Jaksottainen metsänkasvatus tarjoaa muutamia etuja, mutta sen heikkouksia on syytä tarkastella tarkasti, erityisesti verrattuna  jatkuvan kasvatuksen vuoden  500-700 € / ha -tuottavuuteen nopeutettuun kassavirtaan.

Yksi merkittävä heikkous on se, että lopunvuosikymmenillä jää laskematta suuri  jopa 400 m³ puustopääoman kulu ja tuhonriski, mikä vaikuttaa odotuksen kanssa taloudelliseen tulokseen. Päätehakkuussa saatu raha voidaan käyttää tuottamaan lisää, mutta se edellyttää, että hakkuut ja kasvatustyöt on suunniteltu huolellisesti ettei ne  hävitä lopullisesti tulosta.

Selluteollisuuden  hyödyksi tasaikäisten metsien kuitupuun myynti voi tuottaa haasteita aloituskulujen jälkeen. Kuitupuun markkinahinta on usein alle tuotantokustannusten, ja se tietysti vaikuttaa metsänomistajan taloudelliseen tilanteeseen negatiivisesti. Lisäksi alaharvennukset voivat aiheuttaa juurivaurioita ja kolhuja, mikä puolestaan lisää riskiä laho- ja tautitilanteille.

Erityisesti tuulentuhot, kuten Asta-myrskyn aiheuttamat vahingot, ovat merkittävä huolenaihe, ja net kohdistui juuri sellaisiin kohteisiin, joissa oli tehty alaharvennuksia. Tämä lisää metsänhoidon riskejä ja voi heikentää metsän taloudellista tuottoa.

Heikko keskimäärin vuosituttavuus Suomessa (120 € / ha) on myös ongelmallinen, sillä se voi johtaa pitkäaikaisiin taloudellisiin menetyksiin metsänomistajalle ,tuotantojaksot ovat 60 – 100 vuotta . Jaksottainen metsänkasvatus vaatii jatkuvaa seurantaa ja kokonaisvaltaista aluskasvillisuuden hoitoa, jotta metsän terveys ja tuottavuus säilyvät. Kokonaisuudessaan jaksottainen metsänkasvatus voi olla rasittavaa, ja sen heikkoudet on hyvä ottaa huomioon ennen päätösten tekemistä.