Käyttäjän Peoleo kirjoittamat vastaukset
-
Planter peräänkuulutti luotettavaa ja ajantasaista hirvikolareiden tilastointia. Liikenneviraston ja vakuutusyhtiöiden tilastot tulevat melkoisella viiveellä ja nekään eivät välttämättä kata kaikkia kolareita. Ehkä kattavin tieto kolareista on riistanhoitoyhdistyksien SRVA-toimijoilla, jotka käy lähes kaikilla kolaripaikoilla hätäkeskuksen antaman ilmoituksen perusteella, joko korjaamassa raadon talteen (nykyään kuuluu rhy:lle) tai jäljittämässä mahdollisesti loukkaantunutta hirveä ja tarvittaessa lopettavat sen. Poliisit vaivautuvat paikalle vain osassa tapauksista eli silloin kun se jatkotoimenpiteiden kannalta on välttämätöntä. En osaa sanoa miten kattavasti nämä SRVA-käynnit kirjautuvat riistavahinkorekisteriin. Tavoitteena lienee kuitenkin 100% kattavuus.
Peurojen ja kauriiden kohdalla osa kolareista jää aina ”pimentoon”. Autoilijat eivät jää aina edes tarkistamaan tilannetta törmäyksen jälkeen tai nostavat kuolleen elukan kyytiin ja jatkavat matkaa ilmoittamatta kolarista mihinkään mikäli autoon ei ole tullut korvattavia vaurioita. Näin erityisesti rekan ollessa törmäyksen toinen osapuoli.
Kolaritilastot korreloivat melko hyvin hirvikannan koon kanssa. Suurin virhe tehdään siinä, että valtakunnallisen kolarimäärän muutoksen väitetään kertovan myös koko Suomen hirvikannan koon muutoksen suunnan ja suuruuden. Ei oteta laisinkaan huomioon, että hirvien riski joutua kolariin vaihtelee voimakkaasti maakunnittain. Tarkastelemalla takaisinlaskennalla saatuja hirvikannan maakunnallisia kokoja ja maakunnissa tapahtuneita hirvikolareita on havaittu, että esimerkiksi Uudellamaalla 100 talvehtivaa hirveä tarkoittaa 6 hirvikolaria loppuvuoden aikana. Toisena ääripäänä mainittakoon Lappi, jossa vastaava hirvimäärä tarkoittaa 0,7 hirvikolaria vuoden aikana. Muista maakunnista esimerkkinä mainittakoon Varsinais-Suomen 4, Etelä-Savon 2 ja Kainuun 1 hirvikolaria 100 talvehtivaa hirveä kohden. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Uudenmaan ja Varsinais-Suomen hirvikannan kasvu voi vaikuttaa valtakunnallisen kolarimäärän lisääntymiseen vaikka Suomen kokonaishirvikanta olisi pienentynyt, kun kannan pienentyminen on tapahtunut pienen kolaririskin maakunnissa. Turvallisinta onkin käyttää maakunnallisten hirvikolarimäärien muutoksia maakunnallisten hirvikantojen muutoksen arvioinnissa.
Sama pätee muuten myös päivittäisten hirvihavaintojen määrän käytössä hirvikannan muutosten arvioinnissa. On aivan eri todennäköisyys nähdä hirviä metsästyspäivän aikana Etelä-Suomen pusikoissa kuin Lapin jängillä. Valtakunnallinen keskiarvo voi johtaa pahastikin harhaan.
Mitä Salonpoika kirjoituksessaan mainitsi on totisinta totta. Havaintokorttiaineistosta nähdään selvästi, että siirtyminen 80- ja 90-luvuilla lähes kaikissa hirviporukoissa koirien käyttöön vaikutti havaittujen hirvien määrään. Viime vuosina koirien käytössä ei ole enää tapahtunut merkittävää muutosta ja päivittäisten havaintomäärien muutokset korreloivat melko hyvin hirvikannan koon muutosten kanssa.
Hirvien nopea kaataminenkaan verrattuna edelliseen vuoteen ei aina kerro yksiselitteisesti hirvikannan koon kasvusta. Mikäli luvansaajille on asetettu joko suoranaisia määräyksiä lupaehtoihin tai painavia suosituksia kaadettavien hirvien iästä tai sukupuolesta, voi porukka joutua laskemaan suurimman osan hirvistä läpi passiketjun kunnes ”sopiva” tulee hollille. Seuraavana vuonna ilman määräyksiä ja suosituksia voidaan kaataa ensimmäinen eteen tuleva laillinen kanttura. Joka ei välttämättä ole huono asia, koska silloin pääsääntöisesti kaatuu hirviä siinä suhteessa kuin niitä on kannassa.