Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Vaikea sanoa mitä tekisin ilman taimikon näkemistä. Varhaisperkaus kannattaa varmasti tehdä jos männyt ovat jo metrin mittaisia. Kaikki lehtipuu pois. Harventaisin kyllä niitä tuppaitakin jo tässä vaiheessa jos ovat kovin kiinni toisissaan, työ ei myöhemmin ole ainakaan helpompaa. En kuitenkaan suoraan 2000kpl/ha tiheyteen. Toiseen kertaan sinne on kuitenkin mentävä 5-7 vuoden kuluttua (pohjoisessa paljonkin myöhemmin) ja sitten männyt 2000kpl/ha tiheyteen varsinkin jos hirvituhoja ei ole ollut.
Ehdotettu rungonosahinnoittelu ei ole lainkaan sama asia kuin runkohinta. Rungonosahinnoittelussa ostajat tarjoavat hintaa yli ja alle 15cm osuudelle. Ja näissä hinnoissa on tietysti eroa. Myyjän mietittäväksi jää mikä osuus hakatuista puista lopulta päätyy tämän 15cm rajan eri puolille. Tämän arviointi ei ihan helppoa ole. Ja tietysti tukin laatuvaatimukset täytyy täyttyä siinä yli 15cm latvasta olevalla osuudella. Vikaiset pöllit/rungonosa menisivät tietysti samaan hintaan kuin alle 15cm osuus.
Ainoa helposti vertailtava hinta on runkohinta. Siinä leimikolta kertyvän puutavaran arviointi tarjousvaiheessa jää ostajan tehtäväksi.
Tieto on tarkentunut, tarttumisen riski on olemassa jo muutaman sentin läpimitasta lähtien. Pitkään kantoon sahaaminenkaan ei auta. Jos taimikossa jo on etenkin männyntyvitervastautia, niin Rotstopilla pystyy ainakin jossain määrin rajaamaan leviämistä kun harmaaorvakka valtaa käsitellyt kannot ja edelleen juuret.
Olen kantanut paineruiskua raivausahan kahvoissa. Pysyy siinä hyvin kahvasta roikkumassa. Kannattaa laittaa narunpätkällä kiinni, niin ruisku ei huku jos(kun) pääsee tippumaan. Mesto Bugsi 360 on hyvä malli, toimii kaikissa asennoissa. Taimikonharvennuksessa olen käyttänyt lähinnä +5cm havupuun kantoihin kun niitä on harvakseltaan. Kylvömännikön taimikoharvennuksilla kun poistumaa on paljon, niin sahaus täytyy tehdä sitten kun yöpakkaset ovat alkaneet. Yksi Rotstop annos riittää 50 litraan nestettä. Ei tarvitse tehdä kerralla, avattu pullo säilyy jääkaapissa muutaman kuukauden. Olisiko mennyt reilu 10 litraa kun tein taimikonharvennuksen 1,8ha kuviolle tänä kesänä. Kulutus riippuu paljon siitä miten sihtaaminen onnistuu. Kuviota oli aiemmin kahteen kertaan raivattu, mänty/kuusi sekametsää jäi kasvamaan. Kuviolla oli parissa kohtaa männyn tyvitervatautia ja siihen kuivahtaneita nuoria mäntyjä. Siksi käytin rotstopia. Olisi hyvä saada ruiskusta sellainen sovellus, että suutin olisi lähempänä terää ja ”liipaisin” raivaussahan kahvoissa. Nopeuttaisi melkoisesti tekemistä kun otetta ei tarvitse irrottaa ja suihkun saisi osumaan tarkemmin vain kannolle.
Ei tästä urakointiin sopivaa ratkaisua taida kuitenkaan tulla. Havupuuvaltaiset taimikonharvennukset täytyy tehdä kylmään aikaan.
