Käyttäjän Perassic Park kirjoittamat vastaukset
-
Tolopaiselle..
-Jos Suomi olisi jakanut 1809 jälkeen osana Ruotsia, olisimme tulleet toimeen yhdellä kunkulla.
Mutta myös yhdellä kielellä. Ruotsi ei ole koskaan ollut mikään suomenkielen ystävä. Vinkkinä.
Oli historian onnellinen sattuma, maastamme tullut puoli-itsenäinen Suurruhtinaskunta-asema.
Onnenkantamoinen Suomelle.
Omasta mielestäni koko Presidentti-instituutiota ei välttämättä tarvittaisi.
Pääministeri on se joka johtaa.
Ei ollut hääviä seurattavaa, kun Halonen änkäytyi pääministerin mukaan EU huippukokouksiin ns. kaksipäinen malli. Ilmeisesti kaikissa muissa maissa pääministeri edusti ja edustaa.
Presidenttiys säilyy ja on . Tällöin hyvä presidentti on ominaisuuksiltaan pragmaatikko ja ottaa vienninedistäjän roolin.- sekä hoitaa ulkosuhteita ei päivänpolttavissa arkiasioissa, kuten erilaiset rauhantunnustelut maailman kriiseissä.
Minusta Martti Ahtisaari oli hyvä presidentti. Tarja Halonen vastaavasti päin vastainen esimerkki. Niinistö, Vanhanen , Torvalds siis.
Jos MHY:tä ei olisi, olisiko metsänomistajien tilanne sellainen että sellainen pitäisi luoda?
Metsänomistajakunnassa on paljon pienien metsätilojen omistajien joiden osaamistaso vaihtelee laidasta laitaan. Naapuriviestiketjussa murehditaan korjuukustannusten suurta osuutta harvennushakkuun puunmyyntituloista.
Kyllä esim. harvennushakkuiden kokoamisella varmaan on perusteita saada kustannussäästöjä.
Metsänomistajia haastavat tahot kuten SAK , Metsäteollisuus Ry, Suomen Sahat ja erilaiset ympäristöjärjestöt. Yhteistä näille mielestäni on se että näiden ns. edunvalvotatyö on kannaltansa erittäin hyvinhoidettua, terävää ja asioita ennakoivaa. Ovat kovia-, hyvinverkottuneita lobbareita.
MTK:n jäsenyys on mielestäni arvokasta, se on ainoa taho joka kantaa oikeasti huolta metsänomistajista. Toiset haluavat ainoastaan edunvalvontatyöllään hyötyä heistä.
MHY:n oikeutus tulee ainastaan tekojen kautta. Miten hyvin ovat onnistuneet?
Keskustelu polveilee nyt pois aloittajan aiheesta, joten anteeksi ja puolestani tästä ei enempää…
Olisi kieltämättä hienoa, että Kemijärven hanke saataisiin toteutettua. Samoin Kaidl ja Paltamonkin hanke.
Kolme suurta ovat tarjoilleet Pohjoiselle Suomelle todella kylmää kättä. Näille kun sopisi että Lappi olisi suomen Kongo, josta hankitaan välillä tarpeen mukaan halvalla raaka-ainetta, ilman että tuotannollista toimintaan alueelle sijoitetaan.
Samalla pelkästään se että toimijoita tulisi lisää, häiritsisi näiden kolmen leppoisaa yhteiseloa.
Mielestäni voi perustellusti toivoa parempaa tulevaisuutta. En jaa pessimismiä, jota tälläkin palstalla välillä saa havaita.
Voin hyvällä omallatunnolla tiedostaa ja todeta etten ole metsätalousammattilainen.
Kuitenkin monelle tekisi hyvää kääntää autonkeula pohjoiseen. Suomea riittää melkoinen loikonen vielä Oulun ohi ajettuakin.
Tuollainen ’pohjoinen’ -kategorisointi ei tee oikeutta asialle. On aika eri asia omistaa metsää vaikka Ylitorniolla, kuin Inarinjäven pohjoispuolelta.
Missä on ja alkaa siis se legendaarinen pohjoinen?
Kun vaikka ajelee Rukalta Rovaniemelle, silmiinpistävää on komeat mäntymetsät teiden varrella.
Pohjoisessa tuottoa pudottaa kitu- ja joutomaiden isohko osuus, mutta kyllä kunnon metsämaa vain kasvaa tuollakin. -Mutta kasvaako metsä kuitenkin etelässä niin paljon enemmän, että hehtaarihinnan ero on silti raa’asti etelän eduksi?
Ilmeisesti perillisiäni on käsissä tilanne, jossa 33% perintöverotlankeavat maksuun. Nämä katetaan puun (pakko)myynneillä.
