Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Tässä se video josta kerroin; Miten toteutetaan jatkuvan kasvatuksen hakkuu?
Hupsista hei A J !, päästiin takaisin asiaan. Niissä Silvan vidoissahan Osmo esitteli 1947 vuodesta kestäneestä jk metsänkäytöstä, pitää sanoa noin kun sieltä puuttuu se monimutkainen neuvonta perusteinen hoito. Laitoin johonkin Silvan linkin , käy katsomassa. Omaa siltä ajalta ( jääneet tarkastuksen huomaamatta) on mitättömän vähän, alle ha. Kertasin niitä mielessäni niin ovat myös hyvin kasvussa.
Maailman onnellisemman ihmisen kuva; fantasioiden miljonääri tamppaa paljaaksi peratulla tönkeliköllä, liikuttavaa! Lähes kaikki ympärillä näkyvä on velkaa . Onkohan joku huijannut?
Kiitos Visa palautteestasi, liikuttavaa. Olen iloinen, että olet huomioinut kirjoitustyylini yksinkertaisuuden ja takeltelu sanajärjestyksessä. Tarkoitukseni on ollut tehdä teksteistä mahdollisimman helppolukuisia ja ymmärrettäviä, jotta ne sopisivat laajasti yleisölle. Palstan lukijat saattavat arvostaa juuri tätä selkeyttä, sillä kaikki eivät ole perehtyneet tieteellisiin tai matemaattisiin termeihin ja muutamat suorastaan vihaa numeroita. Yritän tasapainottaa asiaa niin, että tekstit ovat sekä informatiivisia että lähestyttäviä.
Jos olen lainannut ”jk-kirjoituksia” ( en markkinoi) ilman lähdeviitteitä, se ei ole tapahtunut tarkoituksella. Pyrin aina antamaan tunnustuksen alkuperäisille lähteille, ja jos olen jäänyt siinä velkaa, korjaan asian mielelläni. Otan palautteesi vakavasti ja pyrin parantamaan tulevissa kirjoituksissani. Mahdolliset ovat Pukkala, Y. Norrokorpi ja Lähde, Kummeli, ehkä joku unohtui.
Lapsenlapsesi älykkyys ja kirjoitustaidot kuulostavat todella vaikuttavilta! On hämmästyttävää, että nuoremmat sukulaiset ovat niin lahjakkaita. Ehkä heidän ansiostaan voit oppia jotain uutta ja kehittyä itsekin. Kuitenkin, kuten sanoit, yksinkertaisuus on vahvuutesi – se auttaa varmistamaan, että asiat menevät perille ilman turhia monimutkaisuuksia.
Toivottavasti jatkossakin pystyn tarjoamaan lukijoille sisältöä, joka on sekä mielenkiintoista että helppolukuista. Kiitos, että jaksat kuitenkin lukea ja antaa palautetta – se on korvaamatonta kehitykselleni! Seuraan herkeämättä täältä palautettanne. Siitä syntyy minulle lähes teidän kuvallinen esittelynne! 😊
Ei tule mieleeni ainakaan täällä palstalaissilta plagioitua juttu. Mistähän Hartolan Imagination preacher haluaa nyt louhia, onko kyse ehkä ”won Munchausen lainauksistasi”.
Olen teille noihin vastannut usean kerran eikä faktat ole muuttuneet. Jos muuttuu niin kyllä kerron. Vänkäätte jopa verottajan antamia omia tietojanne valheeksi. Kertokaa mikä teitä täällä vaivaa? Palsta on jk:ta eikä sen pitäisi mitenkään teitä paljaalla maalla satuttaa. Jos olen missannut jotain tai antanut väärän käsityksen, pahoittelen sitä vilpittömästi.
Totta on, kuten A J on sanonut, puutuhka on erinomainen keino hallita maaperän happamuutta ja samalla palauttaa ravinteita metsään ( sopiva annos). Puutuhka sisältää kalsiumia, magnesiumia, kaliumia ja muita hivenaineita, jotka ovat tärkeitä sekä puiden kasvulle että maaperän eliöille. Tuhkan käyttö ei ainoastaan tasapainota maaperän pH:ta, vaan se myös parantaa ravinteiden saatavuutta ja tukee maaperän elinvoimaisuutta.