Itse olen metsittänyt muutamia entisiä peltoja. Osalla kasvoi hyvinkin vahvasti leppärankaa. Resepti on aina ollut sama:
1. vuosi – vesakon raivaus loppukesällä
2. vuosi heinäkuun alku – nousseen vesakon ja heinän yms. ruiskutus glyfosaatilla 4-6litraa/ha + bortrac 15litraa/ha + 200litraa vettä . Syksyllä mätästys, mieluiten naveromätästys
3. vuosi toukokuu/kesäkuu – 2 vuotiaiden kuusten istutus
4.-10. vuosi – ei mitään toimenpiteitä, yksittäisiä leppiä ja pajuja raivannut kulkiessa. Ei heinäystä, ei varhaisperkausta. Kuuset nousevat hienosti vahvankin heinän/horsman/mesiangervon keskeltä
11.-15. vuosi – taimikonharvennus, pajujen ja leppien sahaus, usein koivusekoitusta voi jättää
95% kokonaismetsitysalastani (vajaa 10ha, 5 eri kohdetta) on nyt erittäin kovakasvuista kuusikkoa. Minkäänlaista heinäystä en ole tehnyt. Aivan olennaista on glyfosaattiruiskutuksen ajoitus, se pitää tehdä edellisenä kesänä kaadetusta puustosta nousseeseen vesakkoon (ja tietysti kasvillisuus) ja nimenomaan heinäkuun alussa. Näin saa hyvän tehon. Ruskutusajankohtaa on tutkittukin ja glyfosaatilla paras aika on heinäkuun alku. Mikäli ruiskutusta ei saa ajoitettua heikuun alkuun (ja uudelleen nouseeseen vesakkoon), niin kannattaa suosiolla siirtää koko projektia vuodella. Tai sitten hyväksyä se, että heinäämistä joutuu toistamaan useita kertoja.
Ihan oikeasti kannattaa tähän ruiskutukseen panostaa. Usein se onnistuu maataloustraktorilla kunhan vesakko on vain niitetty niin että puomit pystyy levittämään. Jos kohteella on epätasaisuutta ja ojien ylitys (tietysti) vain rumpujen kohdalta, niin suunnittelua ja ennakointia tarvitaan. Jos kasvusto on erityisen korkeaa ja tiheää niin pohjan muotoa on vaikea traktorinkopista hahmottaa. Mikäli ajonopeus hidastuu suunnitellusta niin vettä ja glyfosaattia täytyy olla varattuna riittävästi ettei lopu kesken.
Sumuruiskulla on jonkun pienen kuvion ruiskuttanut. Onnistuu sekin, mutta jos pinta-alaa on useampi hehtaari, niin alkaa olla tekemätön paikka.
Vakuutusyhtiö ei käsittääkseni maksa ”epäonnistuneen” istutusalan uudelleenistutusta vaan korvaa ehtojen mukaan esimerkiksi myyrätuhosta johtuvan vajaatuottoisuuden. Ja vieläpä niin, että istutustaimien vahingoittumisella ei sinällään ole merkitystä vaan sillä onko kuvio vajaatuottoinen luonnontaimet huomioiden. Mikään vakuutusyhtiö ei korvaa istutusvirheestä, virheellisestä taimien varastoinnista, virheellisestä istutustyöstä JA kuivuudesta johtuvia taimikuolemia. Toki en tiedä mistä Puukin epäonnistuminen johtuu.
Maalarin valkoiset avohaalarit, ovat yleensä ohutta puuvillaa. Kestävät kohtuullisesti oksia ja risuja kunnes ovat punteista reikäiset. Hinta on työasuliikkeissä noin 20€. Alle ei mitään ja päälle vanha ja väljä kauluspaita, sekin voi olla vaikka valkoinen. Nyt kun ampiaispesiä on paljon, niin olen käyttänyt paksumpaa metsuritakkia jossa ei kuitenkaan ole minkäänlaista vuorausta, ei edes verkkoa. Jalkaan Sievin tai Jalaksen kärkisuojalla olevat nahkamaiharit, varsinaista metsurikenkää huomattavasti kevyempi versio. Esimerkiksi ensihoitajien käyttämät mallit. Sateella en raivaa.
