Metsätalous on ainoa ala, jossa hankintoja tehdään sen perusteella, että saadaan niitä vähennyksiä. Muilla aloilla kuluja pyritään karsimaan, mutta toisin on metsässä. Kauppa se on joka kannattaa.

Toiset ne käyttää pienkone bensaa, kun normi pumppubensa on niin epäterveellistä. Toiset lootraa jäteöljyllä, joka on kerännyt kaikenmaailman raskasmetalleja moottorista itseensä. Samanlailla ne öljyn myrkyt menee keuhkoihin, kun esim. karsii niitä åystyssä olevia karvakuusia.

Jättämällä avohakkuussa siemenpuita pystyyn ne on myyntituloista pois. Osa niistä kaatuu kumolleen ja jää ötököille. Osa haetaan myöhemmin pois avohakkuuta huonommalla hinnalla. Ei se luontainen uudistaminenkaan ole välttämättä ilmaista, vaan sille pitäisi laskea vaihtoehtoinen kustannus. Se on kuitenkin puunmyyjän lompakosta pois, ja riskit kasvaa.

Jos ei ole omalla maalla niitä epäonnistuneita uudistuksia, niin ei sitä vaihtoehtoista kustannusta varmaan ymmärrä. Kun uudistaa aukon, se yleensä onnistuu. Jos ei tilaa sitä kaivuria maata muokkamaan, on suuri riski epäonnistua. 20 vuoden päästä saattaa kasvaa sekametsä, tai sitten heinää.

Usein on huomannut ajattelun muuttuneen sukupolven vaihdoksessa. Vanhemmat ovat hoitaneet metsän hyvin. Sitten jälkikasvu hurahtaa tuohon jatkuvaan kasvatukseen, kun ei ole kokemusta.

Olen kyllä nähnyt toisinkin. Vanhemmat hakkasi kaiken aukoksi ja jätti aukot tekemättä niille mitään. Jälkikasvua tuntuu kovasti kiinnostavan metsänhoito, kun saivat risukon perinnöksi. Rahaa ei tule, mutta menoja on.

Jokainen joka on moottorisahalla itselle hankintaa tehnyt, tietää ettei niillä kuljetuskaluston investointeja maksella. Pienen palkan ja koneen kulut saattaa saada, mutta osamaksut jää maksamatta.