Näistä myynneistä pitää maksaa myyntivoittovero ja ALV, jotta päästään maksamaan ne perintöverot.
Alkuperäiseen kysymykseen viitaten Metsätaloutesi kannattavuudesta…
Se on aivan äärimmäisen kannattavaa. -Valtiolle.
-Muiden osapuolien puolesta en rohkene sanoa mitään….
Minulle, joka olen lapseton, kannattavan metsätalouden harjoittaminen on näköjään kielletty.
Olisi ja on tarpeeksi raskas asia muutoinkin, ei vähiten näin jouluisin.. Mutta että valtio vielä lyö lyötyä, tuntuu kyllä kohtuuttomalta.
Metsänhoidon, -rakkaan harrastuksen mielekkyyttä, -himmentää että kaiken minkä teet, valtio besorkkaa kuoltuasi.
Jos testamenttaa metsänsä veljen lapsille, perintöverotuksessa tämä katsotaan samaksi kuin testamenttaisit omaisuutesi ventovieraalle .
Kakkosluokassa perintövero on 33%. Tämä raha pitää löytyä heti, mutta itse metsäomaisuus ei ole nopeasti realisoitavissa, eikä metsätalouden kannalta otolliseen aikaan.
Näin ollen kaikki pitää vetää ajan tullen aukoksi, vain ja ainoastaan perintöveron maksamiseksi. Tavallaan elämäntyön hedelmät ulosmitataan valtiolle.
Paljon puhutaan että yhteiskunta on rakennettu normi setin mukaan. 240 farkkuvolvo, kaksi lasta ja kultainen noutaja….
Lapsettomille ja yksineläville nykymuotoinen perintöverotus on suuri epäkohta tasa-arvoisessa kohtelussa.
Olen joutunut suuntaamaan sijoittamisen pörssiosakkeisiin. Ei silti, paremman tuoton sieltä olen saanut ja uskon saavani jatkossakin. Ne ovat likvidiä varallisuutta, jotta kun aika jälkipolvien koittaa on helppo muuttaa rahaksi.
FIM:n entinen pääomistaja joskus vuosia sitten tokaisi: Rahastobusiness on markkinointibusinesta! -paino oli jälkimmäisellä business -sanalla.
Metsärahastoja myydään kansalle tunteisiinvetoavasti huojuvilla Kareliaanisilla ikihongikon kuvilla ja perään ala metsänomistajaksi!
Tosiasiassa asiakas ei osta metsää vaan rahasto-osuuksia. Jos merkintäpalkkio on 4%, ei tämä ole lopullinen totuus, vaan varoilla hankittavasta tilasta maksetaan vielä varainsiirtovero 4%. Merkintäpalkkio menee rahastoyhtiölle ja varaisiirtoverot maksetaan osuudenomistajien pussista. Metsärahastosijoittaja aloittaa siis n. 8% takamatkalta, esim suoraan osakesijoittajaan verrattuna. Matkanvarrella otetaan se 2% tuotoista hallinnointikuluja ja vielä kauniiksi lopuksi lunastuspalkkio osuuksia myytäessä.
Osuudenomistajat ihmettelevät miksi rahastojen geelitukat ajelevat Porscheilla, mutta me osuudenomistajat Nissaneilla.Tunnettu totuus on ja on aina ollut rahastoihin hakeutuvan ns. tyhmää rahaa.
Sisäänvirtaava raha ”pakottaa” sijoittamaan. Seikka joka näkyy metsätilamarkkinoilla jatkuvana hintojen nousuna. Rahastoyhtiöille tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä heidän ansaintamalliinsa ei suoraan vaikuta miten asiakkaiden omaisuuden arvo kehittyy. Sen sijaan mahdollisimman suuri sijoitusmassa, -sisään saatu rahasto-osuuksien määrä, vaikuttaa suoraan hallinnointipalkkion määrään.
Metsärahastot ovat luoneet ikiliikkujan tavallaan. Eri rahastoihin sisääntuleva raha lisää kasvattaa ostoaktiviteettia markkinoilla, mikä puolestaan nostaa myytävien metsätilojen hintoja, mikä taas puolestaan nostaa metsärahastojen metsäomaisuuden kirjanpidollista arvoa. Tämä taas saa uutta rahaa virtaamaan rahastoihin ja pyörä pyörii..
Kunnes jonain päivänä markkina muuttuu, jolloin ikiliikkuja pysähtyy.
Rahastomuotoinen metsäsijoittaminen on näin pilannut metsäkauppamarkkinan ns. perinteisen metsäsijoittajan kannalta.
Tätä markkinamekanismia pyörittää alhainen korkotaso osaltaan. Ilmiö on
