Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Ovatko nuo 3 miljoonaa rajapyykkiä, joilla ei ole tarkkaa sijaintia, vielä betonivalimon tai putkipyykkipajan varastossa? Jos pyykki on maastossa maanmittarin aikoinaan paikalleen asettamana, sillähän on silloin erittäin tarkka sijainti. Samoin kuin paperille piirretyn kellon viisarit näyttävät kaksi kertaa vuorokaudessa tähtitieteellisen tarkan ajan. Tarkoittanee, että noita 3 miljoonaa pyykkiä ei ole vielä saatu gepsin avulla digitaaliseen tiedostoon. Olen oppinut, että raja on suora jana maastoon asetetulta pyykiltä seuraavalle pyykille. Raja ei ole välttämättä siinä mihinkä kohtaa gepsi moton, koiran, puhelimen tai pienen käsilaitteen gepsi, sen näyttää sijoittuvan. Lähes kaksikymmentä vuotta näitä rajoja työni ohessa etsin ja nauhoitin. Opin kyllä tuntemaan laitteiden rajallisuuden. Ainoa mikä piti varmasti rajan suhteen paikkaansa oli maanmittarin maastoon laittama pyykki. Raja lähti siitä ja kulki suoraan seuraavalle pyykille. Joskus tuon janan löytäminen vain tuotti peitteisessä metsässä kohtuuttomasti työtä. On paikkoja, joissa laadukaskin gepsi näyttää mitä sattuu. Se voi näyttää kahden pyykin välisen rajan edestakaisin pomppivana sahanterän kaltaisena viivana. Esimerkin sain tästä, kun kävin moikkaamassa tutuille maille tullutta tuttua lannoitushelikopterin lentäjää. Hän kysyi, että missä ihmeen montussa nyt ollaan, kun kopterin gepsi näyttää mitä sattuu. Lensi lannoitusraitoja gepsi mukaan. Hänellä lienee ollut varsin laadukas laite. Vaivattomimmin raja löytyy nykyjään, jos toisena osapuolena on valtio. Valtion metsissä rajalla on nyt aina juuri hakattu aukko tai polvenkorkuinen taimikko.
Ompahan klisee tai ei, mutta A.J. kirjoitti, että hirvituho ei kuulu kuvioon. Hirvituhoja tulee niin kauan, kun on hirviä ja ns. puuntuottajia. Hirvituhoja voidaan hallita, vähentää tai lisätä, mutta niin kauan kuin on hirviä, ne syövät. Ei se ole mikään klisee. Onko se klisee, että hirvi nähdään metsänkasvatuksen suurimpana ja oikeastaan ainoana uhkana?
Metsästäjäliiton aloite liittyy suurpetopolitiikkaan. Pohjois-Savon salametsästys liittyy suurpetopolitiikkaan yhtä vähän kuin huumaavien aineiden salakuljetus liittyy Fimean valvomaan lääkeaineturvallisuuteen. Salaa tappaminen ei ole metsästystä. Ainakin osa kärähtäneistä kertoi kuulusteluissa tappaneensa petoeläimiä ja lintuja, yleensä mitä vain eteen sattunutta, hetken mielijohteesta. Ei sellaisella toiminnalla ole mitään tekemistä petopolitiikan kanssa.
Pitää tehdä sitä mihinkä on intohimo. Ei sitä mikä on trendikästä, muodikasta tai sillä hetkellä hyväksyttävää. Ei saa lähteä apinoimaan toisia ansaitakseen huomiota ja hyväksyntää. Se säästää terveydenhuoltomenoja, masennuslääkkeiden käyttö ja ennenaikaiset eläkkeet jäävät pois. Ehkä tässä apinoimisessa onkin syy siihen, että nuorten ihmisten eläkkeet mielenterveysongelmien takia kasvavat koko ajan. Ei uskalleta olla itse, on pyrittävä miellyttämään muita ja tehdään väkisin sellaista mikä ei pätkääkään tunnu omalta.
Hirvituhot istuvat suomalaisessa luonnossa kuvioon kuin pieksu sontaan. Hirvi kuuluu suomalaiseen metsäluontoon ja se syö talvella nuoria puita, on aina syönyt ja evoluutio ei etene niin nopeasti, että se ei niin tekisi jatkossakin vielä pitkän aikaa. Jos hirvituhot halutaan poistaa kuviosta on kaikki hirvet hävitettävä. Toki hirvituhoja on pyrittävä hillitsemään.
Mitä muuta tekemistä?
Miksi Tapion suositukset eivät tällaista esittele
Anton sen tuossa kertoi. Hakkuu motolla tuotti tuskaa…
Hakkuiden vähentäminen ja metsien siirtäminen hiiltä nielemään on herättänyt keskustelua vähenevän raaka-aineen käyttämisestä yhä arvokkaimpiin tuotteisiin, tuomaan arvonlisää. Ei se niin vain onnistu. UPM lopettaa ”bio”komposiitin valmistuksen. Siitähän on tehty mm. kertakäyttöisiä ateriaimia korvaamaan muoviset sekä terassi- ja kostean paikan komposiittipaneleja ja lautoja. Markkinat ja kannattavuus varmaankin ratkaisivat, ei syntynyt arvonlisää riittävästi. Pian taas tökätään muovihaarukka iltayöstä grilliltä ostettuun ranskikseen joka ojennetaan luukusta styroksipakkauksessa.
30 sentin istutusvälillä rivin suunnassa ei ole oksia ollenkaan. Sivulle suuntautuvat oksat eivät nekään ole ylisuuria, mutta toistensa lomassa sikinsokin. Voi olla vaikea kaataa, ainakin miestyönä. Runkoja on tukkirungosta heinäseiväsaihioon, mutta yllättäen ovat kaikki melkein saman pituisia. Ainespuukokoa kaikki. Nuorempi istutus oli tarkoitus leikata aikoinaan kuusiaidaksi, mutta tärkeämpääkin työtä löytyi, joten vähän karkasi. Pituutta rivi-istutuksella on 50 metriä. Istutuspaikka yli satavuotiasta paksumultaista peltoa. Etelän puolella on taajaan istutettu aikoinaan sembramäntyjä ja vaahteroita pihapuiksi, ja kuten yleensä pikkutaimia käytettäessä nekin liian tiheään. Niiden etäisyys aidasta 2,5-3 metriä. Vanhempi, ilmeisesti leikattavaksi kuusiaidaksi sekin tarkoitettu, on n.70 metriä pitkä kuusiseinä. Siinä lähes kaikki rungot ovat jo tukkikokoa. Harsuimpia olen muutaman kaatanut keväisin polttopuuksi putsaamaan koivun pikeämät uunit ja hormit. Terveitä runkoja tähän asti kaikki.
Appi-ukolla sama tilanne. Saiturina kituutteli elämänsä, osti ainoastaan ”punalappuisia” marketin ” kompostikärrystä” ja sai muutaman kymppitonnin säästöön. Nyt on säästöt ja myydystä rivitalo-osakkeesta saadut rahat menneet. Mutta mitäpä 91-vuotias niillä tekisikään. Olisipa vain ymmärtänyt käyttää voimainsa päivinä hyväkseen, mutta kun ei. Raha on kuin apulanta. Yhdessä kasassa siitä ei ole mitään hyötyä, sitä on levitettävä.
Näille toimittajille ja siantuntijoille 250 € saattaa olla mitätön päivä-ansio. Riippuu nääs siitä mihinkä on tottunut. Jollekkin it-nörtille tuo on alakantin tuntitaksa.