Maaperän terveys ja tuottavuus riippuvat suuresti siellä elävistä hyödyllisistä eliöistä ja sienirihmastoista. Nämä organismit ovat keskeisessä roolissa ravinteiden kiertokulussa, maaperän rakenteen muodostamisessa ja kasvien terveyden ylläpitämisessä. Tärkeimpiä maaperän hyödyllisiä eliöitä ovat mykorritsasienet, jotka auttavat puiden juuria imemään ravinteita; bakteerit, jotka hajottavat orgaanista ainetta; sekä lierot, hyönteiset ja sienirihmastot, jotka parantavat maaperän rakennetta ja ravinteiden saatavuutta ne myös pitävä yllä puidenvälistä viestintää!
Yksipuolinen kuusen kuitupuuntuotanto voi hävittää merkittävän osan näistä eliöistä, mutta muutokset ovat mahdollisia. Puutuhkan käyttö happamuuden hallintaan ja ravinteiden palauttamiseen on yksi tehokas keino. Lisäksi monipuolistaminen – eri puulajien ja kasvien yhdistäminen – tukee maaperän hyödyllisten eliöiden ja sienirihmastojen elinvoimaisuutta. Näin voidaan luoda metsiä, jotka ovat sekä hyvin tuottavia että monimuotoisia, ja jotka tukevat koko ekosysteemin terveyttä ja kestävyyttä. Tämä on avain pitkän aikavälin metsänhoidon onnistumiseen.
Olen alussa metsäasioissa. Erotan kasvavan ja tuottoa tekevän metsän tuottamattomasta paljaasta aukosta. Se on miusta jo melko paljon kun vertaillen tietojani tänne kirjoittaviin häiriköiviin.
Ukon -lista ; Niin, Ukon-lista kasvaa vuosi vuodelta, ja eläkeläiskuski peilikuvastaan näkee jo vähän enemmän kuin vain omat tekonsa. Mutta eikö se olekin niin, että menneisyyden virheistä oppii – tai ainakin pitäisi oppia? Vaikka 50-60 vuoden takaiset ojitustyöt ja rehevien maiden räkämänniköt saavatkin nykyajan vihreät joukot valittamaan, niin eikö olisi aika keskittyä siihen, miten näitä virheitä korjataan eikä vain kaivella niitä yhä uudestaan?
Metsänhoito on kehittynyt, ja nykytiedon valossa metsänomistaja saa itse tehdä jopa parempia päätöksiä. Mutta samalla pitää muistaa, että ne ’virheet’ tehtiin silloisella tiedolla ja tarpeilla eikä niissä oltu ajateltu puun myyjän etua. Ei silloin tiedetty, mitä tiedetään nyt, eikä nykyäänkään voida olla varmoja, mitä tulevaisuudessa pidetään virheinä. Ehkäpä niitä entisiä toistaen tekemiset tulevat vielä jonain päivänä Ukon-listan kupruiksi.
Dementia hiipii, mutta ehkä se on myös varoitus siitä, että menneisyyteen takertuminen ei johda mihinkään. Parempi keskittyä siihen, mitä voidaan tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Metsänkäyttö on jatkuva oppimisprosessi. Vaikka Ukko ja kumppanit ovatkin ehtineet tehdä kaikenmoista kuprua, niin nykypäivän metsänomistajilla on edessään jonkunlainen vapaus korjata menneisyyden virheet ja luoda kestävämpiä metsiä. Ehkäpä se on paras tapa kunnioittaa niitä, jotka ovat tehneet parhaansa silloin, kun tieto ja resurssit olivat erilaiset, eikä päättäjien rehellisyys aina ollut lain tai määräyksen peruste.
Pakotettu aukkojakso 70 vuotta eikä ollut sallittua jatkuvalle kasvatukselle. Korjuukoneiden (moton) käytön kyky oli myös heikkoa; ”ei saa millään niitä puita mehästä pois”, näin kertoo itse eläkeläis kuski.
