Käyttäjän Perassic Park kirjoittamat vastaukset
-
Valtio ei liene kuitenkaan maamme pitkäjänteisin omistaja.
Tuottovaatimuksen reaalikorko 4% on tämä keskustahallituksen aikana. Seuraava hallitus ja se voi olla jotain muuta.
Tilanne tulevaisuudessa voi alkaa muistutamaan yritysverotusta. Yritykset toivovat pitkäjänteisyyttä verotukseen, mutta todellisuudessa jokainen hallitus tekee aina oman suuren ”verouudistuksensa” neljän vuoden välein.
”Metsästysministerin vastaus oli polveilevan selityksen jälkeen….ei mitään.”
Omasta selkänahasta , ostamalla omat metsäomistukset ovat myös syntyneet.
Näissä eturyhmien linjauksissa poikkeuksetta esitetään veroja muille kuin itselle. SAK/SDP ei tee tässä milloinkaan poikkeusta.
Jostain syystä esim.pörssiyhtiö Kojamon asuntovuokrauksen osinkotulojen 0-verotus ei nouse Hakaniemen veroparatiisissa agendalle. Ei myöskään AY -jäsenmaksujen verovähennysoikeus ja AY-lehtien.
Tiukasti siis jatkavat tutussa poteroissa .
Maaseutu- ja erävihreät (näköjään heitäkin on)- pitivät paneelin josta juttu alla!
(linkki Maaseudun tulevaisuus)…
Kattavammin aiheeseen tutustumatta, viesti vaikuttaa hellyyttävän epäjohdonmukaiselta.
”Maaseutuvihreät ehdokkaat suhtautuvat lähtökohtaisesti myönteisesti kaupungistumiseen, mutta elämisen edellytykset myös maaseudulla olisi heidän mielestään tärkeää turvata.”
Tuollaista vastaan tuskin kenelläkään lienee.
-Joskus olen kuullut tosin ettei kakkua voi syödä ja kasvattaa samanaikaisesti. Vielä kun mansikkana em. kakussa: ”Lapissa pitäisi hakkuut kokonaan kieltää”.
”Suomi elää metsistä mutta en ymmärrä, miksi Suomen metsistä tehdään vessapaperia Kiinaan”, toteaa Sari Jokinen Riihimäeltä.
Sari ei liene tietoinen, että metsästä tulee sellaistakin kuin kuitupuu, josta harva saa itselleen asunnon kyhättyä. Koska samainen Sari ilmeisesti myös haluaa kieltää vessapaperin käytön kiinalaisilta, toivoa sopii että hän näyttää esimerkkiä omalla toiminnallaan.
Lähinnä mauton sarkasmini liittyy johdonmukaisuuteen ja uskottavuuteen. Siis sen täydelliseen puutteeseen.
Ei koko PK- ja muutaman suurimman kaupungin ulkopuolinen Suomi elä pelkällä maaseutumatkailulla.
En usko näiden ehdokkaiden edes itse uskovan ohjelmaansa. Olisi oikeasti hienoa jos joku matematiikkaa ymmärtävä auttaisi Vihreitä tekemään kerrankin uskottavan ohjelman, joka voisi jotenkin olla toteuttamiskelpoinen.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.371735
SAK:n=SDP:n verolinjaukset selvensivät tavallaan tämän keskusteluketjun arvuuttelua demarien metsäpolitiikasta.
Oma yhteenvetoni on että koko tämä viestiketju on ollut turha.
-SDP:n metsälinjaukset ovat ovat sitä iänikuista mitä aina ennenkin. Toisin sanoen metsä on heille ainoastaan verotuksen kohde ja teollisuuden mahdollisimman halvan raaka-aineen lähde. Kiinteistövero on tällä kertaa lavastettu varallisuusveron nimelle. Muu politiikka sitten oikeastaan puuttuu. Julkitulot vaihtelevat ennen vaaleja sen perusteella, minkä arvellaan tuovan ääniä.
Ei mitään uutta länsirintamalta.
