Käyttäjän Panu kirjoittamat vastaukset
-
Kuinkahan iso osa Venäjän koivukuidusta on FSC-sertifioitua? FSC on vähän ongelmallinen meille alle 200ha omistajille, ei pääse mukaan järkevällä hinnalla.
Tänä keväänä ei muuten haapa enää oikein kelvannut kuin energiapuuksi.
Loistavaa, kiitos!
Voisiko joku läsnäolija lähettää mulle puh numeron, josta voisin tiedustella seurueen sijaintia jos ehdin piipahtamaan. Ainakaan aamuksi en huomenna vielä ehdi. Gmail-osoitteeni alku on <poistettu>.
Venäjän koivun hinta rajalla on ilmeisesti edelleen enemmän kuin hankintahinta Suomessa:
http://iltalehti.fi/uutiset/201612232200043560_uu.shtml
Mutta tosiaan Kaukaalla se raja on hyvin lähellä.
Itselläni on mennyt hyvin koivukuitu ja -tukki kaupaksi. Seuraavaksi menee koivikon ensiharvennus myyntiin syksyllä.
Kyllä, kilpalatvat leikkasin viime kesänä ja tuskin vielä tänä kesänäkään mitään muuta leikataan vaikka pisimmät lähestyy kahta metriä.
Joo ne pensastuu varmasti tuolla tiheydellä jos välit raivaa. Kolmas kesä menossa ja nyt alan pikkuhiljaa jättämään sinne väleihin kasvavaa puuta, toistaiseksi heinät ovat tuoneet riittävästi kilpailua.
Kloonivisakoivuja istutin 450 hehtaarille ja niistä ehkä 350-400 selviää hengissä. Tarkoitus on kyllä kasvattaa niiden välissä luontaisesti syntyvää puuta, joka poistetaan tulevissa harvennuksissa.
”Onko tavanomaista,että yksi tarjouksenantaja jo nauhoittaa alueen”
Ei ole mutta onhan se ihan hyvää palvelua. Kuulostaa kyllä vähän siltä, että tarjouksenantaja ei välttämättä ole ymmärtänyt, että kysyt tarjouksia muiltakin. Tehtyä nauhoitustahan voi itse hienosäätää tarvittaessa.
Kokeilin tuota tapaa, jossa ensin kaadan useamman puun ja sitten käsittelen kannot. Jos ja kun mukana on pienempiä kantoja niin ne ovat melko vaikeasti löydettävissä risujen keskeltä ja alta siinä vaiheessa kun niitä pitäisi alkaa käsittelemään. Päädyin siihen, että helpointa on käsitellä kanto välittömästi kaadon jälkeen. Näin myös varmistan sen, että kaikki kannot tulee käsiteltyä.
Veikkaan, että sahat pitävät huolen kilpailusta päätehakkuilla eikä siellä kukaan voi sooloilla läpimitan kanssa. Todennäköisesti kuitenkin tullaan menemään suuntaan, jossa tukista tai rungosta maksetaan sen todellisen arvon eli laadun ja järeyden mukaan.
Harvennukset taas eivät sahoja niin paljon kiinnosta ja niissä sellufirmat saattavat yrittää nostaa läpimittaa niin, että lähes kaikki menee kuiduksi. Harvennukset menisivät lähes aina kaupaksi mutta huonolla hinnalla.
Erilaiset korjuupalvelut voivat taistella tätä kehitystä vastaan jos vaan sellufirmat suostuvat edelleen ostamaan hankintapuuta.