Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Olen aina yrittänyt lapsilleni vakuuttaa, etteivät hakeutuisi töihin mitä tehdään kumikengät jalassa. Sellaista työtä ei kukaan arvosta, eikä siitä olla nykymaailmassa valmiita maksamaan kunnon palkkaa korkeintaan pientä korvausta. Esim. motokuskin täytyy olla melkoinen atk hakkeri, huippu kalliin koneen mekaanikko ja hänen on tehtävä sekunneissa satoja päätöksiä päivässä, päätöksiä jotka vaikuttavat kymmeniksikin vuosiksi eteenpäin. Kuitenkin palkka yltää tuskin pariin kymppiin tunnilta. Kiiltonahkakengissä kulkeva jonkun pitsantilausohjelman tai kunnan palkkaohjelman päivittäjä laskuttaa kolmekin sataa tunnilta. Olen nähnyt ko. laskuja.
Uudessa Metsälehti Makasiinissa tutkimusprofessori Annika Kangas pohtii metsien merkitystä huoltovarmuuden kannalta, monimuotoisuutta, metsäkatoa ja ilmastomuutosta. Kannattaa kaikkien tuulimyllyjen ihailijoiden lukea oikein ajatuksen kanssa.
Kyllä sieltä aina kolme aivopestyä kahjoa löytyy. Varovaisia pitää länsimaiden olla.
Pitää vain muistaa, että nyt ollaan tekemisissä pahoin häiriintyneen ihmisen kanssa. Ainoa keino välttyä ydinaseiden käytöltä on, että oma väki saa tarpeekseen ja valta vaihdetaan. Nykyisen johtajan käsityskykyyn ei mahdu ajatus, että hän jotain häviäisi.
Kykyä on aina löytynyt, vain halu on puuttunut….
Ei välttämättä joka toisellakaan. Eikä kahta viikkoa putkeen.
Riekko, kiiruna, metsäjänis, kärppä ja lumikko vaihtavat talvipukuun päivän pituuden mukaan. Joskus maa voi olla parikin kuukautta lumeton, kun näillä on jo talvipuku.
Olen joskus huimassa nuoruudessa takonut noita määriä. Maa ja muokkausjälki pitää olla hyvää. Kantomatka ei saa olla pitkä. Ei siedä paljon kahvitunteja. Eikä sittenkään tule kahdeksan tunnin työpäivänä. Kun homman oppii rutiiniksi, niin hyvän työjäljen ja hutiloinnin ajanmenekin ero on merkityksetön.
Arto Marjokankaan kirja Teerenelämää kertoo kanalintujen vähenemisen syistä.
En kuulu birdlifeen enkä greenpeacee, mutta lintuja on tullut seurattua omalla metsäkämpällä -70-luvulta asti. Tuolloin kuukkeleita oli kämpän ruokinnalla vähän riesaksi asti. Tahtoivat sotkea paikkoja. Pikkulinnuista yleisimmät talvilinnut olivat töyhtö- ja hömötiainen. 80-luvulla valtio hakkuutti alueelta oikeastaan kaikki vanhat kuusikot. Tilalle viljeltiin ajan hengen mukaan mäntyä, kasvupaikasta riippumatta. Nyt kuukkelit ovat hävinneet, talviruokinnalla käy vain tali- ja sinitiaisia. Töyhtis ja hömö eivät ylitä mielellään isoja aineita alueita. Ne kärsivät ensimmäiseksi alueiden pirstaloitumisesta. Muutamaan vanhaan kuusikkoon jääville käy kuin Euroopan kuninkaallisille, jotka lisääntyivät sukupolvien ajan serkkujensa kanssa.