Käyttäjän Pavekka kirjoittamat vastaukset
-
Muistelen että stokker on luopunut huoltovaatimuksista. Se oli enemmänkin jälkimarkkinabisnestä. Ennen echot oli lievästi b-tuotteita. Nykyään taitaa olla jo eturissä. Varmoja ne on ollut aina eikä merkki ole vieläkään lähtenyt kotkotuslinjalle. Itsellä on kolme ja hyvin on toimineet. Varaosat on tavanomaisia ja melko halpoja. Uusin on ergonomialtaan ensi luokkaa. Vanhemmat on vähän hitaanpuoleisia mutta ei ole häirinnyt. 201:llä saa sitten jos on kiire.
Echo on ihan hyvä valinta. Eipä tuossa stihlin ohessa oikein muita vaihtoehtoja enää ole. Huskilla hommat on mennyt pelleilyksi, dolmar löi hanskat tiskiin ja makita keskittyy akkusahoihin. Sitten ois italialaista ja kiinalaista halparoskaa.
Testit on kivoja mutta ne on yleensä ergonomia ja käytettävyys painotteisia. Se on vasta tulevaisuus, kuluvat vuodet ja markkinat jotka kertoo mikä on hyvä. 201 on niin hyvä ja markkinat täynnä etten usko että 540 tuo paljoakaan uutta. Hyvää ergonomiaa, hyvää suorityskykyä ja entistäkin hankalampaa kaluston ylläpitoa on oma veikkaus. Huski on ollut pitkään suunitellun vanhenemisen edelläkävijöitä
Kyllä sarvijaakolla saa kun osaa. Tosin tulee paskat housuun jo ajatuksesta paljonko tuosta tulee lappua ylikuormasta jos joku pysäyttää. Tosin kuka niitä korvessa katselee.
No annetuista spekseistä se on helppo päätellä että kolme akkua per päivä. Eli n. +1200 juuroa plus muuta rojut. Ellei ole latausmahdollisuutta tai roudaa aggregaattia metsään. Siis akkusahoissa kestoa mitataan ajallisesti koska lisävirtaa ei saa kaadettua kannusta. Makitan pikkuakkuja siis kottikärryllinen. Ymmärsinkö väärin?
Kyllä se mun mielestä kuulostaa vähän niukalta jos tositoimet kestää varttitunnin tai kakskytä minuuttia. Asiaan vaikuttanee lataus-ja vaihtoakku optiot. Tässä ei nyt vaan ole asianosaiset kovin analyyttisesti työrutiinejaan ja kalustokäyttöä sekä sisältöä käsitelleet.
No en sitä tietoa tarvi koska olen tyytyväinen vallitsevaan bensakalustoon enkä ole vaihtoaikeissa mutta varmaan joku hankintaa miettivä on tuollaisestakin kiinnostunut ja kyllä se itseäkin kiinnostaa mutta lähinnä yleisestä mielenkiinnosta.
Täällä tuo kuuluisa akkuvallankumous on näyttäytynyt lähinnä pursuavana kiinalaisena roskana sekä käytä ja heitä kulttuurina. Tai törkeänä hinnoitteluna paremmille malleille. Korjattavuutta tai jatkuvuutta ostoksille ei ole kummallakaan.
En tiedä enkä mene väittämään etteikö raivuri voisi toimia mutta skeptisyyttä herättää toiminta-aika tosihommissa kun ei tossa paljoa taukoja pidetä kun metsässä temutaan. Moottorisahatkin imaisee virrat alle vartissa jatkuvassa ajossa.
Mielenkiinnosta kuulisin miten akkuraivurilla työt voisi rytmittää niin että virtaa riittää koko päiväksi ilman patteria vaihtoakkuja.
Onhan ne ihan hyvin voineet olla kannattavia loppuessaan. Mutta tuotto ei ollut riittävää. Pääoma saa paremman tuoton jossain muualla. Kyllä siellä on varmaan tilikirjat kammattu tarkkaan ja tehty mitä voitu. Kaippa ne tehtaat vanhenee siinä kuin autotkin.
242:en maine perustuu enimmäkseen luotettavuuteen ja tietenkin kierroslukuun. Se oli jo tullessaan vanha runkomalli joka oli tuotekehitetty miltei valmiiksi. Kangen alalaakeri suurennettiin ja kytkin parannettiin mutta eipä siihen paljoa muutoksia enää tarvinnut tehdä tuotantovuosien aikana. Ja eipä niissä käytettynäkään juuri tyyppivikoja esiinny. Se oli tehokas, toimiva ja yksinkertainen. 346 oli tullessaan ihan uusi malli joka ei ollut ihan edeltäjänsä veroinen. Tehokkaampi ja teknisesti monimutkaisempi. Kaikkia suunitteluvikoja ei korjattu mallisarjan myöhempiinkään versioihin.
No kesällä tulee uusi 540 yrittämään. Epäilen että ei tule herättämään massoja.
242 kannattaisi ostaa vielä tänäkin päivänä jos saisi. Ei nyt ammattikäyttöön mutta moneen muuhun. Kyllä noi sinvaivat ja echot oli ennen b-luokan vehkeitä vaikka kuinka vääntäisi. Nykyään samaa molemmat merkit ja alkaa olemaan jo a-luokan kamaa. Yläkahvasahoissa ollut jo jonkin aikaa.
Ylihintaisia nyt ainakin käytettyjen markkinoilla. Kertonee jotain.