Käyttäjän Orfeus kirjoittamat vastaukset
-
<p>Metsäkeskusten rahoitusta ei pifä ajaa liian ahtaalle: ne järjestävävät esim lasjaa koulutusta, jota metsänomistajat eivät muuten saa-riistakeskukset ovat lihoneet liikaa: valtion tukea voi hulppeasti vähentää puhtaan harrastushallinnon tukemisesta! Kohta Suomen riistakeskus työlliää itse itsensä suurella työntekijämäörällään. Se on jo luonut omalakisesä metsästyksen, joka piittaa vain metsästysnäkökulmasta.</p>
<p>Opintopuolen säästöistä vielä: Opintokeskusten rahoituksen voisi poistaa ainakin sen toiminnan osalta, joka on piilopuoluetukea puolueille. Siitä ei maailma huonommsksi muuttuisi. Toki virallisen puoluetuenkin vähentäminen on paikallaan.</p>
<p>Jos esim. viinit tulisivat vaikka Citymaketteihin, mistähän löytyisi Alkon tapaista palvelua, kun tulee ostokdille ruokalistan kanssa ja tarvitaan joku kertomaan, minkä viinin siihen valitset? Eihän sitä palvelua marketista muutenkaan saa kuin lihatiskillä? </p>
Tällä palsalla lehti ilmeisesti halusi tarjota foorumin vastata asiallisesti esitettyyn kysymykseen, mutta kun antaa yleisölle pikkusormen, osa madaltaa tason vessanseinätöhertelyjen tasolle!
<p>Metso-ohjelmaan tarvitaan rahaa lisää, jos aiotaan ohjelman periaatteiden mukaisesti edistää Keski- ja Etelä-Suomen yksityismetsien arvokkaiden luontokohteiden vapaaehtoista suojelua – rahathan eivät ole riittäneet. </p><p>Myös valtion metsät ovat kansakunnan yhteinen resurssi vaikka eivät ole Metso-ohjelman piirissä. Tulevaankin hallitusohjelmaan tulee linjata se, että edelleenkin myös valtion omaisuutta hoidetaan hyvin ja tehokkaasti ja hakataan, kun tehokkuus sitä vaatii.</p><p>Mielestäni nykyinen linjaus ja taso valtion hakkuissa tulee säilyttää. Metsällä on niin suuri merkitys valtion tuloille, ettei valtion metsiä tule määrättömästi suojella, vaikka valtionkin metsistä lisää Metso-kriteerit täyttäviä metsiä löytyisi. Suojellut alueet ovat pois valtion tuloista eli kaikkien meidän veronmaksajien taskuista. Jotkut viimeaikaiset vaatimukset valtion metsien suojelun lisäämisestä ovat ylimitoitettuja.</p>
Edelleen metsämme kasvavat enemmän kuin niitä hakataan – tämän yksinkertaisen tosiasian Nalle Wahlrooskin Ylessä la 13.5. totesi. Tämä on syytä edelleen muistaa. Senkin hän totesi, että metsätalous muuttuu: UPM ja Stora Enso lopettelevat toimintojaan Suomessa sitä mukaa kuin tehtaat käyvät vanhoiksi. Tämän toki jokainen TV:n katsojakin kyllä huomaa, jos uutiset oikein katsoo. Metsä Goup niiden sijaan investoi entistä enemmän Suomeen. Esimerkiksi Raumalla on juuri aloittanut maailman uudenaikaisin saha.
Metsälaki riittää nykyisellään turvaamaan metsien säilymisen ja uudistamisen – peukalointia se ei tarvitse. Laki edellyttää, että jos puuta myyt, vastaat siitä, että uutta tulee tilalle. Uuden metsän kasvattaminen ajallaan uusista jalostetuista taimista tai siemenistä parantaa metsiemme laatua geneettisesti.
Sorkkaeläimistä erityisesti hirvien lisääntyminen johtaa metsiemme kuusistumiseen, koska hirvi syö männyn ja koivun taimet. Kuuset eivät kestä ilmastonmuutosta yhtä hyvin kuin mänty ja koivu. Hirvien määrät on pudotettava metsästyksellä alle kahden yksilön tuhannella hehtaarilla, jolloin myös liikenneonnetomuudet vähenisivät. Metsästäjäorganisaatioista on kuitenkin tullut hirvi- ja etelässä peurakantojen pienentämisen jarruja. Alueelliset riistaneuvostot kyllä kuuntelevat, mutta eivät noteeraa sidosryhmien viestejä kantojen pienentämisestä. Tämän toteaa jokavuotisissa sidosryhmien kuulemistilaisuuksissa.
Vapaaehtoisesti omistajat haluaisivat suojella metsiään Metso-ohjelmilla, jos ohjelmiin vain olisi rahaa riittävästi. Sitä siis lisää. Esimerkiksi Suomen metsäkeskus kouluttaa toimipisteidensä alueilla yksityismetsäomistajia ajan tasalle ottamaan ympäristöasiat, sertifikaatit ja ilmaston lämpenemisen huomioon. On huomattava, etteivät yksityismetsänomistajat ole ympäristönsuojelun vihollisia. Jos kuitenkin koko ajan pään päällä leijuu uhka metsätalouden ja -kasvattamisen vaikeutumisesta, aavistushakkuitakin vanhoissa metsissä tulee.
Suomessa olisi otettava metsien suojelussa järki käteen ja huomattava, että keskeisessä ja eteläisessä Euroopassa metsä on jotain aivan muuta, pikkupiirteisempää. Suomessa tulee kulkea päättäväisesti omia polkuja metsätaloudessa eikä saada tartuntaa rajojemme eteläpuolelta.
Nyt on todella aika antaa Orpon hallitusohjelmaan vinkit metsätaloudenkin osalta: antakaa palaa älkääkä luottako, että asiat hoituvat ”suuremmassa kädessä”! Saattaapa tulevassa hallituksen metsätalouden tuntemus olla hieman ohutta. Sukupolvenvaihdoksen ja perintöverotuksen keventäminen ovat eräitä. Nykyinen myyntiin perustuva verotus kannattaa säilyttää eikä metsälakia pidä lähteä tulevalla kaudella peukaloimaan: suojelu- ja uudistamisnäkökohdat on siinä riittävästi huomioitu. (Esim. EMOL antoi tämänsiltöisen julkilausumankin.) Metsänomistajan nykyisiä veroetuja ei pidä ehdotella heikennettäväksi! Siinä pitää olle kieli keskellä suuta.
Maatalousministeri Lepän kanta on selkeästi 3 hirveä/ha ja näkemys, että sakolaiset ja lapualsuset ovat parhaita kannanhoitajia. Häntäkin pitäisi vain muistuttaa asian eteenpäin viemisestä. Alueellisten riistaneuvostojen sidosryhmien kuulemistilaisuudet ovat yhtä tyhjän kanssa. Turussakin viimeksi toki hirvimääristä neuvistossa äänestettiin, mutta eipä vaikuttaneet metsänomistajien, viljelijöiden ja liikenneviranomaisten todistelut ylisuurten hirvimäärien pienentämiseen. Maakuntalehden palstoilla sitä sitten purnattiin. Peuramäärät ovat lounaassa karanneet täysin kontrollista.
Jos ruokintaa vähennetään, kanta vähenee, se on selvä. Pelko peurojen muuttamisesta muille alueille kertoo vain keskinäisestä kateudesta.