Käyttäjän Perassic Park kirjoittamat vastaukset
-
Tätä on turha vängätä, ellei asiaa halua tahallaan ymmärtää.
Mutta asiasta. -Onko tämän tiimoilta otettu koppi metsänomistajien edunvalvojien toimesta? Onko tietoa käydäänkö asiasta yhtään mitään vääntöä? Kenties suljettujen ovien takana…
Oudon hiljaista…. – Suorastaan pahaenteisen hiljaista on ollut MTK:n suunnalla. Tämä nimittäin on asia jossa edunvalvonnan laatu nyt konkreettisesti mitataan. Jos tähän ei mitään perustavan laatuista muutosta tule, ainakin itse suhtaudun erittäin kriittisesti MHY jäsenmaksun maksamiseen jatkossa.
”Jenkkilän velka ongelmaan on sopiva fraasi.
Jos sinulla velkaa miljoona, sinulla on iso ongelma. Jos sinulla on velkaa 10 miljoonaa, pankilla on iso ongelma.”-Kannattaa muistaa että joku lopulta maksaa aina. Velka on velkaa myös jenkille.
EU:n ja USA:n keskuspankit ovat, 2008 -lähtien elvyttäneet ns. epätavanomaisen korkopolitiikan keinoin. Vieläpä luovasti omia sääntöjään noudattaen.
Rumemmin ilmaisten keskuspankit ovat hoitaneet kroonista velkaantumisongelmaa rahaa painamalla. Tämä on tapahtunut valtionlainoja ostamalla itse luodulla bittirahalla. Mittakaava on ennennäkemätön. Tällä keinoin on saatu ajettua valtionlainojen keinotekoisesti markkinakorot alas. Puhutaan määrällisestä elvyttämisestä.
Tällainen toiminta sisältää riskejä, eikä toiminnan hinta ole toistaiseksi realisoitunut. (Vielä)…
Ongelmana on ettei valtioille tule välitöntä pakkoa saneerata nurkkiaan kuntoon. Etelä-Eurooppa ja Suomi ovat tästä hyviä esimerkkejä. Budjettiepätasapaino-ongelmien korjaamista siirretään aina seuraavalle hallitukselle.
Valtiot ajautuvat riippuvaisiksi keskuspankkien määrällisestä elvytyksestä kuten alkoholisti seuraavasta nousuhumalasta.
Kerran aloitettuna, toimintatapaa on vaikeaa katkaista ilman taloudessa tapahtuvaa väkivaltaista sopeutumista = taantuma/lama.
Markkinoiden ylilikvidiys ja keinotekoisen alhainen korkotaso eivät ole johtaneet tuotannollisiin investointeihin, vaan varallisuusarvojen nousuun.
Alhainen korko on velallisen etu, mutta vastaavasti tallettajalle tappio.
Tallettajia olemme sinä ja minä viimeistään eläkeyhtiöidemme kautta.
Näiden on pakko sijoittaa osa valtionlainoihin, eivätkä ne saa tästä korkotuottoa. Maksaja löytyy siis peilistä eläkevastuiden kasvavan vajeen kautta.
Myös ’pakko’ sijoittaa. Ennen erilaiset määräaikaistalletukset ja korkotuotteet yleensä olivat tuottavia suht turvallisia säästämismuotoja.
Nykyään on pakko ottaa osakeriskiä ja/tai kiinteistöriskiä. -ja riskit kasvavat hintatasojen nousun myötä. Korkea hankintahinta merkitsee huonoa tulevaisuuden tuottoa.
Maksajia yhä haetaan ja sijoittamisessa mielestäni kannattaa vähintään miettiä kysymystä.
Asia mikä ei voi jatkua ikuisesti päättyy joskus.
Itse elän mielestäni aika nuukasti. On kuitenkin tuossa lajissa erityisesti oltava kohtuullinen. Se näet iän myötä pahenee.
Turha krääsän osto ei tuota minulle juuri iloa, etenkään pitkäaikaista.
Ja tähän ikään ehtineelle kamppeet joita käyttää ja tarvitsee, on jo hankittu.
Oikeastaan eniten iloa tuovat asiat, jotka eivät ole kalliita. Ne liittyvät luontoon ja terveyteen.
Olen ymmärtänyt lajin saaneen kylmän vastaanoton baltiassa aikanaan, mutta kantaa ei saatu kuriin metsästyksen keinoilla. Laji osoittautui erittäin vaikeaksi metsästettäväksi.
Tilanne menee mielenkiintoiseksi, sillä susi on sakaalin suuri uhka. Aivan samoin kuin metsästyskoiria, sudet päästävät päiviltä näet sakaaleja. Tiheän susikannan alueella sakaalia nukuttaa huonosti.
Laji on osoittautunut sutta pelottomammaksi ihmisasumusten liepeillä, vieraillen kotieläimiä nappaamassa.
