Käyttäjän oik-trad kirjoittamat vastaukset
-
Kysymyksessä ei siis ole, mitensennytmuotoilisi, ”sisäpiiritapaaminen”?
Ei ole hyvä, jos sukset / monot jäävät ristiin.
Mikäli joku olisi tyytymätön tuomiolauselmaan sikäli, miten oikeudenkäyntikulut on ratkaistu, voi muutosta ratkaisuun hakea valittamalla hovioikeuteen tai ennakkopäätösvalituksella korkeimmalta oikeudelta.
Jatketaanpa taas ajankuluksi ajatusleikkiä siitä, miten Luvaton puun kaato -juttu eteni kaksipäiväisessä pääkäsittelyssään käräjäoikeudessa maastokatselmuksineen ja lukuisine todistajineen.
Oikeussalissa ajatukset saattavat kirkastua. Metsäyhtiö tulee tunnontuskiin ja sovinnonkaipuu on sietämätön. Luovutaan ykkössatasten (2 x 150 € = 300 € ) törkeästä tyrkytyksestä ja saadaan vakuutusyhtiöltä avuksi ykköstonnit. Ne jo kelpaavatkin kantajalle. Sovinto syntyy, ei enää mitään vaatimuksia puolin eikä toisin. Syyttäjä menee hämilleen ja kerää paperit salkkuunsa: mitäs tässä enää syyttelemään. Rikosprosessin vaihtuessa lennosta siviilioikeuteen metsäurakointifirmakin lopettaa vastaanhangoittelunsa (mitä isot edellä, sitä pienet perässä): sovintoon pääseminen on tässä tärkeintä. Rahallahan vahingot korvataan ja vahinkoja varten on olemassa vakuutukset! Kai vakuutusyhtiöllä on ymmärrystä, eritoten joulunalusviikolla? Sopiva, hyväksyttävissä oleva tonnimäärä löytyykin ja… se oli sitten siinä.
Itäsuomalainen ihmissuhdetaitoinen lupsakka tuomari on hieman pöllähtänyt, mutta aiheellisesti iloissaan. Nyt ei päätöstä tarvitse paljonkaan puntaroida. Toki on kertynyt massiivisessa prosessissa oikeudenkäynti- ja muita selvittelykuluja – kuitenkin vain ykköskymppitonneista puhutaan. Niistä on tehtävä tasapuolinen ratkaisu.
Korpimäen Tanelin oikeudentajuiset ajatuskulut ovat hyväksyttäviä.
Niin minäkin olen ajatellut, että oikeudenmukaisuutta asianomistajat (X ja Y) ovat olleet hakemassa piinallisessa taistelussaan.Voisiko oikeusjutun kantajaosapuoli ( X tai Y ) ottaa kantaa tämän keskusteluketjun 18. sivulla olevassa kommentissani esittämääni teoretisointiin?
Ajatusleikkiä:
Yksityiseltä kesämökkitontilta on lupaa kysymättä kaadettu puustoa, joka on kuljetettu välittömästi alueelta pois. Kesämökkitontille täten perattua ajouraa pitkin on ajettu rajanaapurin varsinaisen hakkuualueen puutavara tien varteen.
Arvostettu puuta ostava metsäyhtiö on ylimielisen käytöksensä vuoksi lopulta haastettu asiassa oikeuteen.
Syytekynnys on ylittynyt ja syyttäjällä on vahva syy epäillä rikoksen tapahtuneen eli alkaa rikosoikeudenkäynti todistajineen. Syytteet luetaan. Oletetaanpa, että metsäyhtiö tässä vaiheessa tajuaa tukalan tilanteensa ja ”kaivaa kuvettaan”.
Millainen olisi se summa, jonka kantaja voisi hyväksyä?
Luopuisiko syyttäjä syytteistä, mikäli rahakorvauksesta päästäisiin yksimielisyyteen?Aloittajan tapauksessa: kuinka paljon enemmän metsäyhtiöltä olisi tuohta löydyttävä kuin alun perin tarjottu kaksinkertainen kantohinta (2 x 150 €), jotta metsäyhtiö voisi luikertaa huojentuneena ulos?