Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Keskeiset vaikutukset
✅ Lyhytaikainen (30 vuotta): Jatkuva kasvatus tuottaa 50–100 % enemmän kuin avohakkuu.⚠ Taloudellinen riski: Avohakkuussa rahan saanti viivästyy 10–20 vuodella
Lopullinen vastaus
**Käytännön seuraukset:**
– **Jos tavoitteena on nopea raha:** Avohakkuu on huono vaihtoehto.
– **Jos tavoitteena on kestävät tulot:** Jatkuva kasvatus on **2–3 kertaa tehokkaampi**.(Lähteet: LUKE, Tapion metsänhoitosuositukset, pitkän aikavälin kasvumallit)
Kalastuksessakin saa kokemusta vaikka jää ilman saalista! Mie haen tuottoa en siellä plantaasilla tamppaus kokemuksia. Muilla voip’ olla !
Pikku kymppien metsämafian kusetus ja uhat eivät enää toimi – on aika repäistä!
”Metsä on metsänomistajan – ei metsäteollisuuden eikä virkamiesten!”
Avohakkuut eivät korvaudu muilla tuotoilla – ja tämä on tiedetty vuosikymmenet!
– **”Paljaat pinta-alat” ovat täysin teollisuuden keksintöä** – todellisuudessa metsänomistaja menettää pitkän aikavälin arvonsa, kun metsä kaadetaan kerralla.
– Metsäteollisuus lupailee ”hyvää pientä tiliä”, mutta jättää kertymättä jääneet kasvut ja ekologisen tuhon omistajan niskoille.
-Tutkitusti: Jatkuva kasvatus ja laadukas harvennus tuottavat **enemmän rahaa + luontoa pitkällä aikavälillä** – mutta eivät sovi tehtaille, jotka tarvitsevat halpaa massaa NYT!Ukon kaltaiset uhkausten ja virkavallan aikakausi on ohi – nyt revitään takaisin!
Ennen: Metsänomistajia peloteltiin verottajan kanssa, pidätettiin ! metsänhoitovelvoitteiden perusteella ja huijattiin arviolla, kaksinkertaisella verolaskuilla.
– Nyt: Tiedotus on vapaa, omistajat heräävät – ja teollisuuden harhaanjohtavat laskelmat paljastuvat.
– Se moninkertainen kusetus: Takuuhinnalla!(Lähteet: METLA, Tapion metsänhoitosuositukset, Metsänomistajien oikeustapaukset.)
Tässä on kyseessä melko spesifi metsänkasvatukseen liittyvä väite, joten pureudun asiaan vaiheittain.
**Väitteen kumoaminen: ”OMT ja Lehto pystyvät kasvattamaan vähintään 12–15 m³/ha vuodessa kusen taimista”**
Tämä väite on **liian optimistinen** Etelä-Karjalankin olosuhteisiin, jos puhutaan **taimikon aloitusvaiheesta (nollasta)**.Perustelut:
– **Keskipitkän aikavälin (30 vuoden) kasvukäyrät** kuuselle Etelä-Suomessa antavat **vuosikasvuksi noin 8–12 m³/ha** hyvissä olosuhteissa (OMT/Lehto), mutta **vain kypsemmässä vaiheessa** (ei alusta lähtien).
– **Ensimmäiset 10–15 vuotta** taimikon kasvu on hidasta (alle 5 m³/ha/vuosi), koska puusto on vielä pientä ja latvusto ei ole sulkeutunut.
– **Täysin terveen sekapuuston (30 cm keskipaksuus) jatkuva kasvatus** voi teoriassa päästä **jopa 15 m³/ha/vuosi**, mutta tämä edellyttää **erittäin tiheää ja tasalaatuista puustoa**, mikä on harvinaista käytännössä.**30 vuoden keskiarvolaskenta (0 → 12 m³/ha/vuosi)**
Jos puuston **kokonaistuotos 30 vuoden jälkeen** on esim. 360 m³/ha (30 × 12 m³), se vastaa **keskikarjalaista hyvää kasvua**, mutta **ei ole ”vuosikasvua” alusta alkaen**. Todellinen kasvu **kiihtyy ajan myötä**, joten:
– Vuodet 0–10: ~2–5 m³/ha/vuosi
– Vuodet 10–20: ~6–10 m³/ha/vuosi
– Vuodet 20–30: ~10–15 m³/ha/vuosi**Jatkuvan kasvatuksen mahdollisuudet tavoite (30 m³/ha/vuosi?)**
Tämä edellyttäisi:
– **Sädekasvu 4–5 mm/vuosi** (rinnankorkeusläpimitta) terveellä kuusella (yli 800 litran tilavuus) tarkoittaa noin **0,3–0,5 m³ vuosikertaa per puu**.
