Käyttäjän Perassic Park kirjoittamat vastaukset
-
<p>Minulla on sellainen tapa etten tunne tarvetta ajaa autoa kivikkoon ja kannokkoon ehdoin tahdoin. Kun tie alkaa käydä liian huonoksi jatkan siis jalan! Tärkeää on päästä illaksi kotiin Finnairin mainoksen tavoin.</p>
<p>Suurpeto ”on olemassa” vasta virallisen varmennuksen jälkeen. Lisäksi lienee kannanarvioissa käytössä varovaisuusperiaate ettei samaa yksilöä lasketa useaan kertaan.</p><p>Joka tapauksessa. -tavan takaa metsästäjien ja Luke:n kanta-arviot poikkeavat toisistaan. Ongelma kärjistynee jatkossa, koska jatkossa metsästäjien motivaatio ilmoittaa jälkihavainnoista, tai kerätä sudenpaskaa ei liene korkealla.</p><p>Tutkijaresurssit ja-rahoitus on kattavaan toimintaan täysin alamittainen ilman metsästäjien vapaaehtoistyötä. Hölmöin lopputulema -joskin todennäköinen -on että suurpetoja ei virallisesti siis ole olemassa, kun varmennuskriteerit eivät täyty. Todellisuus ja virallinen todellisuus eriytyvät toisistaan. </p>
<p>Sudet raatelivat hirvikoiran Köyliössä – ”Kaularanka meni poikki” – Satakunta – Satakunnan Kansa</p><p>Keskustelujen tilanneälyä kuvaa keskustelukommentit…</p><p>-Miksi sinne on pitänyt ollenkaan mennä jos alueella on ollut susia?</p><p>-Oma vika jos on laskenut koiran irti!</p>
Toimittajien ohut tietotaito käsittelemästään aiheesta näkyy ettei edes kunnolla ymmärretä metsätalouden ja -teollisuuden eroa.
Kun johonkin suojelu-uutisointiin haetaan ns. vastakkaista näkökulmaa, löydetään kommentoijaksi yleensä metsäteollisuuden edustaja.
On näillä(kin) näkemys -UPM ja Tornator omistavat valtavan metsäomaisuuden, mutta usein myös intressiristiriita varsinaisiin metsänomistajiin.
Lähtökohtaisesti median asenne metsätalouteen on kriittinen, ei neutraali ja omakohtaisen kokemuksen puute metsätaloudesta loistaa kauas.
Suomen EU -jäsenyys tapahtui 1994. Aikaa on siis kulunut kohta melkein 30 vuotta.
Kaikkien suurpetojen kannat ovat voimakkaasti vahvistuneet, tuolloin liittymissopimuksen aikaisesta tilanteesta. Sopimus ei vastaa tässä nykyaikaa ja vaatisi selkeää päivittämistä. EU lainsäädäntö on euroopanlaajuista ja jäykkää, paikalliset olosuhteet on vaikea saada ratifioinnin jälkeen huomioiduiksi.
Ilveskanta on elinvoimainen ja kestää nykyisen metsästyksen jossa on annettu yksi tai muutama lupa usein kuntaa vastaavan riistanhoitoyhdistyksen koko alueelle. Tämä on vaatinut vahvistetut petohavainnot ja poikuehavainnot. Jälkimmäinen toki aina on ollut rauhoitettu.
Karhukanta on vahva ja levittäytynyt aiemmasta itärajasta koko maahan.
Ahma esiintyy yleisimmin nykyään poronhoitoalueen eteläpuolella jossa se on rauhoituksen suojassa. Susikanta on vakaa, mutta myös nopeasti lisääntymiskykyinen. Myös sutta esiintyy jo koko maassa.
Tämä kaikki on saatu aikaan samaan aikaan metsästystä ylläpitämällä. Tätä on voinut pitää menestystarinana ja asialliset edellytykset metsästykselle ovat perustellummat kuin koskaan. Silti nyt koko hommalle tuli stoppi.
Korkein hallinto-oikeus kuitenkin käsittääkseni otti kantaa EU direktiiviin -ei kysymykseen kestääkö kannat metsästystä. Lainsäädännöllinen kehikko ei todellakaan ole ja ole ollut ihanteellinen, mutta sen kanssa on pitänyt tulla toimeen. Nyt uutena tekijänä on tullut ”valittamisteollisuus”, joka estää nyt käytännössä kaiken suupetometsästyksen. Tässä perimmäinen jutun juuri on metsästyksen kaiken asteinen vastustaminen.
Seuraavana seuraa tekee kalastus ja varmaan metsänkäyttö -valistunut arvaus.
Minusta lisäarvo on nimen omaan edunvalvonnassa MTK:n kautta. Jos ei yhteistä edunvalvojaa olisi, pitäisi sellainen luoda -ja kiireesti.
Sen sijaan tavan takaa ihmetyttää henkilöstön paljous.
Metsäneuvojia on joka kylälle erikseen, on metsätieasiantuntijoita, ojitusasiantuntijoita, korjuupalvelun esimiestä, sukupolvenvaihdosasiantuntijaa, osalla omat kiinteistönvälittäjät, päälle sihteerit ja päälliköt.
Porukkaa on sivuaukeamallinen.
Pitää olla iso liikevaihto, jos olisi yritys.
<p>Tuotantoeläinten suojaaminen vartiokoirilla on oma juttunsa. Itselläni ei tästä ole mitään omakohtaista kokemusta.</p><p>Vahingoittuneen eläimen onnistunut jäljestäminen maastossa vaikka liikenneonnettomuuden jälkeen, on vaativa ja työläs tehtävä. Erityisesti jos kohteella on edelleen ns. jalat alla.</p><p> </p>
Poliisien saatavuus vähänkään syrjemmälle, alkaa olla heikkoa. Pienet poliisiasemat lakkautetaan ja keskitetään suuryksiköiksi aluekeskuksiin. Vähäpätöisten rikosten selvittämisprosentti on nytkin alhainen.
Kuuluu kysymys onko poliisien työaika tehokkaassa käytössä karhujen ja susien perässä juostessa pitkin korpimaita?
Kuka pitää suurpetokoiria ja tulee ilmaiseksi apuun? Nyt kun koiraa ei kannata kouluttaa metsästyskäyttöön.
Tuo kaikki on ollut talkoopohjaista tähän asti. Näköjään tätä toimintaa on alettu pitää selviönä, kun tekijät eivät ole pitäneet ääntä työstään.
Kohta tämän työn merkitys saadaan huomata, jos talkootyötä ei kannata ylläpitää.
Toimivia koira & koiramies -partioita ei ole ja tule ilman metsästysmahdollisuutta.
Valittamista väärinkäytetään tässä tapauksessa työkaluna. Kun luvista päätetään, tehdään valitus joka kerta. Kun tiedetään käsittelyn hitaus, menee itse lupa-aika käytännössä ohi ja homma raukeaa.
Valitukset tehtaillaan Tapiola Ry:stä aina toiselta puolelta Suomea, jolloin paikallinen yhdistys voi esittää syytöntä. Näitä paikallisjärjestöjä siksi on laadittu ympäri Suomea.
Ilmiö ja toimintatapa tavallaan vastaa HCV -kartoittajien tapaa toimia. Kun ovat kartoituksensa tehneet, esittävät syytöntä. -Minkä he sille voivat etteivät metsäyhtiöt osta teiltä puuta!
