Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Pitkäaikainen leiriytyminen, tuohien kiskominen ja roskaaminen eivät ole jokamiehenoikeuksia. Ei puhuta näistä hyvän asian yhteydessä (jokamiehenoikeudet). Sellainen taitaa olla nykyajan termein maalittamista.
Kumpaa ennallistetaan, ihmisiä vai luontoa?
Teos Metsävaltio-metsähallitus ja Suomi. Metsähallituksen historia. Löytyy mielenkiintoista luettavaa metsien tilasta ja puun riittävyydestä 1850-luvulta lähtien. Eipä se puu ihan kaikki vielä ollut. Käyttöpuu mitoitettiin vain vähän erilailla kuin nykyään. Suora lainaus: ”Loukkaa kaikkea järjellistä taloutta puun myyminen sahattavaksi ennenkuin se rinnankorkeudelta on täyttänyt 12 työtuumaa”. P.W. Hannikainen 1890. Lisäksi mielenkiintoisia valokuvia, ei sekään näyttänyt olevan silloin mahdotonta, että vanhan sakean tukkimännikön alle muodostuu luontaisesti uutta metsää, muutakin kuin alikasvoskuusta. Näyttää joissakin kuvissa aivan kelvolliselta jk metsältä.
Keskisessä Suomessa oli hyvinkin laajoja valtion maita, missä merkittävät hakkuut aloitettiin -40 luvun loppupuolella, sotakorvaus savotoista puhuivat. Parhaita kankaita silloinkin hakkasivat sodan jälkeen rakennetuista kämpistä käsin. Olin itse metsurin alueilla -80 luvun alusta lähtien. Kaikki avohakkuuleimikon olivat sellaisissa metsissä, että tänä päivänä niille ei hakkuulupaa mistään saisi. Valtion metsien konehakkuut alkoivat vasta -90 luvun puolivälissä, 10 vuotta myöhemmin kuin muualla. Silloin alkoi tuuli käymään niissä metsissä toden teolla, mutta metsiä oli kyllä ikänsä ja kokonsa puolesta kyllä aukoksi pistettävänäkin. 2015 alkoi sitten nykyinen ryöstöviljely.
Ei metsäteollisuus Suomesta mihinkään lopu. Mutta tuskin norjalainen ”vihreä” terästehdaskaan tulee. Norskit haistelevat ilmapiiriä Suomessa ja odottavat millaisen tukiryöpyn politiikot ovat valmiit tykyttämään, onhan hankkeen yhteydessä mainittu taikasana VIHREÄ. Jos joskus tulevaisuudessa tuleekin, niin ei ainakaan vedyllä tule toimimaan.
Ja komeassa kelossa metsässä se vasta säilyykin. Vakituinen hirvipassini on mahtavan kelon vieressä. Se oli aivan saman näköinen 45 vuotta sitten, kun ensimmäisiä kertoja sen vieressä passitin. Puusto on ympärillä muuttunut kovasti, mutta kelloon on tullut vain tikanreikiä lisää. Saattaa seistä siinä vielä kymmeniä vuosia ja sitten joskus kaaduttuaan pidätellä hiiltä maapuuna vielä toisen mokoman.
Niistä kantoviidakoista. Keskisessä Suomessa on ollut huippu lumisia talvia nyt kolme peräkkäin, tästä saattaa tulla neljäs. Lunta on ollut paikoin yli metri. Varsinkin vanhojen metsäteiden varsilla, missä runkoa tehdessä kiviä lykättiin metsään erikokoisiksi raunioiksi, tahtoo tulla pitkiä kantoja, samoin luonnostaan kivisellä mailla. Metriseen kerrostuneeseen hankeen kun kouran humautat kannosta tahtoo tulla pitkiä. Aikoinaan, kun metsurina olin vastaavia hakkaamassa, järeissä männikössä saattoi joutua lapioimaan enemmän lumikuutioita päivässä kuin syntyi valmiita puukuutioita. Vanhanajan metsiä kun joutui kiertämällä kaatosahaamaan. Eihän se herkkua ollut, mutta jos pitkiä kantoja jäi siitä tuli pomolta palautetta läheltä ja kovaa. Nyt pitäisi olla melkoinen armeija lumenluojia moton edellä, että kaikista kannoista saataisiin lyhyitä. Ei kai sekään ole realismia, että motoyrittäjältä vaaditaan kivikossa joka toisen rungon jälkeen ketjun tai laipan vaihtoa lyhyempien kantojen saamiseksi. Pitkiä kantoja tulee, lumitilanteesta riippuen. Mutta ovat mahdottoman hyviä kohteita klapinkerääjälle.
Huoltokatkos, alasajo, säröjä siellä sun täällä. Olisiko jo aika luovuttaa. Vai onko taktiikkaa. Valtion energiayhtiö takoo huimia voittoja nykyisellä ”pula-ajan” hinnoittelulla. Maksaako kuluttaja Saksan kaasuristiretkeä?
A.J. on ahkerampi ja viisaampi etsimään tietoa kuin minä. Kiitos, vastasit minun puolesta.
Gla. Se rengasesimerkki ei ole mitään jalostamista. Eikä se, että lannoittamalla saadaan vuosilusto paisumaan 2 millistä neljään. En ole kasvinjalostuksen asiantuntija, kunhan tavallisen tollikan maalaisjärjellä yritän asioita miettiä ja kaiken käsiini saavan aiheesta lukea ja vähän lukemaani ymmärtääkin, niin metsästä kuin hevosestakin. Mutta miksi puiden siemenviljelmiä yritetään perustaa mahdollisimman etäälle kyseisen puulajin luonnonmetsistä? Miksi esim koivun emopuita kasvatetaan muovihuoneissa ja sielläkin kukintoja pussitetaan suojaan ulkopuoliselta siitepölystä? Miksi parhaiten satoa tuottavia vihanneslajikkeita on jalostettu ns. Hybrideiksi, jotka eivät pysty itse lisääntymään? Hevoset ei oikein sovi otsikon alle, mutta viimeinen vertaus siihen. Tiettyjen isäoriiden jälkeläisistä huomattavan suuri osa on nopeita ja kestäviä, mutta yli puolet on hyvin vaikealuontoisia. Tiettyjä sukuja on turha yhdistää. Tietyn sukuiset ovat hyviä, mutta ura jää yli puolella lyhyeksi. Näitä asioita on tilastoitu jo pitkään jokaisesta jälkeläisestä. Kasvinjalostuksessa jokaisen jälkeläisen seuraaminen on tietenkin työläämpää, vaikka jälkeläiskoealoja onkin.