Käyttäjän Panu kirjoittamat vastaukset
-
Seurailin moton työskentelyä vähän aikaa sitten. Monta kertaa kävi ison kuusen kanssa niin, että kantoon jäi 1-2 metriä korkea siivu tyven kyljestä. Ainakin osa noista tyvipölleistä päätyi kuitupinoon ilmeisesti tämän takia. Tässä oli tietä ja sähkölinjaa vieressä eli kuskin piti olla kaadon kanssa tarkkana, ehkä johtui jotenkin siitä.
Alkuperäiseen aiheeseen vastaten tämä on tietysti sopimuskysymys ja ilmeisesti Pölkyn kanssa tehty sopimus sanoo, että raakkeja voi tulla pitkin matkaa, ehkäpä vielä sahauksen jälkeenkin.
MO:n kannalta näiden jälkeenpäin tulevien raakkien valvonta on vaikeaa ja tosiaan herää kysymys motokuskin ammattitaidosta.
Tuollainen sopimusehto on yksi asia muiden joukossa mikä pitää huomioida tarjouksien kilpailutuksessa, jos kilpailua on.
Kun myyjä kertoo ostajalle, että perikunta myy niin silloin tietysti pitää olla kaikkien nimet paperissa tai valtakirja. Oleellinen kysymys on se, että tarkistaako ostaja mitenkään, että kyseinen tila on oikeasti perikunnan omistuksessa. Vähän veikkaisin, että ei.
EDIT: Tosin perikunnan tapauksessa samasta perukirjasta, josta katsotaan kuolinpesän osakkaat näkyy myös, että tila kuuluu kuolinpesälle.
Kun myin puuta juuri ostamaltani palstalta niin yksikään viidestä kirjallisen tarjouksen tehneestä ostajasta ei voinut tietää, että palsta on siirtynyt omistukseeni.
Vasta kun puukauppasopimusta oltiin allekirjoittamassa niin ehdotin itse, että voisin lähettää heille tilan kauppakirjan ja niin tein.
Minulle jäi kuva, että puun ostajaa ei kiinnosta kenen puita myydään, koska ostaja todennäköisesti ei syyllisty mihinkään vaikka joku myisi toisen puita.
Teoriassa valtakirja tosiaan varmasti tarvitaan. Käytännössä minulta sitä ei ole kysytty, tosin lähisukulainen oli tosiaan myyjänä. Jos ostaja kysyy valtakirjaa niin puhelinsoitto MO:lta riittänee.
Täysin eri asia on tietenkin jos henkilö B allekirjoittaisi puukauppasopimuksen mutta siitähän tässä ei ollut kyse.
