Olikohan 2019, kun ostin talvimallin raivurin ja siitä lähtien tehnyt raivaukset talvella. Tien penkat poikkeus, ne syksyllä. Ja varhaisperkaus keväällä.

Ei haittaa itiöt eikä ötökät. Otsalampulla jatkuu päivä sen minkä tarvii. Tämä talvi onkin sitten välivuosi.

Muistaakseni metsä gruuppi noudattaa jo uutta sertiä. On noudattanut sitä jo hetken aikaa. Eihän se niin voi mennä että hakkuun siirtyessä parin vuoden päähän palataankin yhtäkkiä vanhaan. Sopimuksessa lukee, että myyjä sitoutuu noudattamaan sertiä ja hyväksyy tekopökkelöt. Tämä siis oletuksena, ellei muuta neuvotella.

”Taimikko tulee saada aikaan eteläisessä Suomessa 10 ja keskisessä Suomessa 15 vuodessa.”

2018 istutin mäntyä, joka on nyt parhaillaan miehen mittaista. Ne muutamat, joita hirvet eivät syöneet. Syödyt taimet ovat sitten puolet siitä. Anyways istutettu metsä toimii hiilinieluja paljon nopeammin, kuin luonnon avuin perustettu taimikko.

Kyllä gruuppi ostaa edelleen haapaa. Mutta ei energiaksi.

Rantakaistaa, kymppikohde ja säästöpuita. Siinä suojelua ilman korvausta. Nyt säästöpuiden määrä tulee lisääntymään. Jos menee överiksi, niin pitää ruveta niitä taimikosta poistamaan. Iso haapa näivettää kasvun isolta alueelta. Tekopökkelöt siinä mielessä parempia. Puron laitaa raivaan, ettei sitä joku ala suojelemaan. Kääntyy suojelu itseään vastaan.

Kuusista koostuvaa riistapuskaa olen seurannut, onko siellä elämää? Ei ole, kuin ehkä supin suoja. Aukolla paljon enemmän elämää. Pupu lähti jaloista karkuun, hiirulaisen tapoin vahingossa heinää tallatessa. Vai oliko myyrä, en tietä. Lintuja on paljon. Tämä siis vatukkoa ja horsmikkoa.