Käyttäjän Pavekka kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä nyt taas uhotaan.. kyllä jossakin uudessa sahassa jossa on käännetty kytkin ja pikakiinnitys ketjun vaihtaa suht pienellä vaivalla, mutta otappa joku vanha dolmari tai echo jonka purukoppa on lämmöstä ym. vääntynyt. Jos siitä keskeytyneen työn aiheuttamassa kiihkossa junttaatuneen purun tukkiman posken saat ähellettyä auki ja kiinni alle kolmen tunnin niin olet the pelimies.
Viilaamalla. Se ketjun vaihto ei aina mene kuin elokuvissa. Joissakin sahamalleissa purukopan paikalleen laitto on ihan oma työvaiheensa.
Mun mielestä on ikävä vaihdella sahasta ketjuja varsinkin savotalla kun kaikki on purua täynnä. Mieluummin viilailen. Teroituskonekin löytyy mutta jotenkin jäänyt vähälle käytölle. Tahtoo kovettaa hampaat jos hiukan huolimaton ja sitten ei tehoa viila enää ollenkaan.
Varmaan tottumusjuttuja..
En nyt kiinanketjujakaan täysin tuomitsisi. Venyy ja vanuu mutta toiminut hintansa verran mitä sahaillut. Lisäksi tiedän tyytyväisiä käyttäjiä jotka ajelee noilla vallan. Semmosilla varmaan menee jotka ei teroittele vaan vaihtaa aina uuteen. Niitä on vieläkin.
Siinä sitä onkin viilamies kun uutta ketjua viilalla terottaa paremmaksi. Ei kykene samaan. Ottoa kyllä saa lisää.
Ei niissä käytännön eroja ole kuin tärinässä. Joku sanoi 200 kiihtyvän paremmin 201 vääntävän. Koneviestin tms. Leikkuutestissä tehokkaampi dolmar 420 jäi. Laitoin omaani ärhäkän superketjun eli aggressiivisimman talttahampaan mitä saa. Parani vielä entisestään. Mutta ei kannata jos ei osaa sahata pikkusahalla. Sitä tosiaan ei saa painaa tai pakottaa. Hyytyy helposti. Ellei kuuntele sahan kierroksia ja hallitse voimiaan niin menee vielä huonommaksi.
Joku mainitsi dolmarin 4600 mulla oli sen uudempi malli eli 4605. Mun mielestä se oli ärhäkämpi kuin 5105. Molemmat ajasta jäljessä. Liian painavia mukana raahattavaksi. Polttopuukasalla ihan käypiä. Käy nätisti ja lujan tuntuisia.
Ne on vähän mallikohtaisia ominaisuudet ja tarkoitin keskimäärin. Kaikilla merkeillä on puolensa mutta en silti aseta echoa huskin ja stiilin tasolle koska se on yleisesti ottaen vähän hepponen. Ketjujarru on echon systemaattinen ongelmakohta.
Käytettävyydet ja ergonomiat on vähän makuasioita ja mihin tottunut. Pitäisi sahata monella että voisi väittää jotakin voimakasta. Mun mielestä paras sahattava yksittäinen malli on 201. Sille ei ole kilpailijaa. Ne jotka moittii ei osaa tai edes sahannut sillä. Tai sitten vaan ruotsalaisten ystäville mahdoton ajatus.
Ei kaikki stilitkään niin häävejä ole. 026/260 oli selvästi aikalaisiaan huippuhuskuja kömpelömpi. Toimintavarma mutta vähän kuormaautomainen.
Kotisivuilla erinomainen presentaatio koneesta. Ehkä paras kirjallinen kuvaus koskaan. Saisi mainostoimistot ja myyntiorganisaatiot käydä tavailemassa ja opettelemassa.
Kyllä noilla monilla uudistuksilla tai lisävarusteilla ihan todellistakin hyötyä on mutta ei tietenkään kaikille. Niiden tarkoitus on myös tuoda uusia käyttäjiä tai helpotuksia joillekin käyttäjille. Harva niistä varusteista nyt täysin turhia on. Ei tolla pikakiristimellä ammattimaiselle metsurille iloa ole mutta kirveshommissa ja rynttähommissa ihan hyvä. Husqvarnakin toi pikakorkit eli kyllä niille kysyntää on.
Samoin turpot on nykyään yleisiä. Ja keventimiä kaipaa kun tulee ikää tai kipuja.
Ollut kaikkia merkkejä myös echoja. Tällä hetkellä kaksi. Kolmanneksi paras merkki stihlin ja huskin jälkeen. Jonssi lasketaan huskiksi. Eli kyllä echo toimii ja voi ostaa mutta silti se on vasta kolmonen. Osat melko edullisia. Joihinkin vanhoihin huskeihin olen laittanut echon stefoja kun on puolet huskia halvempia. Samoin renkaat.
Paremmin ne kunnossa pysyy jos malttaa huoltaa. Siivous on helppoa ja hyvää huoltoa. Mukavampi lähteä töihinkin kun ei ole kurassa ja paskassa. Jos kuori nyt vähän on likainen ei se vakavaa ole mutta hyvä jos ilma pääsisi kiertämään koneen ympärillä. Kuoret pitäisi avata ja siivota purut säännöllisin väliajoin. Tahtoo unohtua monelta.
Ok. Muovirunko menee palasiksi jos saha jää jumiin tai sahuri kompastuu mutta magnesium ei…