Käyttäjän Pähkäilijä kirjoittamat vastaukset
-
Niin kauan kun Suomeen tuodaan erikseen kivihiiltä, öljyä ja maakaasua poltettavaksi Venäjältä ei meillä ole mitään mieltä suojella sellaisia soita jotka voidaan valjastaan puuntuotantoon tai turvesoiksi.
Maatalouden omavaraisuus on saatu ajettua myös näppärästi alas eikä sitä nykymenolla ole tarkotuskaan korjata. Jotenkin kun tuodaan tuotteet jostain muualta näyttää katsottuna kaikki hyvin tuotetulle ja ongelmattomalle – ongelmat jäävät kauas alkutuotannon paikkeille eikä ne liikuta meitä.
Turvesoiden valumavedet kuitenkin käsitellään paremmin kun luonnontilaisten soiden.
Suo on ollut aikaisemmin järveä tai metsää ja ennalistamalla sen voi saada takaisin alkuperäiseen tilaansa.
Pien CHP laitokset ovat vielä kaukana tulevaisuudessa mutta tuotekehittelyä tapahtuu kokoajan. Toivottavasti vain rahoitusta riittää kun tulovirtaa ei tällä hetkellä ole.
Bioenergiapäivillä oli pienvoimalaseminaari jonne kotimaisia edustajia oli tullut neljältä firmalta.
Ekogen – teki ensimmäisen 8 kW strinlingversion Lappeenrannan tekun tutkimushankkeena (100 kW lämpöteho) ja niiden ensimmäinen tuotantolaitos on Saimaanharjulla lämpökeskuksessa pellettikäyttöinsenä (100 kW sähköä 300 kW lämpöä).
Gasek lienee pisimmällä, niillä on valmiita tuotteitakin Gasek 150 tuottaa 37.5 kW sähköä ja 100 kW lämpöä, 149 000€ + alv. Myös suurempi versio CHP 500 löytyy (100/125 kW sähköä 300 kW lämpöä).
Volter jolla pilottikohteena on Kempeleen ekokortteli, 10 pientaloa omassa sähkö ja lämpöverkossa, 30 kW sähköteholla ja 80 kW lämmöllä.
Turos team kehittelee kaasutusjärjestelmää jossa hakkeella on suotavaa 35% kosteus. Lestijärven hakeosuuskunnalle on menossa 1.2 MW laitos josta pitäisi irrota 350 kW sähköä ja 800 kW lämpöä.
Lisäksi Sievistä löytyy Bioecomotion ja Maljus firmat joilla ensimmäinen laitteisto (50 kW sähköteho) on menossa mittaus ja koekäyttöön Haapajärven ammattiopistolle.
referoitu Bioenergia lehdestä 5/12 s 42-43
http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/voimajarjestelman-tila/Sivut/default.aspx
ei liene pitkään aikaan oltu omavaraisia sähkön suhteen täällä. Yösähkön käyttöä ovat sähkölaitokset hintapolitiikalla ajaneet pois pitemmän aikaa ja pienten hajautettujen chp laitosten hintatakuun tyrmäsi edellisellä hallituskaudella se perukkipäinen ministeri.
http://www.stek.fi/ajankohtaista/2011/fi_FI/syottotariffi_sortaa_energian_pientuottajia/
jos on hankalaa laskea 17 000 sähkön pientuttajan tuotetut sähkönmäärät niin ihmetyttää miten onnistuu jokaisen sähkönkäyttäjän reaaliaikainen seuranta nykyisin…
CHP laitokset ovat siinä mielessä paras vaihtoehto kun ne käyvät täysillä silloin milloin tarvitaan maksimikapasiteettiä. Samaan aikaan ollaan tilanteessa jossa ei tuule eikä aurinkokaan lämmitä…
http://www.guy-sports.com/fun_pictures/christmas_tree_dog.jpg
täällä on kuuset saaneet olla metsässä talvikauden ja jatkaa keväällä kasvuaan.
hmmm….
muutaman kilometrin päässä asuu yksinään pikkusen yli kasikymppinen leskirouva jota käyn sillon tällön jelppaamassa jos jotain talonhoidollisia ongelmia ilmenee. Koko kylä tietää että hän on ”tyttökaveri” ja vaimollekin sanon että kävin tyttökaveria auttamassa.
Missä ikävaiheessa hän sitten mahtaa muuttua tyttökaverista naisystäväksi kun tuo tytöttely ei sitten sovi kaikenikäisille?
Kieltämättä hassuja tilanteita on kohdalle osunut kun kännykkä kertoo kuka soittaa ja sitten kuuluu ”tyttökaveri” 😉
jep hinta oli hankintahinta jota jutun mukaan maksetaan harvennuspuusta – lienee oksatontakin vaikka ei tullut esille. Makasiini 8/2012 sivu 20
Yleensäkin energiapuun hintoja on niin vähän näkyvillä että jokainen aidosti ilmoitettu hinta on syytä noteerata. Toki kaikenmaailman joo joo miehet kertovat että ”juu kauppa käy ja kiinnostusta on” vaikka eivät ole kalikkaakaan myyneet energiaksi ja siksi hintoja ei näy – tyhjäkäynti huru-ukkojen höpinää…
Kuulun itse samaan joo joo kerhoon – klapeja lukuunottamatta muuta energiapuuta en ole myynyt… mutta hinnat kiinostaa.
Tojotalta vanhempi Hiace. Siihen mahtuu tavarat sateelta suojaan ja käyttövoimaverollisesti edullisempi pitää kun henkilömaasturit, vaan toisaalta edullisempaa on aurauttaa tiet kun nelikko vie aina enemmän menovettä vajaavetoiseen nähden. Edullisemmin ostaa ketjut ja huomaa ettei niitäkään tarvita joka vuosi.
Kuitenkin metsäautoteillä pitäsi pystyä liikkumaan vajaavetoisellakin – jos sieltä meinataan myytävää puuta saada aikaan ei niissä autoissa ole kun korkeentaan 2 vetävää akselia seitsemästä mitkä ne puut pois ajaa.
Jonsheredilläkin on erillismittapullo – tai lienee sama pullonvalmistaja kaikilla mutta eri etiketit…
Pari vuotta sitten ostin pienen salkkuaggregaatin ja siinä tuli mukana 2 dl korkillinen kaatonokkakannu 0.5 dl viivoilla. Se on näppärä mittaväline.
”villejä” urakoitsijoita lienee harvassa. Ei oikein kannata säilyttää kallista kalustoa takapihalla ruostumassa jos joskus vaikka töitä olisi ajatuksella.
Meillä on onnistunut hankintahakkuut ”siinä sivussa” jos firmalla ei ole tulenpalava aikataulu muuten menossa. Toisaalta kohdalle osuneet hankintakaupatkin ovat olleet kokoluokkaa päivä tai kaksi joten puolen miljoonan vehkeitä varten on jatkuvuudella omat etunsa ja siksi sopimusurakointi lienee muuttunut yleisemmäksi käytännöksi.
Onkohan missään tehty tutkimusta kuinka suuri osuus hankintatukeista ajetaan suoraan sellukattilaan?
