Käyttäjän olikarkki kirjoittamat vastaukset
-
Tyrmistyttää Koskisen sahan edustajan väitteet että tukin hinta on liian kallis. Saattaahan joku sahuri vielä niinkin ajatella mutta onhan totuus vallan päinvastainen. Tukin hintaan reilu korotus ja kuidun hinta ainakin kaksikertaiseksi. Että pääsisi metsänomistajakin joskus veloistaan. Metsäteollisuushan on pääosin jo kauan ollut velaton. Tietenkin metsänomistajan kustannuksella. Tulee mieleen taannoinen Rauman sellutehtaan avajaiset jossa esittelijä vuolaasti kehui että kuinka erinomainen investointi tämä tehdas on. Esittelijän mukaan ei mene montaa vuotta kun koko tehdas on velaton. Esittelijän lopetettua nostin käteni ja pyysin saada esittää kysymyksen. Kysyin että kun tämä tehdas nyt on niin erinomainen investointi ja erikoisen kannattava nii milloin voidaan odottaa että kuidun hinta myös nousisi että metsänomistajakin saisi hieman helpotusta veloistaan. Hyvänen aika mitä esittelijälle tapahtui, ensinnä rupesi niska punoittamaan ja sitten koko naama. Jopa hengitys näytti salpaantuvan. Kesti useimman minuutin ennen kun rupesi taas henki kulkemaan, mutta vastausta mahdollisesta kuitupuun hinnan noususta ei tähän päivään mennessä ole tullut.
Eihän se ”pikkuinen” kuidun hinnan nousu riitä. Katsokaa hieman mitä esim. sellutehtaat sellulla rahastaa. Kerrotaan että esim. UPM on lähinnä sellun hinnan ansiosta tällä hetkellä liki velaton konserni. Mitä tulee kuusitukin hintaan niin kaiken järjen mukaan senkin hinta olisi oltava liki kaksinkertainen nykyiseen hintatasoon. Pieni esimerkki voinee hieman valaista mistä on kysymys. Katsotaan että kuusitukin kanto hinta olisi 70 € km. Jos siitä sahataan esimerkiksi kakkosnelosta jonka metri hinta on halvimmillaan 2 € metri. kuutioon niitä menee 20 kpl. Jolloin valmiin 2 x 4 kuutiohinta on jo kaupassa 400 €. Lisärahaa sahaajille tuovat vielä sivutuotteet. Yksinkertaisella laskutoimituksella selviää että eihän tässä hinnoittelussa asiat ole lainkaan kohdallaan.
Kuidun hinnan on pakko nousta. Ei mahdu jakeluun että kuitu Venäjältä ja Baltiasta Suomen rajalla on puolet kalliinpaa kun kotimainen puu tehtaalla. Olen ollut siinä uskossa että puukartellit on Suomesta lopetettu.
Mielenkiintoinen artikkeli viimeisessä Metsälehdessä. Siinä vertailtiin Suomen sahojen kannattavuutta viimeisimpien tuloslukujen valossa. Onko mikään yllätys että Suomen kannattavimmat sahat ovat piensahoja jos vertaillaan suuriin kansainvälisiin yhtiöihin. Kuten artikkelissa erään sahan omistajat kertoivat että he eivät juuri sahaa vientiin. Jatkaen että bulkkitavarasta eikä varsinkaan sinisestä ylijäämä tavarasta ei saa edes hintaa jolla rahtikustannukset saisi maksettua. Joten puheet sahauksen kannattamattomuudesta ja tukin kovasta hinnasta voidaan unohtaa. Sitä todistaa jo sekin että täälläpäin on hyvästä tukista tarjottu jo yli 70 € kuutiolta. Mutta kauppoja on jarruttanut mm. pikkutukin ja kuitupuun naurettavan alhainen hinta.
