Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Sudet ja ketut – metsänkasvattajien ”suojelusenkelit”
Metsän ekosysteemissä susi ja kettu toimivat luonnon omalla tavalla metsänkasvattajien puille suojelusenkeleinä. Nämä petoeläimet säännöstelevät metsän terveyttä ja tasapainoa pitämällä yllä ravintoketjuja ja vähentämällä kasvinsyöjien, kuten hirvien, määrää. Hirvet ovat tunnettuja männikköjen tuhoajia, sillä ne syövät metsän taimia ja haittaavat metsän uudistumista. Ketut syvät jyrsijät sudet auttavat vähentämään hirvikantaa, mikä puolestaan edistää taimikoiden kasvua ja metsän elinvoimaisuutta.
Taimikoiden tuhoutuminen hirvien aiheuttamina vahinkoina voi tuottaa merkittäviä tappioita metsänomistajille. Esimerkiksi yhden hehtaarin taimikon tuho voi aiheuttaa useiden tuhansien eurojen menetykset, riippuen metsän koosta ja taimien laadusta. Kun susi auttavat vähentämään hirvikantaa ja kettu myyriä, ne välillisesti suojelevat metsänomistajien taloudellisia etuja ja edistävät metsän kestävää kasvua.
Peurat ja hirvet aiheuttavat liikennevahinkoja, jotka voivat johtaa vakaviin seurauksiin, mukaan lukien ihmishenkien menetykset. Näiden yhteentörmäysten riski kasvaa erityisesti öisin ja aamuhämärissä, jolloin näkyvyys on heikentynyt ja eläimet ovat liikkeellä. Tehokkaat ratkaisut ovat Lapualaiset Magnum patruunat.
Susikannan sallittu koko on herkkä ja monitahoinen kysymys, joka herättää voimakkaita tunteita sekä metsänomistajien että metsästäjien keskuudessa. Susi on keskeinen osa Suomen luontoa, mutta sen määrän tulisi olla tasapainossa ihmisten ja luonnon tarpeiden kanssa.
Kuitenkin susikannan kasvattaminen vaatisi huomattavaa yhteiskunnallista keskustelua ja kompromisseja. Metsästäjät pelkäävät susien vaikuttavan hirvikantaan liikaa, mikä voisi heikentää metsästysmahdollisuuksia. Metsästäjillä on geeniperimässään syvällä juurtunut suden kammo, joka heijastaa muinaista pelkoa ja kunnioitusta tätä suurta petoa kohtaan. Toisaalta metsänomistajat näkevät susien hyödyt hirvien aiheuttamien vahinkojen vähentämisessä.
Yhteen ja erikseen, että susi ja kettu ovat tärkeitä luonnonvaraisia apureita metsänkasvattajille, mutta susikannan sallittu koko on löydettävä tasapainottamalla eri etuja. Metsänomistajien tappioiden vähentäminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen vaativat jatkuvaa nopeaa toimintaa.
Kirjoittamiseni tärkein tehtävä on saada ajatukset ja asiat ymmärretyksi, eikä sen pitäisi olla kiinni täydellisestä muodosta tai tyylistä. Jokaisella on oma tapansa ilmaista itseään, ja se on juuri se, mikä tekee kirjoituksista uniikkeja ja henkilökohtaisia. Jotenkin pystyn mukautumaan tilanteen ja yleisön tarpeisiin. Loppujen lopuksi kirjoittaminen on minulle väline, jolla jaan ajatuksia, kokemuksia – ja jos viesti näkyy perillä kuin kirveen leima, olen tehnyt tehtäväni hyvin.
Metsästäjillä, joksi itseään kutsuvat, on kaikilla tappaa tärkein asia minkä näkee, mutta on kannanhoidollinen hirven suojelu. Muistui mieleeni jo poistunut Matti Helminen luontoradiosta, siitä oikeasta yks’ Neuvosen ohjelmasta. ”Mikä vimma on ensimmäiseksi tappaa?” Matti vastasi kysyjälle.
Tunnen monta ”metsästäjää”, ja heillä on jalo ajatus tappaa kettu, etenkin jos sillä on kesällä poikkeava karvoitus. Ihme, kun eivät ammu enemmän toisiaan, heissäkin on iho-ongelmia. Jos jollakin on mustavalkoinen hattu päässä, niin vältä metsään menoa, siellä saattavat luulla sinua teeriksi. Valkoine huivi on tosi vaarallinen sehän on kuin joutsen.