Jos sakaalia ei haluta maahan, on yksinkertaisesti järjenvastaista olla toimimatta nyt ja heti.
Sinuhe Egyptiläisessä toistuu lause: -’Tieto ei tee ihmistä onnelliseksi.’
Mutta mikä on tietoa? Mikä puolestaan omaa ajattelun tulosta joka osoittautuu ajastaan joko oikeaan osuneeksi tai vääräksi?
Juhani Siltala -työelämäntutkija, on vuosia julkisesti murehtinut työelämän muutosta ja sen laadullista heikentymistä.
Arkikokemus itselläni ainakin osittain tukee tätä. Tunnen nykyään eläköitynyttä ikäluokkaa, joka 15 vuotiaana mentyään ’tehtaalle töihin’, eläköityi samasta talosta kaiverrettu kultakello kourassaan täysin palvelleena. Siinä on rakennettu omakotitalot ja kesämökit, kasvatettu lapset.
Tällaisen elämänpolun tarjoamia työtilaisuuksia ei enää vain laajalti ole kaltaisilleni keskinkertaisuuksille joita ihmiset enimmäkseen ovat.
Kelpo ihmisiä valtavasti joille elämä ei tarjoa kovin valoisaa tulevaisuudennäkymää. Itse pelkään 20 vuoden kuluttua saatettavan kaiholla taas muistella 2010 -lukua työntekijän nostalgisena kulta-aikana.
Suuret kehityslinjat Tekoäly, robotiikka ja kulutuskysynnän vaimeus trendinä jättävät enenevässä määrin ihmisiä tuotetun hyvän ulkopuolelle. Mitä yleensä seuraa tästä? Tyytyvätkö ihmiset rauhallisesti lähes annettuna saamaansa mopen osaan?
Tulevaisuuden suuret ongelmat ovat globaaleja. Jos suomalainen vastaa kymmentä ryssää, sarjatuotantorobotti kapasiteetiltaan saattaa vastata pataljoonaa kiinalaista tai intialaista.
Aasian nykyrynnistys perustuu halpatyövoimaan ja suuren nuoren väestöreservin kulutuskysyntäpotentiaaliin. Halpatyövoimastrategia kuitenkin ikään kuin tuomitsee pysymään halpamaana. Samat lännen nykyiset ongelmat lyövät vastaa jos palkkataso alkaa nousta yli kilpailijoiden. Jo nyt esim. Samsung keskittää tuotantoa Kiinasta Vietnamiin.
Tämä kaikki tapahtuu kysymättä haluammeko sitä vai emme.
Globalissa tulevaisuudessa kehittyy monopolistisia ekosysteemejä jotka imevät tuotetun lisäarvon. Tulevaisuudessa hyvinvoinnin avain on kuka tai mitkä maat omistavat tulevaisuuden Facebookit, Applet ja Windowsit ja Androidit. Omistamisesta muodostuu yksilöiden ja valtioiden hyvinvoinnin ratkaiseva avain. Nykyiset kauppasodat peilautuvat juuri tähän kovaan peliin.
Suomen koko väestöltään vastaa tuskin yhtä keskisuurta suurkaupunkia maailmanmitassa. Fiksusti toimimalla meillä on tai tai olisi kokoamme vastaava osuus tulevaisuuden hyvinvoinnin tuovissa ekosysteemeissä saavutettavissa.
Strategisesti valtion ja kansalaisten tulisi pitää huolta että omistaaisimme Googlea, AliBabaa ja muita nyt tunnistettuja tulevaisuuden valtteja. Pienestä kotimarkkinastamme johtuen nämä tuskin ovat jatkossakaan suomalaislähtöisiä. On myös katastrofaalista että valtio myy omistamiaan yhtiöitä juokseviin kuluihinsa. Myös metsä ja metsäyhtiöt ovat sellaista jotka soisin säilyvän mahdollisimman suomalaisomisteisena. On opittava kansakuntana pitää taloudellisesti puoliaan ja olla terveen kunniahimoisia.
-ja lopuksi anteeksipyyntö niille jotka jaksoivat loppuun asti lukea ohi aiheen tekstiä. Kirjoittaminen on tapa jäsentää ajatuksiaan ja hellesään tuotosta.
Tiivistäen.- siis kannattaa ostaa suomaisia metsäyhtiöitä!
Sanotaan että rahastomuotoisuus luo ainakin asetelman, jossa ylihinnoitteluriski kasvaa.
Jos rahastoon virtaa pääomaa, tuo se paineen sijoittaa tämä metsään, eli sijoituskohteeseen.
-Voiko rahasto kauan ainoastaan makuuttaa passiivisesti sisääntullutta pääomaa kassassa? Hyvistä potentiaalisista metsätiloista vallitsee ylikysyntä.
Suuret pitkän aikavälin muutokset ovat siitä pirullisia ettei niihin reagoimiseen ole nopeaa pakkoa.