En ymmärrä lainkaan tätä ainaista valitusta tukin liian korkeista hinnoista. Pistäköön sahurit välillä lisää rahaa tukkiin eikä jatkuviin investointeihin joilla keinotellaan varsinkin sahurien tulos mahdollisimman alas. Kyllä puuntuottajat on omalta osaltaan jo liikaakin tukeneet varsinkin sahurien investointeja. Vielä: Ei ole kovinkaan kauan seuraavasta episodista. Tukkiauton kuljettaja kertoi seuraavaa. Hän ei ymmärrä lainkaan kun hänet määrättiin ajamaan järeää kuusitukkia sisältänyt kuorma läänin toiselle laidalle sellutehtaalle. Syynä se että kyseiseltä sellutehtaalta oli kuitupuu liki lopussa. Siis. Ensiluokkaista tukkia sellutehtaalle. Onko mitään järkeä. Eikä kyseinen kuorma ollut suinkaan ensimmäinen eikä myöskään viimeinen. Mutta eipä ihme että tämmöistä tapahtuu sillä jos kolmesta keskikokoisesta tukkipuusta saadaan noin 1000 kiloa havusellua hintaan 1300 € niin onhan se vallan hyvää bisnestä. Ja raaka aine liki ilmaista.
Jokunen vuosi sitten tuli Pohjois Amerikasta Suomalainen mehtämies Metsäteollisuuden johtoon. Oli tutustunut siellä Amerikan ja Kanadan metsäteollisuuden toimintaan. Heti kohta Suomeen tullessaan hän ääneen ihmetteli jopa alan lehdissä sitä että hänen järkeensä ei millään mene se asia että miksi ihmeessä Suomalainen metsäteollisuus ei pysty näyttämään kunnon tulosta. Sillä koneet ja laitteet kun on viimeisen päälle eikä työntekijöiden määrä eikä kulut ole esteenä. Hän vertasi Suomalaisia ja esim. Kanadalaisia sahoja maksetun puun hinnan ja tuloksen suhteen. Sillä esimerkiksi Kanadassa sahoilla on erittäin vanhat laitteet ja runsaasti henkilökuntaa sekä puun hinta verrattavissa Suomen hintaan. Mutta siitä huolimatta tekevät huomattavasti parempaa tulosta kuin Suomalaiset sahat. Mutta mikä oli tämän kommentin lopputulos. Henkilölle kuulemma tarjottiin tasan kahta vaihtoehtoa. Eli suu suppuun tai ulos. Että näin Suomessa.
A Jalkasen kanssa samaa mieltä. Kaiken puukaupan perustana oltava aina ja ehdottomasti reilut pelisäännöt. Miksi sitten esim. sahurit ei näytä kunnon tulosta. No esimerkiksi holtiton investointi buumi heti kun hiemankin suhdanteet paranee. Näin menetellen ei tarvitse näyttää todellista tulosta ja taas puunmyyjä maksaa ja saadaan taas valittaa että kuinka kallista puu taas onkaan.
Taitaa Taneli olla puunmyyjien asialla, ainakin kommenteista päätellen. On se muuten kumma että yhä 2018 on puuta myytävä samoilla nettohinnoilla kun 70 luvulla. On sellainen yhtälö jota ei millään voi hyväksyä. Vielä. Kuitu menee sellaisella hinnalla että selluntuottajat takoo sellaista voittoa että ei mitään rajaa. Vielä tositarina. Silloin kun Rauman sellutehtaalle tehtiin tutustumiskäyntejä ja esittelijä ylpeänä kertoi että kuinka hyvä sijoitus tämä tehdas on että ei mene montaa vuotta kun tehdas on maksanut itsensä takaisin. No minä onneton menin kysymään tältä esittelijältä että kuinkas on ,milloinkas puun hinta nousee sellaiselle tasolle että myös metsänomistaja pääsisi irti veloistaan. Mutta voi hyvänen aika kuinka tämän esittelijän niska rupesi punoittamaan eikä onneton saanut enää sanaa suustaan. Ja jäi myös vastaus saamatta. Että sellaisia muistoja Raumalta.
Tomi Salo TM.ssä tänään peräänkuuluttaa reilua kilpailua ja läpinäkyvyyttä puumarkkinoille. Mutta valitettavasti ” unohtaa” mainita rehellisen ja oikeudenmukaisen puun hinnoittelun tärkeyden. Milloin koittaa aika että puun myyjäkin saa osansa eikä aina pelkästään puufirmat.
Jätkälle. Olisin olettanut että Jätkällekin voisi tehdashinnan käsite aueta.