisuudessakaan.
Turhat ”viimeiset väljennykset” kannattaa jättää kirjanpainajankin takia pois ohjelmasta ja kasvattaa kuusikot täystiheinä päätehakkuuseen. Riittävä kuviokoko ja kuvioiden järkevä rajaus vähentää reunametsän määrää. Toki niitä reunoja täytyy seurata ja reagoida sitten tarpeen mukaan.
Jos metsässä on tuulenkaatoja joita ei saa metsästä järkevästi pois, niin toukkien kehittyminen kyllä pysähtyy kun rungot käsittelee torjunta-aineella. Ainakin Karate Zeon 0,5% liuoksella tuntuu toimivan hyvin. Voi olla, että liuos voi olla reippaasti laimeampaakin. Käsittely on jokseenkin kevyt operaatio verrattuna kuusien karsintaan ja kuorintaan…
Ehkä tehokkain tapa leikata kantaa paikallisesti on viivästyttää talvella hakattujen lahokuusien (=sellukuusi tai havukuitu) ajoa metsästä pois kesäkuun puoliväliin asti. Paremman ”ansan” saa kun levittää kyseisen kuusitavaran levälleen ja vielä metsätien varteen hajalleen mielellään aurinkoisille paikoille. Feromoni houkutin vielä siihen viereen roikkumaan.
Viimetalven hakkuista kertyneet lahokuuset vaan lähtivät heti ensimmäisenä tehtaalle, sen verran kova tarve tais havusellupuulle olla…
Kesäkuun lopulla tulee toinen parveilu, se on jo selvää. Siihen voinee varautua samalla tavalla se kellä sopivaa tuoretta kuusitavaraa on. Kun kuoriainen on hallitusti ”ansapuiden” sisällä niin toukkien kehittymisen seuraaminen ja seuraavan parveilun ennustaminen on helppoa. Jos on riski, että tavaraa ei saa oikeaan aikaan metsästä pois, niin pinojen ruiskuttaminen jollain torjunta-aineella ei ole iso urakka.
Oma havaintoni on, että kirjanpainajan kanta on vielä hyvinkin alhaisella tasolla. Ei se kuitenkaan mihnkään hävinnyt ole. Tuulenkaadoissa ja puupinoissa (niissä joita ei ole ruiskutettu tikaskuoriaista vastaan) on yllättävän vähän iskeymiä.Pystypuissa, sellaisissakin joissa näkyy pihkavuotoa edellisiltä vuosilta, ei ole uusia iskeymiä.
Kanta on alhaalla, mutta takuuvarmasti runsastuu tämän kesän aikana. Toinen parveilu toteutuu ja siinä kuoriaisia on jo paljon. Edelleenkin ehkä(?) kuitenkin niin vähän ettei pystypuilla ole suurempaa vaaraa. Toki jos tämä tällaisena jatkuu koko kesän niin voihan se tulla se kolmaskin parveilu…
Etelä- ja Keski-Suomessa katkottu kuusi täytyy saada tienvarresta tehtaalle jo kesäkuun puoliväliin mennessä vaikka laki ei sitä edellytäkään.