Aika tavalla metsiä on tullut rampattua juuri tuolla Taivalkoski – Kuusamo -akselilla.
Omia huomioitani:
-Hyvän maapohjan merkitys korostuu.Kitu- ja joutomaata iso osuus varmaan keskimääräisissä metsätiloissa.
Onko näiden osuus huomioitu laskennallisessa metsän kasvussa, vai ovatko mukana alentamassa metsän kokonaistuottoa.? (esim. metsään.fi laskuri) -Omin silmin havainnoituina esim. vaarojen rinteillä metsät kasvavat pitkiä vuosikasvaimia.

-Silmiinpistävää on sitten metsänhoidon yksipuolinen monotonisuus. Kärjistäen en ymmärrä mihin tarvitaan esim. metsänhoitajan koulutusta, kun kaikki hakkuuaukeat aina kynnetään ja istutetaan riveihin mäntyä.Näin vaikka aiempi metsä on ollut kuusikkoa valtapuuna.

-Lopputuloksena on etenkin Metsähallituksen mailla metsämaisematyyppi, jossa mäntytaimikoita kiertää nauhamaiset vanhan kuusikon kaistaleet.
Kun taimikoiden kynnöksillä liikkuu, kiinnittää huomiota mäntyjen joulukuusimaisuus. Männyt ovat harvaan istutettuina riveissä ja kun taimikot ilmeisesti on raivattu kaikesta lehtipuusta, oksienkarsiutumista ei ole tapahtunut. Oksatonta runkoa ei ole oikeastaan lainkaan.

Mäntykuitua on hirmuistésti, mutta miten lienee tuleeko laadukasta tukkia aikanaan.? Miksi ei koskaan samaan kuvioon istuteta kuusta ja mäntyä sekaisin? Eli pyrittäisiin saamaan aikaan sekametsiä.

Tuo kasvun niukkuus on ristiriidassa, kun taannoin todettiin lapin metsien yllättäneen kasvullaan tutkijat.
Itsellä ensin istutuksen jälkeen söyvät taimet myyrät. Kun taimikko kasvoi kuuset palellutti viime- ja sitä edellisenä vuonna halla. Männyt söivät hirvet. Eli taimivaihe on kyllä koettelemus…