Terve epäluulo metsänomistajalla on hyvä ominaisuus. Kun julkisuudessa käsitellään metsäasioita ja kestävää metsätaloutta, keskustelijat yleensä ovat huolissaan kaikesta muusta, mutta eivät metsänomistajan taloudellisesta tuloksesta.
Kenelläkään ei ole intressiä puolustaa metsänomistajaa, kuin ainoastaan metsänomistajalla itsellään.
Ehkä ajankohtainen esimerkki tästä on vellova kaivoskeskustelu, -kuinka ulkomaiset yhtiöt ’ryöväävät kansallisomaisuuttamme”. Vähälle huomiolle on jäänyt että ”kansallisomaisuus” sijaitsee aina jonkun omistamalla maalla. Maanomistajan asemasta, tai omaistusoikeudesta maansa mineraalivaroihin,- eivät poliitikot näy huolta kantavan kritiikissään lainkaan.
Ikävän monesti puhutaan myös metsäomaisuudesta kansallisomaisuutenamme.
Jo nyt de facto, pohjoissuomessa käytetään metsänuudistamisessa luontaista uudistamista. Tämä tarkoittaa metsänomistajalle alhaisen puunhinnan takia kohtuullisempaa alkuinvestointia.
Tämä kuitenkin johtaa kiertoajan kasvuun, eikä palvele yhteisiä yleviä tavoitteita.
Yksi loppulema voisi olla, että metsänomistaja menettää päätösvaltaansa holhoukselle!
Eli saa ehkä päättää ainoastaan hakkaako vai ei. Punavihreä kamarikollegio kertoo reunaehdot kuka saa luvan leimikkoon ja millä ehdoin.
Sitten metsiin kohdistetaan kiinteistövero, joka ei huomioi saako metsästä tuloja vai ei.
Kiinteistö- ja perintöveron avulla nyt yksityinen maa siirtyy yhteiskunnan omaisuudeksi. -Ehkä sukupolven, kahden aikana. 🙂
Tästä aukeaa vihreitä oksia, eli hyväpalkkaisia virkoja punavihreille hallintoihmisille! Paikat toki täytetään umpipoliittisella läpinkymättömällä menettelyllä ansioituneille puoluekaadereille. Kuinkas muuten…
Eräältä Warren Buffetilta kysyttiin mielipidettä rahastonhoitajista?
”-Maksa ennemmin vaikka putkimiehelle!”
Toden totta. Jos perustellaan suoran kiinteistösijoittamisen vaikeutta, hoidon työläydellä, rahaston hoitokululla ostaisi aika paljon metsänhoitoa palveluna.
TTL:ltä hieno kirjoitus muuten.
Tuossa esimerkissä huomioitiin ainoastaan alkuinvestointi. Tuo ajattelu pätee ainoastaan suoraan kiinteistökauppaan..
Rahastoissa hoitokuluilla on aivan ratkaisevan suuri merkitys lopulliseen lopputulokseen. Eli esimerkki ei toimi rahastomuotoiseen metsäsijoittamiseen.
Omat metsäni sijaitsevat todella kaukana (500km).
Kyseessä ei ole ongelma, jos ja kun asennoituu ettei ongelmaa ole.
Ainut mitä edes kuvittelen itse tekeväni on raivaussahahomma ja istutus.
Kun teen päivätyöt muualla, olen laskenut tienaavani paljon paremmin vakityössä, kuin että itse viettäisin aktiiviaikaa metsissäni. Itse työ käy myös paikallisilta paljon tehokkaammin. Ammattilainen on aina ammattilainen. -Itse en ole.
Systemaattisesti olen yleensä aina kuvitellut oman työsaavutukseni suuremmaksi, mitä todellisuus. Ns. hankintatyön vaatima kalusto, että mitään saa tien varteen maksaa niin paljon, ettei työn kannattavuuttta saisi millään positiiviseksi omilla töillä. -Myös omalle ajalle pitää laskea arvo.
Aikaisemmat kirjoittajat ovat kyllä oikeassa, että kannattavuus/kannattamattomuus korostuneesti syntyy kun ei maksa metsätilasta ylihintaa. Sitä on paha omalla työpanoksella lähteä kuromaan kiinni.
