Jatkuu…

Hakkuu oli pylväspuuhakkuu. Kun otettiin pylväspuut, samalla kaatuivat välissä olleet pienemmät puut. Alueella ollut huonoin puu jätettiin meille, se ei pylväspuufirmalle kelvannut. Se siitä metsänhoidollisesta näkökulmasta.

Oikealle hakkuualueelle oli ollut tie ja tiepohja hakkuun teettäneen maalla mutta sitä ei käytetty. Se olisi kiertänyt 2-3 km lenkin ja meidän kiinteistön läpi meneminen oli nopeampaa ja lähempänä isoa tietä. Moto pystyi menemään tätä lyhyempää reittiä vain meidän kiinteistön läpi, koska siinä oli ainut tasainen alue niin, ettei moto olisi kaatunut. Edettyään meidän kiinteistön läpi kone lähti vierimään järveen tasaisen alueen kapeuden vuoksi. Se jouduttiin pelastamaan läheltä vesirajaa kaivinkoneen avulla. Luonnollisesti kaivinkonekin ajeli meidän pihan kautta. Ja sitä kautta ajoi myös puunkorjuukone useita kertoja. Ja kaiken huipuksi metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja seisoo pihamaallamme ja antaa kaiken tapahtua. Miksi?

Valitettavasti emme vielä voi kaikkea kertoa.

Kisi:
Anteeksi, jos vastasin/kommentoin epäkohteliaasti. Olisin itse ihmetellyt ja kysynyt samoin pari vuotta sitten ennen tätä tapaustamme. Olemme olleet pakotettuja ottamaan näistä asioista selvää tämän rikoksen vuoksi. En tiedä, pysyttekö kuvittelemaan sitä ylimääräistä työmäärää, jonka nämä tekijät ovat meille ja perheellemme aiheuttaneet. Viiden kouluikäisen lapsen vanhempina meillä olisi ollut muutakin tekemistä kuin jahdata näitä rikollisia.

Kesämökkimme oli hankittu erityisesti lasten tarpeita silmälläpitäen. Meille oli tärkeää, että saimme turvallisen loivastisyvenevän hiekkarannan ja myös mahdollisuuden turvalliseen aikuisten silmien alla tapahtuvaan kalastamiseen. Oma rauha oli myös tietysti tärkeä ja puuston antama suoja muiden suoralta näköyhteydeltä. Nyt suoja on viety ja lähimaisema tuhottu. 550 m2 tuhotusta alueesta on istuttamiskelvotonta; sille alueelle luonto oli saaanut kasvattaa hitaasti kasvavan mänty- ja koivupuuston 150 vuotta sitten tapahtuneen järvenlaskun jälkeen. Tuolle sammaleen peittämälle kivikkoalueelle eivät puut kasva ei meidän eikä meidän lastemme elinaikana. Jos alue yritetään istuttaa, siitä tulee täysi kivikko.

Tämä vuodatus vaan ihan tiedoksi, että ymmärrätte halutessanne keljutuksen määrän. Metsäyhtiön toiminta on ollut härskiä ja hävytöntä. Se on ollut niin hävytöntä, että sitä on ollut vaikea muiden ihmisten uskoa todeksi. Ja täällä emme ole pystyneet kaikkea vielä kertomaan.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on ehdottanut asiallemme kaksipäiväistä käsittelyä kuten oletimmekin. Oikeudenkäynti pidetään näillä näkymin 18-19.12.

Meidän tapauksemme oikeudenkäynnissä käsitellään rikoslain 28 lukua hallinnanloukkaus ja rikoslain 35 lukua törkeä vahingonteko.

Tällä kertaa yhdestä asiasta Visakallon kanssa olemme samaa mieltä. Asia on ratkaistava kokonaisuutena ja tässä tapauksessa on ollut pakko turvautua oikeudenkäyntiin, jossa ratkaistaan, kuka maksaa mitä ja millaisia rangaistuksia tekijöille seuraa.

Tavalliselle rehelliselle ihmiselle olisi jo pelkkä rikosepäily kauhea asia, näitä tekijöitä ei epäilyt eikä syytteetkään näytä hetkauttavan? Itse emme tällä elämänviisaudella voisi nukkua yhtään yötä ilman valtavia omantunnon tuskia, jos olisimme aiheuttaneet vastaavan vahingon jollekin toiselle ihmiselle ja emme olisi kaikin tavoin yrittäneet sopia ja ratkaista asiaa.

Tällä elämänviisaudella ja koulutuksella tajusimme myös heti, että nyt on tehty rikos/rikoksia. Ja kuinka se tämän palstan joitakin lukijoita kirvelee, että nämä tekijät saatetaan nyt vastuuseen vaikka heidän saamansa rangaistukset olisivat rahallisesti kuinka pieniä tahansa.

Jospa heidänkin elämänviisautensa hiukan kasvaisi.