Käyttäjän PenttiAKHakkinen kirjoittamat vastaukset
-
konstalle sanoisin, että minusta jatkuvan kasvatuksen puolustajat korostavat pääoman tuottoprosentteja eivät metsän euromääräisiä vuosituottoja.
Yksi syy miksi karsastan jk menetelmää on, että rajallisesta hyödykkeestä (metsän pinta-ala) ei pyritä saamaan parasta euromääräistä tuottoa vaan pyritään saamaan puustolle suurin tuottoprosentti.
konstalla vahvoja argumentteja.
Minulla on metsien vuosikasvu (kiertoajan yli) lisääntynyt viimeisten 30 vuoden aikana n 20 %. Eikö tuo liene jotain inflaatiosuojaa vaikka puun hinta olisi vakio.
Jos konsta sai Visakallon esimerkkitapaukselle n 3000 eur tappiota 10 v pidemmälle kiertoajalle niin vaikuttaisi suuruusluokka olevan kuten minulla. Epäilen kyllä tuon Metsäliiton osuuden inflaatiosuojaa. Ja mikä tärkeintä, jos metsä on hyväkasvuinen ja parhaassa kasvuiässä niin vaihtoehtoistuottoja on turha laskea. Sen uuden taimikon voi vaikka myyrät syödä tai täi. Ja silloin ei ole kuin kustannuksia tiedossa.
Jos metsänomistajalla on halu hoitaa metsänsä parhaalla mahdollisella tavalla niin vaihtoehtoissijoituksien tuoton perään haikailu on haihattelua.
risuparralla hyvä kiteytys. Minulla ainakin on metsissäni useita puulajeja ja eri-ikäisiä ja suuret alat vielä sellaisia, mihin ei ole tehty kuin harvennus ja aukkohakkuita ilman istutuksia. Ei niitä kyllä ulkoisen olomuodon perusteella erota mikä on istutettu ja mikä kasvaa muuten vaan.
Tuo satojen vuosien ikävaatimus on ongelmallinen. Muutama pihlajapuska saattaa tuon määritelmän täyttää. Mutta niihinkin tulee koko ajan uutta puuta ja vanhoja lahoaa. Mikähän se yleensä on sellainen pihlaja, joka kasvaa pensaana, mutta haarat voivat olla 20cm halkaisijaltaan.
Kuusia minulla on muutama yli 100 vuotias. Yksi n 130 vuotias on vihreä ja hyväkasvuisen näköinen, mutta ”itkua” vääntää. Tikat alkaneet lisäksi tehdä kolojaan tyvelle. Ehkä se vielä 50 vuotta siinä kituu.
Nyt on konsta kyllä laskenut asian väärin. Visakallon metsän keskimääräinen kasvu on ollut luokkaa 10 m3/ha/vuosi. Minä oletin sen myös seuraavan 10 vuotisen kasvuksi.
Laskennassa pitäisi ottaa monta muuttujaa huomiooon. Minä oletin, että esim istutus on omaa työtä. Jos kaikki työt, istutus, raivaus, teetetään ostotyönä niin kiertoajan jatkaminen 10 vuodella olemaan yli 50 vuotta, on kannattavin lähestymistapa.
Täytyy kyllä todeta, että en viitsinyt kaivaa kynää ja paperia esiin. Päässälaskuna mielikuvatasolla laskin. Omille metsilleni on koskaan mieti tuollaisia prosenttituloja.
konsta se kyselee outoja. Minä en koskaan mieti asioita tuolta kantilta.
Muutenkin olen huono numerolaskuissa saati prosenttilaskuissa.
Sanoisin kuitenkin, että jos oletetaan pieni inflaatiokorjaus tulevaisuuden puun hinnassa niin kyllä normaalikiertoajalla pääsee tuossakin tapauksessa omilleen.
Visakallolta hyvä vastaus. Tuosta pikaisesti laskin, että 45 vuotiaana on hakkuissa saavutettu 50% tukkiosuus. Kiertoaika lienee ollut 55 vuotta.
Toisaalta hiukan nuo luvut sotkevat minun teoriaani, kun näyttää, että metsästä saisi jo 45 vuotiaana aivan kelvollisen tukkiosuusprosentin. Pitää miettiä. Todennäköisesti kyseessä on kovakasvuiseen metsään liittyvä ominaisuus, jota ei voi soveltaa Suomen mittakaavassa.
Alkaa nämä keskustelut tuosta Taivalkosken tapauksesta ryöstäytyä käsistä. Tuntuu, että useilla ei ole mitään käsitystä vanhuksista eikä heidän käyttäytymisestään. 85 vuotta on sellainen ikä, että pieni verenkiertohäiriö voi muuttaa koko luonteen. Sellainen voi kehittyä myös hiljalleen. Silloin jopa 5 vuotiaana koettu vääryys voi olla elämää suurempi asia.
Lopettakaa tämän asian vatvominen.
Jottei kiertoaikatotuus unohtuisi pyytäisin josko kuusiuskova tai Visakallo laskisivat hakkuudatasta minkä ikäisenä metsikön hakkuissa tukkiosuus on yli 50%. Ja mielellään tieto kiertoajasta.
Tämä prosenttiosuus on mielenkiintoinen, jos ajatellaan väitteitä metsien liian nuorena hakkuista. Periaate on, että jos tukkiosuus hakkuissa on vuosikausia yli 50% ja metsän puusto/ha ei pienene, niin ollaan hakkuissa varsin lähellä optimikiertoaikaa kasvun kannalta.
Usein metsäntutkijat vetoavat 50-60 lukujen hakkuisiin. Kauhistellaan, että hakattiin koko vuosikasvu ja ylikin. Mitä väliä sillä oli, kun tukkia oli puolet hakkuista ja metsävaranto lisääntyi. Oli ikäloppuja metsiä. Hyvä kun hakkasivat pois lahoamasta.
Mikä tuo Annelin juttu on säästöpuista lahopuina. Minulla ainakaan ei ole säästöpuina kuin terveitä. Lahopuut häviävät viimeistään 15 vuodessa. Hieskoivusäästöpuista näyttää hiljalleen kehittyvän lahopuita. Noin 20 vuotta hakkuusta. Raudus alkaa yksittäispuuna lahota vasta yli 100 vuotiaana.
Minulla ei ole paljoa mäntyjä metsissä niin ne harvatkin on usein jätetty säästöpuiksi. Kovin näyttävät elinvoimaisilta.