Marjanpoimintaan liittyvät epäkohdat ovat johtuvat poimijoiden alisteisesta asemasta ”urakanantajaan”. Lainausmerkeissä siksi, että varsinaisesti mitään urakanantajaa ei ole. Epäkohdat johtuvat siitä, että poimijat ovat (täysin) riippuvaisia kutsujasta joka taas on yhteistyössä thaimaalaisen ”jobbarin”/välittäjän kanssa. Tulevat poimimaan marjoja jokamiehenoikeudella. Olennaisena epäkohtana on se, että tullessaan hyväksyvät (joutuvat hyväksymään) kutsujan ”tarjoamat” palvelut ja niiden hinnoittelun. Näitä ovat esimerkiksi majoitus ja vuokra-auto. Näistä laskutaan kovaa hintaa kertyy marjoja tai ei. Käsittääkseni asumukset ovat yleensä surkeassa kunnossa, sellaisessa, että suomalainen ei oloja hyväksyisi työssään, vapaa-ajallaan tai edes metsästysreissulla. Sama pätee ns. vuokra-autoihin. Ovat törkeässä kunnossa olevia kotteroita. Asumisesta ja autosta laskutetaan ”urakanantajan” asettama korkea hinta. Varsinainen marjatrokareiden bisnes taitaakin olla näiden ”puitteiden” vuokraamisessa. Toki poimijat joutuvat myymään marjansa trokareiden asettamaan hintaan.
Asetelma on siis se, että poimijat eivät ole työsuhteessa vaan tulevat vapaa-ajallaan poimimaan marjoja jokamiehenoikeudelle. Heille ”tarjotaan” valmis maksullinen paketti joka sisältää majoituksen, auton ja polttoaineen. Nämä sitten veloitetaan päätä pois kun myyvät marjat trokarille. Ei ole ihme että, että huonona vuonna viivan alle ei jää mitään.
Ihmettelen, että media ei ole osannut tätä yhtälöä avata.
Metsänhoitotöitä ei tehdä ”jokamiehenoikeudella” vaan siinä ollaan työsuhteessa. Niin ei saa, minun mielestäni, käydä, että metsurityöhön tulee sama em. ilmiö. Siis se, että urakanantajan vuokraa vaikkapa thaimaalaiselle työporukalle röttelöt ja kotterot törkeään ylihintaan. Jonkinasteinen mahdollisuus tähän on olemassa.
Hyvä idea tuo kasteluveden mukana laittaminen. Taimilaatikkoon sopiva määrä kasteluvettä jossa lannoite liuksena mukana. Määrä sellainen että pysyy jokseenkin laatikon sisällä. Rakeen annostelulaite on melkoinen hökötys. Pottiputkeen valmiiksi integroitu on paljon parempi, mutta hintaa yhdistelmällä oli 500€ sis alv ja sitä ei nyt ole edes myynnissä.
Oma tuntumani on, että männyllä antaa etua kun muokkausjälki on kivisyyden seurauksena heikkoa ja toisaalta äesjälkeen istutettaessa. Hyvälaatuisessa laikkumättäässä hyöty jää pieneksi. Metsä-äestys on karummilla mt-pohjilla hyvä menetelmä, kustannus jää alhaisemmaksi ja istutuskin selväpiirteistä äesvaossa. Siinä rakeista lienee hyötyä ja voinee käyttää minipaakkuja ja kasvattaa tiheyttä 2200kpl/ha tasoon kustannuksen jäädessä kohtuulliseksi. Muokkaamatta jäävillä ”töppyröillä” hyöty näkyy mielestäni selvästi. Täytyy vaan olla tukkimiehentäin torjunta-aine kunnolla levitetty taimiin.