”Lapsi ei voi valita omia vanhempiaan.”

Edellinen lienee kiistatonta ja on perusteltu perustelu käytännön päätöksenteon arvottamiselle.

Lapsilisät ovat lähtökohtaisesti lapselle (ei aikuisille) universaali maksettava etuus, – vanhemmista riippumatta.

Aika kauas mennään perinteisestä hyvinvointivaltion ideaalista,- kaikille saatavilla olevista palveluista, jotka veroilla kustannetaan. Jos vanhempien tulotaso vaikuttaa alaikäisen lapsen etuuksiin.

No jos rahaa ei ole, sitä ei ole.

Tuo kuitenkin lisäisi taas osaltaan reaalista progressiivistä verotusta perhetasolla. Ja kyseenalaistaa verotuksen moraalista perustaa.

Se voipi käydä rasittavaksi ja kalliiksikin normi suomipojalle….

-nimittäin jos se ikioma haaremi koostuu Vihreiden tiedostavista ja feministisistä naispoliitikoista!

-siihen laskettava vielä exät ja anopit päälle…

Bäckman vahvistaa teesin että jokaiseen junaan on lähtiöitä.

Ehkä mies on löytänyt itselleen elinkeinon hyödyllisen idiootin roolista.

Voi toki taka-ajatuksena olla toive asemasta Suomen ikiomana Vidgun Quislingina?

Raha on määritelmällisesti arvon mitta ja vaihdon väline.

Nämä kompensaatioarvot ovat aika hankalia, jos ne eivät näy Euroina.

Esim. Vihreät kirkasotsaisesti ohjelmissaan selittävät jossain Lapissa matkailuelinkeinon arvon niin suureksi ettei metsiä kannattaisi hakata enää ollenkaan.

– Aluetaloudellisesti voi olla, tai olla olematta, mutta relevanttia keskutelu on vasta kun mennään metsänomistajatasolle.

Varmaa on ollut kuitenkin, ettei  lappilaisten metsänomistajien puhelimet ole tukkeutuneet -mihin voin tilittää? -viesteistä.

Naisten ja miesten töistä…

-Tapailin kulkeissain taannoin omakotitalossa asuvaa yksinelävää naisihmistä….

Tämä oli pihaltaan kaadattanut ison pihakoivun jonka joku lähialueen metsuri oli vielä pätkinyt  siistille kasalle.

Lupauksia herättävien keimailujen ja anelevien katseiden pauloissa lupasin tulla klapitalkoisiin tietyt taka-ajatukset ehkä mielessä. Useamman illan kävin kirveellä hakkaamassa ja vieläpä heittelin laput betoniverkosta ympäröityihin Finn-lava hässäköihin ylivuotisiksi kuivamaan.

Sanonnan mukaan kuulemma rakkaus lentää ikkunasta kun köyhyys astuu ovesta. Sama päti klapeihin kun viimeinen klapi lensi verkon reunan yli kuivamaan. Myöhemmin kuulin myös puunkaadossa metsuriin käytetyn samaa hyväksi havaittua metodia.

Pelkkää keitettyä suodatinkahvia sain palkaksi -kele.