Aiemmat tekstini eivät ole kopioitu Luontoliitolta tai mistään muustakaan lähteestä, vaan ne ovat omia ajatuksiani ja näkemyksiäni. Kirjoitin ne itse, ja ne pohjautuvat omiin kokemuksiini ja mietteisiini aiheesta, valitettavasti. Luvusta ; Metsästäjän tavat ja viisaudet.
Mistä metsästäjät luulevat tietävänsä ilvesten ja kettujen ”sopivan määrän” – asiantuntijat järkyttyvät.
Viimeaikaiset havainnot muutamasta ilveksestä ovat herättäneet keskustelun suurpetokannanhoidosta. Erityisen huolestuttavaa on kuitenkin se, että joillakin metsästäjillä on intoa tappaa näitä uhanalaisia eläimiä omien, usein täysin hataralle tiedolle perustuvien näkemystensä mukaisesti. He väittävät tietävänsä, mikä on ilvesten ja kettujen ”sopiva määrä”, ja puhuvat jopa ”kannanhoidosta” ilman minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Lyhytnäköinen ”kannanhoidon” käsite, joka perustuu usein mutu-tuntumaan tai pelkoon, uhkaa metsien terveyttä. Asiantuntijat painottavat, että petoeläinten suojelu tulisi perustua tieteeseen, ei yksittäisten metsästäjien mielipiteisiin, jotta luonnon tasapaino säilyy.
KK – Vahvaa tukkia sieltä on myyty, tuskin pelkästään koivujen varaan jää kasvu. Hakkuille on ohje, että jääväpuusto ratkaisee. Kuutiotuotto ei paljon edes tipu ja nykyiset uudet taimet ovat 20 vuoden jälkeen jo 20 – 35 osa 50 vuotisia. Ennakointi on metsän oma juttunsa.
Ukkohan on korjannut tyylin, vielä kun pitäis tuon. Hieskoivikko olisi nyt 46 vuotinen tuskin on kaikki jäljellä. M-keskuksen laskemana on nyt 190 m3 eri-ikäistä puuta hehtaarilla. On pariin kertaan myyty jk eikä loppuunmyynti häämötä! Tuossa on selkeä näyttö miten onnistunut heitto jaksollisesta jatkuvaan kasvattaa tulosta jopa moninkertaiseksi pitämällä kasvu puustossa optimissa. Kaverini ( samaani) osaa noita metsäjuttuja on avittanut silloin aiemmin kuin ”koiranvainulla” miten tuottavuus nousee. Nykyisin varmistan laskemalla hänen opeistaan.
Ps; jk on metsässä ei vedessä! Sen tunnistaa/ erottaa kasvavasta metsästä paljaaksihaakkuulta katsoessa.
Vaikka nuo visan kerrotut ihmeet kuuluis jonnekin muualle sivulle( hän ei osaa lukea ohjeita.) Niinpä, edellisen hänen selityksen; niissä selitys on vain 30% tuotos ja 70 % on huonolla tai ei ollenkaan. Länsi-Siperian Skandinavian metsässä on tuohon nähden mahdollista kolminkertaiseen jatkuvaan tuottavuuteen.
”Metsän keskikuutiomäärä/ha oli 41 vuotta sitten 145 M3, nyt 155 M3.” tuo pitää julkaista valtakuuna muita uutisia. Oletko kutsunut median jo?
Visan kuvittelut sopivuudet hakee ratkaisua, niin luonnosta pitävä ihminen voisi hyvinkin olla perhesuhteiltaan missä tahansa säädyssä jk metsän omistaja. Ehkä hyväkin ettei siinä ”isäntätyppi” komentele kumppania tai orjuuta halpatyövoimaksi. Tuottavuuden päättelysi vajavaisella laskutaidolla on ymmärrettävää. Meillä sai vapaasti toimia rohtojen sekoittajana eikä ne olleet sieniä.
Voi toimia niinkin , että myy silloin sun tällöin jos sille tuntuu ja ostajat niin haluaa. Esim. 3 k- 4 k m3 niin.
Jk ssa se 100 hehtaaria kasvaa kokopinta-alaltaan optimia tuottoa minkä lämpösumma ja ja maan ravinteet antaa myötä. Yksinkertaista kun metsää ei tuhota! Tukkipuun myynti pyörii joka vuosi eikä sellu- plantaasia ole lainkaan joista aiheutuu 60% taantuma pinta-lalle ja tuloon. Taimikoissa tuotto on tappiollista! Revitelkää niillä!