Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Luemme varmasti samoja tutkimuksia mutta teemme eri johtopäätöksiä. Esimerkiksi:
http://www.metla.fi/uutiskirje/bio/2012-02/uutissivu-3.html
”Hakkuutähteen korjuu näyttää vaikuttavan hyvin vähän maan orgaanisen aineen, hiilen ja ravinteiden määriin. Kahdessa avohakkuun yhteydessä perustetussa kokeessa hakkuutähteen korjuu ei näkynyt näissä maaperän ominaisuuksissa. Myöskään harvennushakkuiden yhteydessä hakkuutähteiden korjuu ei näyttänyt oleellisesti vaikuttavan näihin maan ominaisuuksiin.”
Tämä kasvimaahan vertaaminen on juuri tätä edellä mainittua mutu-tuntumaa. Kasvimaan kasvien ravinteidenotto on hyvin toidenlaista kuin metsämaalla olevien puiden. Puiden ravinteidenotto perustuu symbioosiin sienijuurien kanssa. Oma teoriasi esimerkiksi lietelannan käytöstä maahan upottamalla on tietysti jo ko. toimenpiteen järjestelyn kannalta aivan tolkuton, mutta tiedätkö mitä se aiheuttaisi? Vai on perustatko asian vaan ”peltojärkeen”? Metsämaat ovat happamia ja sienijuuret ovat sopeutuneet happamiin olosuhteisin. Jos lietelantaa ruiskutettaisin metsämaahan niin miten käy? Tiesitkö että lietelanta on erittäin emäksistä? Sen takia esimerkiksi Tanskassa lietelannan sijoittamisen yhteydessä on ryhdytty lisäämään maahan myös rikkihappoa. Tällä pyritään vähentämään ammoniakki (=typpi) päästöjä ilmaan. Erittäin emäksinen lietelanta todennäköisesti tuhoaisi sienijuuren metsämaasta ja sitä myöten ravinteiden oton.
Kannattaa nyt aivan aluksi lopettaa vertailut kasvimaahan kun mietinnässä on puiden ravinnetalous metsämailla.
Puuki, hakkuutähteet eivät ole lannoitusta ollenkaan ellei niitä ole kuskattu naapurikuviolta. Hakkuutähteistä vapautuvat ravinteet ovat ihan sen kyseisen kuvion ”omia” ravinteita. Kun ravinteita kuskataan kuviolle sen ulkopuolelta niin sitten on kyseessä lannoitus.
Kuusikon harvennuksen hakkuutähteet lisäävät puiden käytössä olevia ravinteita 2-3 vuoden ajan, asiaa on ihan tutkittukin. Missään nimessä hakkuutähteet eivät ole ”parempi” lannoite kuin vaikkapa sadeveden mukana tuleva ammoniumtyppi. Samaa ravinnetta se on. Orgaaninen aines kuluttaa typpeä hajotessaan hiilidioksidiksi. Kun vaikkapa pellolle levitetään ns. ravinnekuitua (sellutehtaan nollakuitua), niin typpilannoitusta täytyy parin vuoden ajan lisätä jotta päästään samaan satotulokseen. Peltomailla kyseisellä toimenpiteellä tavoitellaan multavuuden lisääntymistä, veden ja ravinteiden pidätyskykyä. Harvennushakkuissa hakkuutähdettä ei kannata korjata kuviolta pois, korjuu johtaisi varsinkin kuusikoissa kasvun alenemiseen. Käytännössä kukaan ei taida harvennuksen hakkuutähteitä korjatakaan. Hakkuutähteet kuuluvat ajourille joilla ne suojaavat jäävän puuston juuria. Välialueilla tämä tarkoittaa jonkinasteista ”hakkuutähteen korjuuta”. Vaikutusta voi lieventää lannoittamalla jos siitä menettää yöunensa. Hakkuutähteiden ”lannoitusvaikutus” ei ole pidempi kuin teollisella lannoitteella. Tästä ei ole mitään tutkimusnäyttöä, pelkästään ns. maalais- tai kaupunkilaisjärjellä tehtyä päättelyä (joka menee pieleen). Harvennuksen aiheuttama jäävän puuston lisääntyvä kasvu ei johdu hakkuutähteiden ravinteista kuin pieneltä osin, suurin ja lähes ainoa kasvua parantava tekijä on juuristo ja valokilpailun väheneminen.
Typpilannoite ei ole helposti haihtuvaa, varsinkaan salpietari tai vastaavaa typpeä (ammonium ja nitraatti) sisältävät NP tai NPK lannoitteet, ne eivät haihdu vaikka maassa näkyisi ”tyhjiä” lannoiterakeita. Se ”tyhjä” rae on kalkkia yms sideaineita kun typpi on jo siirtynyt maahan. Urea on asia erikseen, se saattaa osittain haihtua ammoniakkina taivaan tuuliin kevät ja kesälevityksissä jos on kastetta ja tuuliset, lämpimät säät. Sen takia urea kannattaa levittää syksyllä. Ureaa ei taideta paljoa enää metsänlannoituksessa käyttääkään. Metsämaa on varsin aktiivinen ”organismi” kokonaisuutena ja se pystyy helposti puskuroimaan suositusten mukaiset lannoitetyppimäärät.
