Käyttäjän Panu kirjoittamat vastaukset
-
Jos vettä pitää johtaa pois niin ojitusmätästys on varmasti paras. Ajattelin äestyksessä myös kustannussäästöjä mutta ikinä en ole vielä äestysjälkeen istuttanut.
Aiheesta tai tarkemmin suunnitelmallisesta kaksijaksoisen koivu-kuusisekametsän kasvusta löytyy nyt tuore Metsälehden artikkeli:
Kommentissa Veli-Jussi Jalkanen jakaa kokemuksiaan.
Itse en ole tätä kokeillut vaan pyrkinyt kasvattamaan puuston täystiheänä ja minimaalisella alikasvoksella.
Nyt alkanut kuitenkin kiinnostamaan kokeilla. Se voisi mennä jotenkin näin:
1. Valitse koivulle sopiva pohja.
2. Äestä, jotta koivujen väliin saadaan luontaisia taimia.
3. Istuta jalostetulle koivulle.
4. Noin 5 (?) vuoden päästä raivaa ja jätä ainoastaan istutetut koivut sekä syntyneet kuuset.
5. Täydennysistuta kuusia sen verran kun tarvii (tiheys pitää miettiä/päättää)
6. Kuusentaimikkoa raivataan tarpeen mukaan.
7. Koivikon ensiharvennuksessa kuuset ovat vielä liian pieniä poistettaviksi eli niitä vain varotaan. Artikkelissa kaveri sanoo, että alikasvoskuuset eivät vaurioido, koska koivut kaadetaan ajouralle. Kuulostaa vähän yksinkertaistetulta näkemykseltä kun ei pelkästään ajouralle voi kaataa kuin ajouran reunapuita eikä ensiharvennuksessa niitäkään.
8. Koivikko harvennetaan yhteensä 2-3 kertaa ja jo toisessa harvennuksessa päästäneen ensiharventamaan kuusikkoa.
9. Koivikko päätehakataan jälleen kuusia varoen ja kuusikko tarpeen mukaan harventaen.
10. Kuusikko kasvatetaan päätehakkuuseen ja mahdollisesti harvennetaan sitä ennen kerran.
On teillä kokemusta osasta näitä vaiheita tai peräti kaikista? Joku kertoi jossain, että kun teki päätehakkuun ja pyysi säästämään kuusikon alla niin päätehakkuu meni harvennushinnalla.
Mitä mieltä ja millaisia kokemuksia tästä kasvatustavasta, onnistuuko ja kannattaako?
Isot ostajat ovat jo aiemmin omassa ohjeistuksessaan sitoutuneet 45m suojavyöhykkeeseen raakkuesiintymien kohdalla. Mykkänen kävi kahvittelemassa, ei tässä sen kummempaa ole tapahtunut.
”Ympäristöministeri Kai Mykkänen ei pidä uutta lainsäädäntöä tarpeellisena.”
Hesari jaksaa yllättävän pitkään jauhaa Stora-Enson raakku-tapauksesta. Jokaiselle metsä-alaa vähänkin tuntevalle on ollut alusta lähtien selvää, että konekuski ei ole tehnyt korjuusuunnitelmaa varastopaikkoineen ja joenylityksineen. Vaihtoehtohan olisi ollut se maksullinen Metsähallituksen maiden läpi ajo ja Metsähallituksen tie. Jonkun oli tehtävä valinta maksetaanko vai ylitetäänkö joki eikä sitä päätöstä tee konekuski.
Hintaero kuituun ei ole hävinnyt lähinnä siksi, että kuidun pystyhinta on yli 30€ ja joskus jopa yli 40€. Viimeisin kokemus toukokuun harvennuksen kilpailutuksesta, johon osallistui myös energiapuunostaja. Hintaero kuitupuutarjouksiin oli selkeä.
Joillain alueilla voi tietysti olla toisin.
Lähikuljetusmatka ja mahdolliset korvaukset Metsähallituksen tilan ja metsätien käytöstä ovat selkeästi leimikon arvoon vaikuttavia tekijöitä. Toisin sanoen Stora-Enson ostohenkilöllä on ollut selvä käsitys siitä mitä kautta puut ajetaan kun tarjous leimikosta on tehty. Tämä tieto on välitetty korjuuyrittäjälle. Eli olen samaa mieltä siitä, että ohjeistus on tullut alunperin Stora-Ensolta.
Mutta onko tuossa puhelussa puhuttu raakuista mitään vai enemmänkin tyyliin ”joku häiriköi puunajoa”. Voihan olla, että korjuuyrityksen esimies on soittanut Stora-Ensolle ja saanut luvan jatkaa. Kuten sanottu, asiat selviävät oikeudessa aikanaan mutta se ei estä meitä spekuloimasta.
Nähdäkseni kyse on siitä, että sääntöjä/lakeja on totuttu vähän taivuttamaan silloin kun tarve on eikä siitä aiemmin ole seurannut mitään. Tässä on ehkä ajateltu, että muutama raakku voi kuolla telojen alle mutta ei ole tajuttu, että vaikutus on laajempi. Nyt seurauksia tulee ja hyvä niin, koko ala joutuu ryhdistäytymään.