Tällöin ikään kuin ajopuuna ajaudutaan tilanteisiin. Käy helposti että reagoimaan aletaan vasta kun on liian myöhäistä. Poliitiikassa on helppo houkutus siirtää ongelmia eteenpäin aina seuraavalle ja seuraavalle hallitukselle.
Väestön ikääntyminen, kaupungistuminen ja lapsiluvun romahdus tulevat aiheuttamaan dramaattisen muutoksen aivan kaikkeen Suomessa seuraavan 20 -30 vuoden kuluessa.
Yleensä voidaanko asioille yleensä tehdä mitään? -tai halutaanko?
Kehitys eriarvoistaa ihmisiä rajusti riippuen missä päin Suomea asuu.
Suomalaisista valtaosalla omaisuus on kiinni asunnossa. Jos ja kun asuntojen hinnat laskevat, päädytään tilanteeseen että ihmiset jotka eivät satu asumaan PKT seudulla, Turussa, tai Tampereella varallisuuskehitys on negatiivinen. Vaikka valtio jotenkin tulisi vastaan, ihmisten kannalta vaikutukset vaikuttavat liian vähän ja -myöhään.
Toistaiseksi kuitenkin on toimittu lähinnä tilannetta pahentamalla lisäämällä kuluja.
(Jätevesiasetukset, kiinteistöverojen korotukset, energian hinnan nousu, perintöverotus)
Myös muuttamista vaikeutetaan yhä varaisiirtoverolla….
On sanottu että muutoksien voimaa yleensä yliarvioidaan lyhyellä tähtäimellä, mutta aliarvioidaan pitkällä tähtäimellä.
Hyvä esimerkki tästä on 2000 -luvun alun eeppinen IT-pörssikupla.
Osakekurssit ensin löivät yli kaikkien perinteisten mittareiden spekulanttien toimesta. Kaikki IT-hen vähänkään liittyvä meni katosta läpi, koska ei tiedetty mitkä yhtiöt ovat tulevaisuuden voittajia kollektiivisessa euforiassa.
Aikaa on kulunut pian 20 vuotta ja nyt tiedetään.
Internet on läpäissyt yhteiskunnan läpikotaisin ollen oleellinen tekijä kaikessa päivittäisessä elämässä. Kehitys on johtanut monopolistiseen tilanteeseen lännessä. USA FAANG -yhtiöt (Facebook, Amazon, Apple, Nettflix,Google) Yhtiöistä on tullut teollisia standardeja. Valtioita valtiossa.
The winner has taken it all!
Toinen on Kiinan poliisivaltion leiri. mm.(Baidu, AliBaba,+ valtiollinen valvontakoneisto)
Yksittäisen ihmisen tilanne siis muistuttaa Odysseyksen valinnanpaikkaa Kharbydiksen tai Scyllan välillä.
Google (Alphabet INC) kurssi muuten teknokuplassa taisi olla 108$, kuplan krapulassa 4-8$ ja nyt 1140$.
kopioi/liimasin alla olevan.
Vihreän Langannettijulkaisun vakiokolumnistin kirjallista antia.
-Tekstistä ei varsinaisesti huou huoli siitä että kyse on jonkun yksityisestä omaisuudesta. Ehkä enemmän harmitus että saattaa maksaa.
Asenne paistaa FSC:ssa HCV:a tavassa pyrkimyksenä jalkauttaa se käytäntöön.
”Valtio ei voi päättää hakkuumääristä!” – näin pistät jauhot suuhun
24.6.2019 11.50
Lasse Leipola
Väite: Valtio ei voi päättää hakkuumääristä.
Lyhyt vastaus: Ai mitä, eikö #byroslavia olekaan todellinen?
Pitkä vastaus: Valtio omistaa noin neljänneksen Suomen metsistä. Suurin osa metsistä on siis valtion suoran vallan ulkopuolella. Perustuslain takaama omaisuuden suoja koskee myös metsänomistajia.
Omaisuutta tosin voidaan pakkolunastaa yleiseen tarkoitukseen täyttä korvausta vastaan. Pakkolunastusta on käytetty esimerkiksi luonnonsuojelualueiden perustamiseksi. Hakkuumäärien hallintaan pakkolunastus on kuitenkin raskas ja kallis keino.
Metsien käytöstä säädetään metsälaissa, jolla voidaan vaikuttaa myös hakkuumääriin. Vuoden 2014 uudistuksessa laista poistui hakattavien puiden läpimittaa koskeva vaatimus, mikä mahdollisti hakkuiden lisäämisen. Toisaalta vanha metsälaki käytännössä pakotti metsänomistajat avohakkuisiin.
Yksinkertaisin keino säädellä hakkuumääriä on vaikuttaa veroilla ja tuilla siihen, mitä metsäomistajan kannattaa tehdä. Talouspolitiikalla ja luvituksella voidaan vaikuttaa myös puutavaran kysynnän määrään.
