Follow the money -kuuluu vanha sankarilehtimiesten ohje asioiden tonkimiseen.

Viimekädessä kyse on rahasta. – tässäkin. On kerrassaan suuri houkutus lipsauttaa kustannukset metsänomistajien kontolle. Harmaa suojelu edustaa elävästi tätä ilmiötä.

Eräs tuttavani tapaa laulaa kesken työpäivän. -jo poikana mä päätin mä oon purkumies!

Arvostettava asenne, kun itse pitäisi laulaa -pukumies….

Kannattaa hakea lupaa ABC -asemalle, jos kesämökki ei onnistu.

Asetelmalliesti Elokapina on tai ainakin olisi vaarassa olla ihanteellinen työkalu Venäjän hybridivaikuttamiselle Suomessa. Idealismi, ympäristö- ja talouskritiikki saadaan sopivasti sotkettua yksilöimättömäksi kritiikiksi länttä ja USA:ta vastaan.

Hyödylliset idiootit ovat uusiutuva luonnonvara.

”Lapsi ei voi valita omia vanhempiaan.”

Edellinen lienee kiistatonta ja on perusteltu perustelu käytännön päätöksenteon arvottamiselle.

Lapsilisät ovat lähtökohtaisesti lapselle (ei aikuisille) universaali maksettava etuus, – vanhemmista riippumatta.

Aika kauas mennään perinteisestä hyvinvointivaltion ideaalista,- kaikille saatavilla olevista palveluista, jotka veroilla kustannetaan. Jos vanhempien tulotaso vaikuttaa alaikäisen lapsen etuuksiin.

No jos rahaa ei ole, sitä ei ole.

Tuo kuitenkin lisäisi taas osaltaan reaalista progressiivistä verotusta perhetasolla. Ja kyseenalaistaa verotuksen moraalista perustaa.