Käyttäjän Perassic Park kirjoittamat vastaukset
-
Yksi näkökulma AJ:n esittämään ikuisuuskysymykseen on että Suomessa on elvytyksen nimissä otettu joka vuosi velkaa vuodesta 2008 -alkaen. -ja missä tilanteessa olemme nyt.
-Jos myyt asuntoa vaikka 180T€ -hintaan ja ostaja tinkii hinnasta neljä tonnia, saatat tehdä kaupat. Jos astianpesukone maksaa 500€, olisi useimmille naurettava ajatus maksaa pesukoneesta 4500€. -Kuitenkin kysymys on aivan samasta summasta 4000€.
Tämä ns. suurten lukujen harha voi hyvin poliitikkojen keskuudessa. Yksi miljardi ei näköjään tunnu enää juuri missään. Tuota Tolopaisen esiin tuomaa budjettialijäämää 12 -20MRD, voi konkretisoida vaikka että suomen metsien koko kantorahatulon määrällä. Se vaihtelee vuosittain ollen 2 -2,5MRD.
Olemme ns. ison äärellä!
Elvytyspaketin ikävin piirre lienee sen synnyttämä moraalikato. Kun ’tuosta vaan’ löytyy neljä mrd Etelä-eurooppaan, tulee aika vaikeaksi perustella enää mitään säästöjä kotimaassa.
Poliitikot ostavat ääniä vaalilupauksilla, mutta lupaukset voidaan toteuttaa ainoastaan kansalaisten omilla rahoilla. Jos ja kun saadaan synnytettyä EU:n yhteisvastuullinen velkaunioni, katoaa Etelä-euroopasta vähäinenkin paine saada budjetteja tasapainoon.
Ostetaan yhteiskunnallista vakautta velaksi. Mitä tämän tien päässä onkaan, -tuskin kovin häikäisevää.
MT:ssä oli kovasti kolumneja äskettäin EU:n Ympäristövaliokunnan äänestyspäätöksestä jossa pieni Suomi (tapansa mukaan?) -jäi häviölle. Oli samalla komissio kanta ja tuloksena tavoite n. 30% metsämaasta suojeluun. Tämän konkretiaan vienti jäisi jäsenmaiden omalle vastuulle. Päätös virallistuu onko sitten EU parlamentin käsittelyssä?
Tuntien suomalaisen innon noudattaa EU -päätöksiä tulossa on vuosikymmen joka muuttaa metsätalouden edellytyksiä maassamme ns. eri asentoon.
Metsänhoitoyhdistyksessä ilmi tullut valtakirjakaupoissa epäillyt väärinkäytökset sattuva huonoon aikaan. Metsänomistajat tarvitsevat jatkossa edunvalvontaa enemmän kuin koskaan. MTK ei ole täydellinen, mutta silti ainoa potentiaalinen edunvalvoja.
Maamme rahatilanne vuosikymmenen puolivälin jälkeen on lähinnä lohduton ja tämän vuoksi tulee suuri potentiaalinen riski että maksumiehen viittaa sovitellaan metsänomistajien harteille suojelussa. Suojellaan ilman että korvauksiin löytyy rahaa, eikä kenties tahtoakaan. Tällaisen johtopäätöksen luontiin ei tarvita Vihreän liiton jäsenkirjaa tai kummoista kristallipalloa.
En näe mahdolliseksi että tällainen suojelu olisi mahdollista edes, ilman merkittävää omistajan suojan loukkaamista. Tällaista kuitenkin tunnetut meppimme haluavat käytännössä ajaa.
Valtakirjan annon yhteydessä korostuu luottamuksen merkitys. Saajan tulisi arvostaa saamaansa luottamusta korkealle. Esiin nousseet väärinkäytökset ovat siksi erityisen raskauttavia. Luottamusta joko on tai ei ole.
Olisi luontevaa ajatella ettei valtakirjan antajalla ja -saajalla olisi asetelmaa mistä voi syntyä intressiristiriita.
Homma on ehkä selkeämpää jos Kuution kautta itse kilpailuttaa puukaupan. MHY:n korjuupalvelu voi sitten osallistua tarjouksellaan muiden toimijoiden rinnalla. -En tiedä tosin miten antavat tarjouksia Kuution kautta tulleisiin kyselyihin??
Yleishyödyllinen Ry tosin on perin ongelmallinen toimintamuoto.
Itse haluan MTK:lta ennen kaikkea terävää yleistä metsänomistajien edunvalvontaa. Tätä tarvitaan kenties enemmän kuin koskaan ennen. Voisin hyvin olla MTK:n jäsen suoraan ilman MHY välikättä.
Suomessa hoetaan uskonnonomaisesti mantraa hyvinvointivaltiosta. Kauniin idean keskiössä lienee ’mahdollisuuksien tasa-arvo’.
Ajan kuluessa hyvinvointivaltio kokee ja on kokenut henkisen inflaation. Saavutuksista on tullut itsestäänselvyyksiä. On oikeuksia, mutta velvollisuudet eivät maistu. Ollaan päädytty tilanteeseen jossa saajien lukumäärä ylittää maksajajoukon, eikä demokratia kykene korjaamaan järjestelmän epäkohtia.
Olisi valaisevaa selvittää esim. tulevien kuntavaalien ehdokkaista, moniko on itse kunnalla töissä. Pahimmillaan valtaosa, jolloin syntyvä ’kuntapuolue’ muodostaa menoautomaatin, mistään ei voi karsia, ainoastaan nostaa veroprosenttia ja maksuja.
Erilaisten tukien nostosta on kadonnut täysin häpeän tunne. Omassa arkityössäni näen jatkuvasti kuinka asumistuella pelataan sen määrän maksimoinniksi. Tuki koetaan itsestään selvänä, aivan normaalina osana elämää ja toimeentuloa.
Aloittajan ansiokas kirjoitus mielestäni liittyy kuvaamaani ilmiöön. -asenteeseen jossa rahaa tulee seinästä ja sähköä pistokkeesta.
-Mutta tällaiseksi olemme ihan itse tämän maan rakentaneet.
Nälkävuosia ja Snellmania, tai Senaatin toimintaa jos pitäisi arvostella, pitäisi osata asettua tuon aikakauden realismiin.
Valtio epäonnistui, mutta olisiko ollut eväitä merkittävästi parempaan.?Merenkulku seis, minimaalinen rataverkko jatiedonkulku kirjeitse.
Joka ei kotimaista omavaraisuutta arvosta, voi haastaa kantansa wikipedian artikkelin luettuaan…
Kuten sanottua, omistajalla on oikeus tehdä omaisuudelleen, kuten parhaaksi näkee. Siitä pulinat pois, vaikka itse kokisi moraalista närkästystä.
Tässä olisi ja on metsäneuvonnalle kehittymisen paikka. Se on viritetty tuottamaan kuutioita ja nähnyt omistajan edun olevan paras taloudellinen tuotto. Kun enenevä osa metsänomistajista trendinä ei allekirjoita tuota, tuloksena tulee joko tai ratkaisuja.
Kuitenkin olisi harmaan sävyjä, metsänhoitoa luonto -painotuksella, riistametsää, jatkuvaa kasvatusta ja pyrkimystä sekametsän aikaansaamiseen.
Suojellun alan pinta-ala, se virallinen ja tosiasiallisesti omistajan toimesta suojeltu ovat todennäköisesti eri lukuja, eikä näistä ole kenelläkään tietoa.
Ilmiö lienee kasvussa ei vähenemässä.