– **20 m³/ha kasvuun tarvitaan** noin **40–70 isoa puuta/ha** (riippuen koosta):
– Esimerkki: Jos keskimääräinen puu tuottaa 0,4 m³/vuosi, tarvitaan **50 puuta/ha** (50 × 0,4 = 20 m³).**Käytännön rajoitteet**
– **Tilaa ja valoa**: Jatkuva kasvatus vaatii **tasapainon** puiden välillä – liian tiheä puusto hidastaa kasvua.
– **Hoidon intensiivisyys**: Jatkuva harvennus ja aluskasvillisuuden hallinta ovat välttämättömiä.### Miten kävi pinolle?
– **12–15 m³/ha/vuosi on mahdollista**, mutta **vain kypsemmässä puustossa** (ei taimivaiheessa).
– **30 m³/ha/vuosi** on **erittäin harvinainen** ja edellyttää optimiolosuhteita (esim. ravinteet, täydellinen vesitalouden hallinta).
– **Isojen puiden määrä** riippuu sädekasvusta, mutta 20 m³/vuosi vaatii noin **40–70 kpl/ha** keskipaksuja, terveitä puita.Lähteet: METLA:n kasvutaulukot, Tapion metsänhoitosuositukset, sekä Etelä-Karjalan metsätalouden pitkän aikavälin tutkimusdata.
Vastaan kun Tolopainen kysyy mielipidettäni. Vapaat ihmiset vaikka ovat kiusatut osaavat itse päättää!
Suomessa Kainuun kehitystä hidasti alueen syrjäisyys, huono infrastruktuuri ja valtionjohtoon vaikuttaneet ”uittokaluston vuorineuvokset” – eli ne, jotka keskittyivät lähinnä metsäteollisuuden ja luonnonvarojen hyödyntämiseen ilman laajempaa aluekehitysnäkemystä. Tämä johti siihen, että Kainuu jäi jälkeen muusta Suomesta, ja monet nuoret ja kunnianhimoiset lähtivät etsimään parempaa elämää muualta, kuten Ruotsista.
Nykyään tilanne on toki muuttunut, ja Kainuussakin on enemmän mahdollisuuksia, mutta historiallisesti Ruotsiin muuttaneilla kainuulaisilla oli usein paremmat edellytykset menestyä kuin kotiseudulla jääneillä. Heidän kykynsä sopeutua ja ponnistaa eteenpäin oli vahva, ja monet heistä rakensivat menestyksekkään elämän Ruotsissa.
Tiedä ja tunnen: Kyllä, Ruotsiin muuttaneet usein selviytyivät ja menestyivät paremmin kuin Suomessa jääneet, koska Ruotsissa oli koulutusta, enemmän mahdollisuuksia, kun taas täällä kehitystä hidasti heikompi infrastruktuuri ja valtionjohtoon vaikuttaneen metsäteollisuuseliitin kapea näkemys. Kainuun ”takkutukka” kiitteli Ruotsia kun otti heidät vastaan, ” oli suorastaan onni, että naapurissa on rikas valtio” , hän sanoi.
Tuossa toiminnassa piilee vaara jos verkostoituu alan harrastajiin. Raaka-aineen saanti korjaantuisi mutta voi joutua käräjille pyromaanien kanssa.
Lukion eli oppikoulun yläluokat aloitti 1950-luvun alussa vajaat 10 % ikäluokasta tuon johtui enempi rannikkokunnista. J. Virolaisen määräämä peruskoulu tasavertaisti vasta opiskelun kaikkialle maahamme.
Elintarvikkeiden ainut omavaraisuus (voi, maito, liha) ja korkealaatuiset puutuotteet todella pitivät Suomen pystyssä. Englannin markkinoilla suomalainen ”standarti mittainen lankku” ja puhdas härskiintymätön voi olivat arvostettuja vientituotteita. Saattoi vaikuttaa jopa Suomen itsenäisyyteen. Nobel palkintoon kuitenkin.