Noin tuosta kalkituksesta sanotaan, pitää olla rajansa kaikessa, vaikka kuusen istutuksestakin, olis pitänyt olla tolkku myös lehtipuiden hävityksessä!
Kuusen kuitutuotanto on tehokas tapa hyödyntää metsiä, mutta se ei ole vaikutuksiltaan neutraali. 70 vuoden aikana kuitutuotanto voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia maaperässä, jotka vaikuttavat metsän terveyteen ja tuottavuuteen. Maaperä voi häiriintyä, happamoitua ja köyhtyä ravinteista, mikä vaatii usein monipuolisia korjausmenetelmiä. Jotta metsän kasvukyky palautuisi, tarvitaan joskus jopa uusia istutuksia ja pitkäjänteistä hoitoa.
Maaperän häiriöt ja niiden korjaaminen
Kuitutuotannon aikana maaperän rakenne muuttui, ja sen ravinteet vähenevät. Erityisesti kalsium ja magnesium kuluvat nopeasti, mikä johtaa maaperän happamoitumiseen. Happamoitunut maaperä heikentää puiden kasvua ja altistaa ne tuholaisille ja taudeille. Lisäksi maaperän tiivistyessä juurten ilman- ja veden saatavuus heikkenee, mikä hidastaa kasvua entisestään.
Korjausmenetelmät vaihtelevat maaperän tilanteen mukaan. Yleisiä menetelmiä ovat:
– **Kalkitus:** Vähentää maaperän happamuutta ja parantaa ravinteiden saatavuutta.
– **Lannoitus:** Täydentää maaperän ravinteita, kuten typpeä, fosforia ja kaliumia.
– **Maanrakeutus:** Parantaa maaperän rakennetta ja ilmankiertoa.
– **Kompensaatioistutukset:** Uusien puulajien istuttaminen monipuolistaa metsää ja parantaa sen kestävyyttä.Metsän kasvukyvyn palauttaminen
Metsän kasvukyvyn palauttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Jos luontainen uudistuminen on heikkoa, voidaan turvautua uusiin istutuksiin. Monipuolistaminen on avainasemassa: eri puulajit, kuten lehtipuut, voivat parantaa metsän terveyttä ja vähentää tuholaisriskiä. Lisäksi kannattaa suosia paikallisesti soveltuvia puulajivalintoja, jotka sopeutuvat parhaiten alueen ilmastoon ja maaperään.
Oikea happamuus hyvälle kasvulle
Maaperän happamuus (pH) on keskeinen tekijä puiden kasvulle. Jokaisella puulajilla on oma optimaalinen pH-alue, jossa ne pärjäävät parhaiten. Yleisesti ottaen suotuisat pH-arvot eri puulajeille ovat:
– **Kuusi:** pH 4,5–6,0
– **Mänty:** pH 4,0–5,5
– **Koivu:** pH 5,0–6,5
– **Lehtipuut (esim. tammi, pyökki):** pH 5,5–7,0Kalkituksen avulla maaperän pH:ta voidaan säätää sopivalle tasolle, mikä edistää ravinteiden saatavuutta ja puiden kasvua. On kuitenkin tärkeää välttää liiallinen kalkitus, sillä se voi johtaa ravinteiden sidontaan ja kasvun hidastumiseen.
Kenen kuuluu korvata turmelus?Pakotetun kuusen kuitutuotannon jälkien korjaaminen on hankalaa ja kallista, mutta mahdollista. Oikein toteutettujen korjausmenetelmien avulla maaperän terveys ja metsän kasvukyky voidaan palauttaa. Tärkeintä on toimia kestävästi: monipuolistaa metsää, parantaa maaperän rakennetta ja varmistaa ravinteiden riittävyys. Näin yksityismetsänomistajat voivat varmistaa metsiensä pitkän aikavälin tuottavuuden ja kestävyyden. (lähde; lainaus käsikirjoituksesta SRP)