Käyttäjän Peoleo kirjoittamat vastaukset
-
Korjauksena ajaksi omiin kommentteihin, että kaatoilmoitus on tehtävä asetuksen 9. pykälän mukaan kuten kirjoitin, mutta maksut pyyntiajan päätyttyä. Kun alussa nimen omaan puhuttiin kaatoilmoituksen tekemisestä niputin myöhemmin maksamisen virheellisesti samaan nippuun. Vauhtisokeutta kai.
Lueppa Tolopainen metsästysasetuksen kyseinen pykälä uudestaan ajatuksen kanssa. Luetun ymmärtäminen on oma taiteen lajinsa. Asetus löytyy Finlexistä.
Säädöstä sovelletaan lupapäätöskohtaisesti eli yhteisluvan lupamaksut on maksettava 7 vuorokauden kuluessa siitä kun yhteisluvan viimeinen lupa on käytetty tai 7 vuorokauden kuluessa rauhoitusajan alkamisesta, jos yhteisluvassa on lupia käyttämättä.
Ilmoitus on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa pyyntiluvan mainittujen eläinten tultua pyydetyksi taikka, jos eläimiä on jäänyt pyydystämättä, seitsemän vuorokauden kuluessa rauhoitusajan alkamisesta. Näin lukee ainakin metsästysasetuksessa. Taitaa teillä Tolopainen olla siellä eri lait.
Jahti jatkuu 15.1. saakka, mutta koiraa saa tammikuussa käyttää ainoastaan haavoittunut hirven pyynnissä.
Eipä pääty vuoden lopussa, vaan vasta 15.1.
Kaatoilmoitus on tehtävä ja luvat maksettava silloin kun kaikki luvat on käytetty tai viimeistään tammikuun puolessa välissä. Eli voi tulla tehtäväksi ja maksettavaksi jo ensimmäisen viikonlopun jälkeen alkusyksystä.
Luvansaajan on lain mukaan jätettävä viranomaiselle kaatoilmoitus metsästyksen päätyttyä. Siitä näkee kunkin kaadetun hirven tarkat tiedot. Kaatoilmoitus on julkinen asiapaperi.
Ei riistaviranomaisilla ole mitään mahdollisuuksia ruveta määräämään miten maanomistaja käyttää omaa metsästysoikeuttaan. Kunhan pyynti tapahtuu myönnetyn pyyntiluvan ehtojen mukaisesti.
Miksi Jeessi ei ole vielä ostanut sähköautoa?
Olen tehnyt vihreästä muovitetusta aitaverkosta pihan laitaan 2 m korkean siilon , jonka sisällä on ruokinta-automaatti (auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä) ja rasvatangot. Pikkulinnut menevät kevyesti läpi, mutta harakat, närhit ja naakat jäävät ulkopuolelle. Tikat ja oravat menevät kyllä läpi verkonsilmistä, mutta menkööt. Vieressä on vilja-automaatti kauriille ja fasaaneille. Molemmat päiväaktiivisia lajeja, joten pihapiirissä riittää koko ajan seurattavaa eläkepäivien ratoksi.
Virossa on myös maakunnallinen ”riistaneuvosto”, joka asettaa maakunnalliset kanta- ja kaatotavoitteet sorkkaeläimille ja viranomaiset vahvistavat luvut. Mikäli metsästysalueen käyttöönsä saanut metsästysseura/seurat eivät toteuta tavoitetta, voidaan alue ottaa heiltä pois. Alue saadaan käyttöön 10 vuodeksi. Oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että malli ei ole riistakantojen säätelyssä ja vahinkojen estossa aivan ”vedenpitävä”, sillä olen henkilökohtaisesti törmännyt Virossa myös tapauksiin, joissa metsästäjät ovat päättäneet kesken kauden olla ampumatta edes vähimmäiskaatomäärää. Kaatotavoite on saatu täytettyä sillä, että osa saaliista on vain ”kynällä” ammuttua. Näin on myös vältetty velvoite maksaa mahdolliset riistavahingot, jotka olisi langenneet maksettaviksi ellei vähimmäiskaatokiintiötä olisi täytetty. Yleensä kaatomäärät ovat toki suurempia kuin mitä vähintään olisi ollut pakko kaataa. Paperilla tapahtuneita kaatoja oli erityisesti kymmenkunta vuotta sitten, kun Virossa oli pari tosi runsaslumista talvea ja metsästäjät havaitsivat kesken jahtikauden metsäkauriiden laajamittaisen kuolemisen mm. ähkyyn. Syy ähkyyn oli yllättävää kyllä villisioille tarkoitettu ylenmääräinen viljaruokinta, joka aiheutti varpuravintoon tottuneille kauriille vatsalaukussa olevan ravinnon vaahtoutumisen. Vanhemmat ihmiset tietänevät, että tämä oli ennen yleistä kotieläimilläkin. Eläinlääkäri tuli ja teki neulalla reiän kotieläimen kylkeen, jolloin paine helpotti ja keuhkoille tuli taas tarvittava tila hengittämiseen.
Afrikkalainen sikarutto teki melkoisen loven virolaisten metsästysseurojen ja maatilamatkailuyritysten villisikabisnekseen. Joillakin alueilla villisikakanta kuoli lähes yhettömiin ja metsästysbisneksestä jouduttiin useilla alueilla luopumaan kokonaan.
Maanomistaja voi hankkia metsästyskortin ja liittyä paikalliseen seuraan ja näin vaikuttaa alueen hirvieläinkantojen kokoon. Oman kokemukseni mukaan seuran maanomistajajäsenet käyttävät määräävää valtaa seuran hirvilupien hakemista koskevia päätöksiä tehtäessä. Ainakin niissä seuroissa, joissa olen elämäni aikana ollut jäsenenä. Tosin ei kaikilla ole ymmärrettävistä syistä mahdollisuuksia eikä haluakaan lähteä mukaan hirvieläinten metsästykseen. Houkuttelin erästä entisen seurani alueen hirvivahingoista valittanutta maanomistajaa mukaan hirvijahtiin. On hirvenmetsästykseen soveltuva ase valmiiksi hankittuna. Kiertää ympäri Suomen ampumakilpailuissa pokaalien perässä. Ei lähtenyt mukaan jahtiin. Hirvijahti vie kuulemma liikaa aikaa ja on hänen mielestään myös liian kallis harrastus.