Suositusten mukainen lannoitus ei ole ”väkisin kasvattamista”. Typpilannoitteet typpiravinteet ovat peräisin samasta ilmasta mitä me nytkin hengitämme. Kompostilanta (kuivikelanta) tai biokaasureaktoreiden mädätysjäännös sisältävät typpeä hyvin niukasti, typpi käytännössä kuluu noissa prosesseissa pois. Kuivikelannan kokonaistyppipitoisuus on noin 4kg/motti josta liukoisen typen osuus on noin 1kg. Jos tavoitellaan typpeä 150kg/ha niin kuivikelannan määrät (mottia/ha) nousevat varsin massiivisiksi.
Pitkä selvitys, mutta tällaista tämä totuuden jälkeinen aika taitaa olla. Kun mutu-tietoa levitetään riittävän monta kertaa niin se saattaa muuttua joidenkin mielessä totuudeksi. Puukin päätä tämä tuskin kuitenkaan käänsi?
Anneli, valintatilanne ei tietenkään ole noin musta-valkoinen. Laatupuusta ei ole iloa jos se ei ole riittävän järeää sahattavaksi tai sorvattavaksi. Ja lannoitus ei muuta laatupuuta höttöpuuksi. Jos muuttaisi, niin lannoitus olisi uskomattoman kannattavaa ja itsekin siirtyisin Jeessin linjoille kuitupuun tuottajaksi.
jk-metsä voi ilmeisesti olla melkein mitä vaan joten mitään selkeää ohjeistusta lannoituksen osalta tuskin koskaan saadaan. JK johtaa kuusettumiseen karummillakin mailla ja niiden osalta vahinkoa voidaan ehkäpä rajata typpilannoituksella kun kuusten kasvu hidastuu juuri arvokasvuvaiheen alkaessa. Lannoitus ai vaan taida istua kiihkeimpien jk-julistajien ideologiaan joten lannoitusta puoltavia lausuntoja joudumme odottelemaan niin kauan että näitä pysähtyneitä kuusikoita on riittävästi.
Tiedoissa ei ole NYT mitään isommin väärää. Aiemmin (klo18:16) julistit että omt olisi parasta pohjaa lannoitukselle. Se ”tieto” oli väärä ja sitä oikaisin.
CT:tä(kin) on monenlaista, parhaimpia niistä voi ja kannattaa lannoittaa. Sekin tieto löytyy alan oppaista kuten vaikka Tapion taskukirjasta.
Tällä kertaa olet langennut väärään tietoon. En ole keksinyt mitään uutta. Tutkimukset ja mittaukset jo 80-luvulta kertovat yksiselitteisesti että paras vaste saadaan vt ja mt pohjien havupuustoissa.
Jätkä on väärässä. Parhaat (typpi) lannoituskohteet löytyy vt ja mt pohjilta. Karumman laidan mt (ja vt) kuusikot ovat ehkäpä parhaita. Myös hyväpuustoiset ct kankaat hyötyy typpilisästä selvästi. OMT:llä suhteellinen kasvunlisäys ei ole yhtä hyvä, mutta kohtuu tuloksen saa niilläkin. Booria tarvitaan mt ja omt pohjilla.
Paksuturpeisen isovarpurämeen kääntömätästys ja käsinkylvö mättäille keväällä 2017 onnistu näköjään hyvin. Se kesä olikin sateinen. Nythän on vettä tullut joten olisi varmaan onnistunut tänäkin vuonna. Se on sitten eri asia kannattaako tällaisia aktiivisesti uudistaa…
Kivennäismailla äes on kaivurilaikutukseen verrattuna yleensä parempi. Ja oma kokemus on, että kaivurilla jää herkemmin vaikeat paikat tekemättä. Ilmeisesti ympäripyöreän kiikkuminen kalliotöppyröillä ei tunnu kuskista mukavalta. Äes-kuskit ovat ammattilaisia eivätkä vähästä säikähdä.
Juuri näin Visakallo, kevyttä työtä. Mistä johtuukin että käsinkylvöä ei edes mainita nykyisin?
Soikkeli, jos Lada ei ole Ferrari niin mistä johtuu että ainakin omilla palstoillani kaukokartoitettu metsään.fi data on joka kerta ollut tarkempaa kuin maastotyönä laaditun metsäsuunnitelman data? Haittaako metsään.fi jotenkin omaa työntekoasi/yrittämistäsi/elämääsi?
Miksi suunnitelman tietoja ei kannata siirtää metsään.fi hin? Onko siitä jotain haittaa metsänomistajalle? Vai haittaako se enempi sinua?