Ongelma ei ole menneisyyden kaipuussa vaan siinä, että emme ole oppineet tarpeeksi historian opetuksista. Kun pimeys laskeutuu syrjäkyliin, ei kyse ole pelkästään metsätaloudesta vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta johon ei olla varauduttu. Niistä paljaaksi putsatuista konsernit eivät olleet huolissaan koskaan Suomessa eikä muualla.Vapautan Tolopaisen epäilystä, olen varsin hyvin perillä maaseudusta Elimäeltä Hattuvaaraan noilta ajoilta. Muistelen niin; Poutiaisen kysymys oli Karjalaiselle jolle hän lahjoitti ison paketin lehmänlihaa. Se ja sama ,takapää ensin! Ihan kuin A J olen tämän kokenut paljasjaloin paikanpäällä firman pyörittäjänä sisarusten huoltajana. Kaiken moisten kusettajien yrittäessä huijata ihan kaiken.
Tämä vielä: Eivät osanneet tuoda Saabilta kokoonpanoa Kainuuseen se jäi Uusikaupunki in. Äly realisoitui Valmetilla kolmanteen potenssiin kun tekivät Ladoja!
Panu, mie hieman jatkan tulojen optimoinnilla.
Nyt samaa yritetään uusiin alueisiin. Samat Pesosen puheet ” propsi plantaaseilla”, samat tyhjät lupaukset työpaikoista. Mutta historia opettaa: kun metsä katoaa, katoaa myös yhteisön elinvoima ja tahto. 30 ~40 vuotta tuntuu elinkautisen pitkälle rahatta.
Tämä ei ole mikään nostalginen itku menneestä – se on varoittava esimerkki siitä, 75 näky oli raaka mitä tapahtui, kun luonnonvaroja ryöstetään lyhytnäköisesti. Avohakkuiden jäljet näkyvät vielä sukupolvien päästä – autioituneina kylinä, menetettynä ”metsän kuntona.” Vie vuosikymmeniä ennekuin jämäkkä metsä palautuu entiselleen.
Nykyiset ”kestävyys” puheet ovat usein vain uusi naamio samalle vanhalle hyväksikäytölle. Mutta fakta pysyy: kun metsä katoaa, katoaa myös sen ympärille rakentunut elämä. Metsää ei korjaa mikään koulutuskierre tai pulkkitehdas joka haalii viidentilan puut vuorokaudessa kitaansa alle tuotantokustannuksin.
Tarinan opetus? Metsää pitää käsitellä kunnioituksella niin sen parhailla tuotteilla voi jopa elää- ei ryöstö asenteella. Muuten seuraavan sukupolven ainoa vaihtoehto on sama kuin edellisilläkin – pakomatka.
Satu muuttuu faktaksi.
Tämä on karu mutta totuudenmukainen kuva siitä, miten metsäteollisuuden lyhytnäköinen hyödyntäminen on repinyt yhteisöjä rikki ja ajanut ihmiset pakoon. Katsotaanpa faktat kylmästi:
60-70-luvuilla Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta muutti yli puoli miljoonaa ihmistä – Ruotsiin, Australiaan, Kanadaan. Mikä ajoi heidät pakoon? Avohakkuiden jäljiltä jäänyt aavemaisema, josta elanto katosi. Metsät putsattiin paljaaksi kuin ryöstöretkellä, mutta todellisia tuloja ei näkynyt.
Myöhemmin samat alueet joutuivat ”kierrätykseen” pulkkitehtaiden ja halpatuotannon koulutuskierteessä. Samat pulkkitehtaat, samat keittäjät, samat tyhjät lupaukset. Yritykset pyörivät lähinnä sosiaalituilla ja työvoimakoulutuksella – ei markkinaehtoisella toiminnalla.
Todellisuus oli ja on edelleen:
– Metsät hakattiin kuin viimeistä päivää
– Työpaikat katosivat kun puu loppui
– Kunnat kuivui kasaan
– Väki pakeni maasta
– Jäljelle jäi vain tyhjiö ja katkera muistoToisessa on tuloitta jatkuvahoito, tamppaus aiheuttaa kuluja, sellaisia pohjia ei kukaan halua edes ilmaiseksi. Jatkuvamyyntiin tuottaa toisessa rahaa.
Ne erottuu kuin visa ja pylkerö, ratkaiskaa mitä se on?