Käyttäjän Pavekka kirjoittamat vastaukset
-
Vaikka zama on alkuperin kiinalainen se on alkuperäislaatua. Nuo merkittömät tarvikekaasuttimet on ihan eri asia. Kyllä niissä on kaikenlaista vaivaa. Ollut vaeltavaa tyhjäkäyntiä, toimimattomia säätöruuveja ym. Ollut ihan toimiviakin mutta käytän vasta viimeisenä oljenkortena.
Kiinan kaasareiden laatustandardit on toimivasta kelvottomaan. Unohda kalvot,unohda kaasarit. Stefat noista menee joskus kiihdytyspumppu joskus bensa-tai impulssiletku.
Käyttelen olosuhteiden pakosta bioöljyjä. Kyllä ne tahtoo liimata ketjut ja laipat kun aikansa seisoo. Joskus ollut kauankin seisoneita sahoja. On sitten tuskasen työläitä siivottavia kun bio öljy on liimannut purumöhjön ja erityisen kun sylinteri on paistanut sen kiinni.
Vaikka jätkä tuossa suuruuden tunteissaan pelkäsi katkovansa ketjun sormin niin olen samaa mieltä että ei ole hyvä tapa arvioida kireyttä. Laitan sahan pöydälle nostan laippaa päästä ja kirin ketjun niin että alaosa nousee just laippaan. Sitten vetotesti ettei saha tule mukana. Sekin on vähän suuntaa antavaa ja pitää toistaa jos ketju on vanha tai kuiva.
Kyllä nyt taas uhotaan.. kyllä jossakin uudessa sahassa jossa on käännetty kytkin ja pikakiinnitys ketjun vaihtaa suht pienellä vaivalla, mutta otappa joku vanha dolmari tai echo jonka purukoppa on lämmöstä ym. vääntynyt. Jos siitä keskeytyneen työn aiheuttamassa kiihkossa junttaatuneen purun tukkiman posken saat ähellettyä auki ja kiinni alle kolmen tunnin niin olet the pelimies.
Viilaamalla. Se ketjun vaihto ei aina mene kuin elokuvissa. Joissakin sahamalleissa purukopan paikalleen laitto on ihan oma työvaiheensa.
Mun mielestä on ikävä vaihdella sahasta ketjuja varsinkin savotalla kun kaikki on purua täynnä. Mieluummin viilailen. Teroituskonekin löytyy mutta jotenkin jäänyt vähälle käytölle. Tahtoo kovettaa hampaat jos hiukan huolimaton ja sitten ei tehoa viila enää ollenkaan.
Varmaan tottumusjuttuja..
En nyt kiinanketjujakaan täysin tuomitsisi. Venyy ja vanuu mutta toiminut hintansa verran mitä sahaillut. Lisäksi tiedän tyytyväisiä käyttäjiä jotka ajelee noilla vallan. Semmosilla varmaan menee jotka ei teroittele vaan vaihtaa aina uuteen. Niitä on vieläkin.
Siinä sitä onkin viilamies kun uutta ketjua viilalla terottaa paremmaksi. Ei kykene samaan. Ottoa kyllä saa lisää.
Ei niissä käytännön eroja ole kuin tärinässä. Joku sanoi 200 kiihtyvän paremmin 201 vääntävän. Koneviestin tms. Leikkuutestissä tehokkaampi dolmar 420 jäi. Laitoin omaani ärhäkän superketjun eli aggressiivisimman talttahampaan mitä saa. Parani vielä entisestään. Mutta ei kannata jos ei osaa sahata pikkusahalla. Sitä tosiaan ei saa painaa tai pakottaa. Hyytyy helposti. Ellei kuuntele sahan kierroksia ja hallitse voimiaan niin menee vielä huonommaksi.
Joku mainitsi dolmarin 4600 mulla oli sen uudempi malli eli 4605. Mun mielestä se oli ärhäkämpi kuin 5105. Molemmat ajasta jäljessä. Liian painavia mukana raahattavaksi. Polttopuukasalla ihan käypiä. Käy nätisti ja lujan tuntuisia.
Ne on vähän mallikohtaisia ominaisuudet ja tarkoitin keskimäärin. Kaikilla merkeillä on puolensa mutta en silti aseta echoa huskin ja stiilin tasolle koska se on yleisesti ottaen vähän hepponen. Ketjujarru on echon systemaattinen ongelmakohta.
Käytettävyydet ja ergonomiat on vähän makuasioita ja mihin tottunut. Pitäisi sahata monella että voisi väittää jotakin voimakasta. Mun mielestä paras sahattava yksittäinen malli on 201. Sille ei ole kilpailijaa. Ne jotka moittii ei osaa tai edes sahannut sillä. Tai sitten vaan ruotsalaisten ystäville mahdoton ajatus.
Ei kaikki stilitkään niin häävejä ole. 026/260 oli selvästi aikalaisiaan huippuhuskuja kömpelömpi. Toimintavarma mutta vähän kuormaautomainen.
Kotisivuilla erinomainen presentaatio koneesta. Ehkä paras kirjallinen kuvaus koskaan. Saisi mainostoimistot ja myyntiorganisaatiot käydä tavailemassa ja opettelemassa.