Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Eli syksyllä taas passissa palellaan, vaikka Suorittava talvella arveli lopettavansa. Minähän sanoin, ei sitä niin vain koira kirpuistaan pääse. Nuorena sitä tuli ammuttua kiekkoja paljonkin, saatakin laukausta illassa. Ja kiekot myös särkyivät, eivät pelkästään pudonneet. Viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen olen ampunut yhden kiekon. Pojanpoika houkutteli kokeilemaan, arveli saavansa papan naurunalaiseksi. Oli vähän hämmästynyt ilme, kun kiekko pölähti palasiksi. Lentävää lintua en ole ampunut viimeiseen kymmeneen vuoteen, ainoastaan istuvaa lintua. Ja näinkin on paisteja kertynyt. Usein kuulee sanottavan, että riistallekin täytyy antaa mahdollisuus. Olen sitä mieltä, että kun varmistin on lykätty eteen, niin silloin ampumapäätös on tehty eikä siinä vaiheessa riistalle saa antaa enää mitään mahdollisuutta, laukauksen on oltava varmasti tappava. Siksi en ammu enää lentoon.
Joko Suorittava kävi uusimassa hirvikokeen ? Minäpä kävin, taas on pari vuotta jatko-aikaa.
Vaikkei Saksan sanomiset totta olekkaan, niin Suomi ottaa ne kyllä todesta jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Suomi ottaa todennäköisesti käyttöön nuo huhuina liikkuneet dieseleiden pääsyvaatimukset. Hännystelyn tarve on meillä niin hirmuinen.
Nämä mummot ovat valtava ongelma yhteiskunnalle. Kulutukseen perustuva bkt kärsii, kun he ovat kulutuksen ulkopuolella lähes täysin. Heille ei voi markkinoida katto-, ikkuna- eikä oviremonttia, jäävät paitsi viemärintähystystä, putkiremontin tarjoajia ja sähköistyksen tarkastajia. Kun täytät 65 vuotta, näiden tarjoajat alkavat soitella lähes päivittäin. Miksei nuoremmille tule vastaavaa markkinointia?
Ei tullut kommunismia, päinvastoin. Tuli diktaattorien hirmuuvalta.
Kahden vuoden aikana en vaihtanut kertaakaan tulppia. Öljyä täytyi tosin lisätä niin usein, että varsinaista öljynvaihtoa ei tarvinnut tehdä. Kerran katkesi laturin remmi, kun hirvenjälkiä etsiessä öysäsi konehuoneen lunta täyteen umpisella tiellä.
Kauan sitten ajelin perusmallin Ladalla, oliko se nyt malliltaan 1200, mittarissa oli yli 300 000. Ostin sen käytettynä sedältäni 400 markalla työautoksi. Ei harmittanut vaikka pihkainen turvahousunpersus vähän napsahti penkkiin kiinni, teräketjuöljy vähän vuoti konttiin tai takapenkille. Juuri katsastettua ostin, kerran katsastin itse, ei mitään ongelmia. Kaksi vuotta ajoin, sitten kossipojille peltoautoksi, kun ruostetta ilmaantui enkä itse ole hitsaustaitoinen. Kaikista autoistani ylivoimainen hinta-laatusuhde. Pääomakustannukset tuli kilometrirahoina moninkertaisesti takaisin. Isotkin nyrkit mahtui konehuoneessa toimimaan ja tavallisia huoltoja pystyi itse tekemään. Nyky autoissa tuo ei enää onnistu. Aina pitää olla tietokoneen persiissä kiinni, ja se maksaa maltaita. Polttimon kun vaihtoi, ei tarvinnut koko keulaa purkaa.
Kaapelinkaivajat ovat yleensä ammattimiehiä. He eivät revi maastoa kovin pahaan kuntoon. Toiselle talolleni vedettiin maakaapeli joku vuosi näihin aikoihin. Seuraavana kesänä kaivuusta ei ollut mitään havaittavissa. Ohjeen mukaan puistomuuntaja tulee sijoittaa 8 metrin päähän rakennuksesta. Kirkot, museot, koulut ja päiväkodit on jätettävä kauemmaksi. Rakentaja osoittaa paikan, kunta antaa sille luvan. Itse tuskin saisit lupaa rakentaa pientä pihasaunaa tuon muuntajan paikalle…..Mutta ison yhtiön raha ja tarve ratkaisevat. Kuten eräs tunnettu mies sanoi: Yhteisön etu käy yli yksityisen edun.
Saksa vie taas ja muut vikisevät. Raivaa tietä kivihiilen käytön lisäämiselle. Sitä kun heillä on.
Suorittava. Minunkin kokemukset ovat oikeasta elämästä. Vuosi sitten leimikonsuunnittelija nauhoitti rajan 15-20 metriä väärään paikkaan vaikka oranssi putkipyykki olisi ollut helposti löydettävissä. Mutta gepsi näytti toista ja siihen nauhoitus ilmestyi. Pyykin oli hänen mielestään maanmittari laittanut ilmeisesti väärään kohtaan tai pyykki oli itse siirtynyt vaivihkaa mieleisempään paikkaan. Niin oli luotto digitietoon kova.