Käyttäjän Oksanen kirjoittamat vastaukset
-
Ei niitä vasoja kaadu, kun ei niitä ammuta. Ehkä metsästystavat ovat samat kuin täkäläisellä Havumäen metsästysseuralla, ” Eihän kaikkia lupia käytetä, sillä silloinhan hirvikanta ei kasva.”
Eikös tämä eräs pyörätuolilla liikkuva himometsästäjä jokin aika sitten ilmoittanut suuressa viisaudessaan, että Suomessa voidaan peurojen määrää kasvattaa 500 000:n saakka! Siihen sitten hirvet, kauriit, villisiat ja ties mitkä syöpäläiset päälle. Oma ratkaisuni on, että maat pois metsästysseuroilta. Se porukka on jo kauan osoittanut haluttomuutensa pitää eri sorkkaeläinten kannat kohtuullisella tasolla. Samaa olen ehdottanut piruuttanikin yhtiön metsien osalta, joissa tuhot ovat jatkuvasti kasvussa. Hirvilupia siirretään pankkiluviksi jotka jätetään vuodesta toiseen käyttämättä ja lisäksi lopetetaan metsästys kesken kauden ”kun hirviä ei ole” eli kantaa ei haluta pienentää. Kauriita ja peuroja ei metsästetä, päinvastoin niitä ruokitaan parin kolmen kilometrin välein olevilla ruokintapaikoilla. Samalla kuulemma ”villisiatkin voivat paksusti”. On aivan turha tulla selittämään miten sorkkaeläinkannat räjähtävät käsiin jos metsästys kielletään, räjähtämässähän ne näyttävät olevan näennäisellä metsästykselläkin. Todennäköisesti jo voimakas uhkaus laajasta metsästysalueiden menetyksestä saattaisi herättää älykkäämmät riistahallinnon vastaavat toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla.
Rane2:lle, mummo voi pyytää tarjouksen, johon Stora vastaa. Kukin tekee tahollaan johtopäätökset. Mehän elämme markkinataloudessa, emme sääntelytaloudessa.
Ja nimimerkki Tolopaiselle kysymys: oletko toiminut kauankin metsäteollisuuden taloushallinnossa? Palkat eivät ole meille ongelma, hyvät tekijät ovat aina hintansa väärttejä. Viime aikoina ongelmana on ollut, kuten edellä kirjoitin, kotimaisen puun ylihinnoittelu.
Kelirikkokauden puusta voidaan maksaa kalliimpaa hintaa hetkellisesti asiakassuhteiden ylläpitämiseksi. Kotimaisen puun saanti ei riitä tuolloin alkuunkaan. Vastaavasti voidaan siirtää tilauksia väliaikaisesti muihin maihin. Erityisesti Venäjä pyrkii käyttämään hyväkseen suomalaisten tehtaiden puupulaa nostamalla hintoja. Siksikin on tärkeää pitää kotimaisen puun hinta kurissa, se heijastuu myös tuontipuusta maksettavaan hintaan. Mikäli metsäyhtiöt joutuvat maksamaan raaka-aineesta jatkuvasti liian korkeaa hintaa, tuotanto siirtyy sinne, missä pakolliset raaka-ainekulut pysyvät aisoissa. Koneet ovat vain pultilla kiinni lattiassa ja ne ovat liikuteltavissa, kuten taloushallinnossa sanotaan. Tämä kannattaa myös metsänomistajien pitää mielessään. Nykyinen kuitupuun hinta mahdollistaa kotimaisen tuotannon kasvattamisen. 80-luvun hintojen perään haikaileminen takaa vain sen, ettei tänne ole kannattavaa perustaa tuotantoa jossa puunhinnalla on suuri merkitys.
Palkat joustavat nopeasti esim. lomauttamalla tai lyhentämällä työaikaa. Sitä vastoin ylihinnalla ostettu raaka-aine, eli tässä tapauksessa puu vaikeuttaa lopputuotteiden myyntiä kuukausia, jopa vuosia. Onneksi tähän on alkanut tulla muutos, ylihinnoiteltua puuta ei enää osteta suuria määriä kuten viime vuosikymmenellä. Tuolloinhan Metsäliitto oli hyvin suurissa vaikeuksissa, kun raakapuun hinta oli niin korkea ettei lopputuotteelle jäänyt edes marginaalista katetta.
Paperitonnista palkkojen osuus on neljä ( 4 ) prosenttia. Puun kustannusvaikutus metsäteollisuudessa on huomattavasti suurempi, joten alentamalla puun hinta pahimpien kilpailijamaiden tasolle on vaikutus nopeampi. Esim. kuusitukki maksaa tehtaan portilla tällä hetkellä yli 90 euroa, hintaero vaikkapa venäläiseen kuusitukkiin on täysin kestämätön. Venäläistä tukkia saa samalla hinnalla yli kolme mottia. Kotimaisen puun hintakustannus viisinkertaistuikin viime vuoden aikana, eikä tätä pidä päästää enää toistumaan.
”GTK tutkii pääsääntöisesti, nykykriteerien mukaan (vuosittain) yli 20 hehtaarin suoalueita tavoitteenaan löytää tietyn hehtaarimäärän verran turvetuotantoon kelpaavaa turvetta. Tavoite on linjattu GTK:n ja TEM:n välisissä tulossopimuksissa. Vuosittain kokoontuva TEM:in vetämä Turvevarojen kartoituksen koordinaatioryhmä (jossa on kaikki edusryhmät edustettuina) tarkastelee tutkimustoimintaa ja ehdottaa tutkimuksen kohde- ja painotusalueita. Ryhmä on kokoontunut jo 1970-luvulta lähtien, joten tiivis asiakasnäkökulma on ollut turvetutkimuksissa aina mukana!
Teksti: Tuija Vähäkuopus”
Asiahan ei minulle kuulu, mutta kuinkahan sen tutkimuksen puolueettomuuden kanssa loppujen lopuksi on? Ehkäpä tässäkin on ”asiakasnäkökulma” otettu huomioon. Mainittu Vähäkuopus on muuten GTK:n turvevaroja ja -tutkimusta suorittava geologi.
Tuleehan se eläke duunarille kun manulle illallinen, ja toivottavasti hyvä sellainen kun minäkin maksan palkastani pelkkää tyel-maksua yli 200 euroa kuussa. Pitäisiköhän liittyä tuohon valtion tukemaan Myelliin…
Saattoipa tällä em. isännällä olla vähän muut menetelmät käytössä kuin haapojen kaataminen… Mene tiedä. Taimikot ovat kuitenkin loistokunnossa.
Meillä päin eräs nohevampi isäntä totesi, että on uusavuttomuutta jos antaa elukoitten syödä taimikoitaan. Kyseinen isäntä ei muuten kuulu metsästysseuraan.