Käyttäjän Panu kirjoittamat vastaukset
-
Riippuu markkinatilanteesta. Hintapiikit kannattaa aina hyödyntää, voit menettää helposti 10 vuoden kasvun myyntiä jahkailessa.
Se piikki näkyy myös tilan hinnassa etkä voi tietää kuinka kauan hintojen nousu jatkuu. Esim. itse en ole tähän kuidun hinnan nousuun päässyt kunnolla mukaan vaan viimeiset harvennukset myin noin 20-21€ kuidun hinnalla eikä juuri nyt ole enää myytävää.
Hankintameno-olettama 40% on kiinnostava ja vaatii tietysti reippaan nousun tilan hinnassa, johon metsävähennys tuo oman osansa verotuksessa.
Puuki: ”3 % 200 €:sta on enemmän kuin 4 % 100 €:sta. Sehän on itsestään selvää”.
Näin on absoluuttista tuottoa tarkastellessa. Prosentuaalinen tuotto kuitenkin ratkaisee ja tässä tapauksessa rahat kannattaa pitää siellä mistä saa 4% jos riski on sama. Poikkeuksena vain se, että tämä 4% tuottava sijoituskohde on jotenkin rajoitettu resurssi, jota ei ole markkinoilta ostettavissa.
Jos nuori metsä tuottaa vaikka sen 4% vuodessa ja vanhempi metsä 3% vuodessa niin metsän ei kannata antaa vanhentua. Metsää ei kannata myöskään päätehakata niin kauan kun puusto sisältää odotusarvoa, tilan myyminen on silloin järkevämpää.
Kuten aiemmin todettu niin käytännössä tilalla on yleensä eri ikäisiä kuvioita ja yleensä kuviokoko on sellainen, ettei niitä kannata lohkoa ja myydä, lisäksi lohkominen on kallista.
Yhtäkään yhden kuvion tilaa minulla ei ole mutta yksi on, jossa on 12ha taimikko ja 1ha varttunut suometsä. Tämä kannattaisi ehkä myydä lähivuosina. En kuitenkaan ole itsekään tunteista vapaa metsäsijoittamisessa. Kun on hyvän tiestön varrella olevassa omassa metsässä kulkenut koiran kanssa, ottanut vähän valokuvia ja videoita, tehnyt raivausta ja taimikko on kovassa kasvussa niin aika vaikea siitä on luopua.
Kiitos Anneli. Artikkeli tyrmää sijoitetun pääoman tuoton laskennan näin:
”Metsätalouden tuottoprosentin suoraviivainen maksimointi ei kuitenkaan johda edullisimpaan tulokseen. Tuottoprosenttia saadaan suurennettua pienentämällä metsätalouden pääomaa (lähinnä puustopääomaa), koska puusto biologisena tuotantoprosessina tuottaa suuremman suhteellisen tuoton alhaisella pääomalla. Pieni pääoma ei silti johda siihen, että metsänomistajan varallisuus kasvaisi eniten.”
Jos nyt ymmärrän oikein niin artikkeli määrittelee edullisimman tuloksen olevan se, että metsänomistajan metsään sidottu varallisuus kasvaa eniten. Kokonaisvarallisuus on kuitenkin se, joka ratkaisee. Metsässä (ja missä tahansa muussa sijoituksessa) kannattaa pitää sen verran varallisuutta, että sillä saa parhaan sijoitetun pääoman tuoton.
Tästä näkyy miten metsän arvo kehittyy kiertoaikana:
Tämän perusteella sijoitetun pääoman tuotto maksimoidaan ostamalla aukkoja tai nuoria taimikoita ja myymällä tila melko pian sen jälkeen. Kaupankäynnin ja taimikonhoidon kulut aiheuttavat sen, että ihan muutamassa vuodessa metsää ei kannata myydä. Mutta 10-20 vuoden kuluttua ehkä jo kannattaa.
Käytännössä myynnissä olevilla tiloilla on kaikenikäistä metsää, joten tämä strategia ei välttämättä toimi kovin hyvin.
Kuten kuvaajasta näkyy niin puuston arvossa on odotusarvoa aika pitkään. Siksi aikainen hakkuu ei tuo kuvaajan mukaista tuloa, koska siinä menetetään odotusarvolisä, joka on realisoitavissa vain myymällä tila.
Tässä ketjussa olen siis yrittänyt vääntää rautalangasta, että yliopistolla harjoitettava kassavirtoihin ja korkoihin perustuva metsätalouden tuoton laskenta ei ole oikea tapa laskea sijoituksen tuottoa.
Minä voisin kehottaa keskustelijoita lukemaan muutaman opuksen sijoittamisesta. Mutta sen sijaan yritän keskustella asiasta täällä, sitä varten tämä foorumi on olemassa.
Suhteellisesta arvokasvusta on helppo olla samaa mieltä. Korkojen laskentatapa näyttää kuitenkin edelleen jäävän mysteeriksi.
Minusta kuulostaa vähän siltä, että Metsähallitus ei osaa laskea sijoituksen tuottoa. Mitäs jos se korkovaatimus olisikin 5% tai 7%? Hakattaisiinko silloin vielä aikaisemmin?
R Rannan vastausta odotellessa kommentoin hänen vihjailuaan yläharvennuksesta. Sijoitetun pääoman tuoton kannalta yläharvennus on aina houkutteleva, koska sillä saadaan sijoitettua pääomaa alas enemmän kuin muilla harvennustavoilla ja sitä kautta mahdollisesti korkeampi sijoitetun pääoman tuottoprosentti.
En ole kuitenkaan vielä kertaakaan tehnyt yläharvennusta. Syy on osittain sama mikä jatkuvassa kasvatuksessa epäilyttää: mennään kohti määrämittaharsintaa. Kun poistetaan parhaiten kasvaneet parhaat puut niin mitä jäljellejäävistä tulee vai tuleeko mitään? Tämän takia tekisin päätöksen yläharvennuksesta ainoastaan sillä perusteella sopiiko yläharvennus kyseiseen leimikkoon. Jos puusto on tasakokoista ja -laatuista niin silloin voi sopia. Toinen ongelma on tukin harvennushinta.
Sijoitettu (sitoutunut) pääomakaan ei yläharvennuksessa laske niin paljon kuin voisi kuvitella, koska kuitumetsän markkihinnassa käytetään odotusarvokertoimia.
