Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Seuraava harvennus on 10-15 vuoden kuluttua.
Kyllä on, jos on mitä harventaa. Jos ensiharvennuksen jälkeen ppa on 11, toista harvennusta ei taida kannattaa tehdä. Sama tauti vaivaa koko kiertoajan loppuun asti. Laatu kärsii, kertymä pienenee, korjuukustannukset nousevat.
75 % ensiharvennuksista harsittu pilalle. Se vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen
Metsälaki on lähinnä kuin kirje joulupukille. Harras toive, että toimisitko näin.
Eihän metsälaki oikeinkin tulkittuna ole mitenkään haitallinen metsätaloudelle. Metsälakikohteillahan ei ole ollutkaan mahdollista toimia. Miten sellainen kohde voi olla haitaksi metsätaloudelle, jolla ei ole esim. hakkuuoikeutta ollutkaan. Saman kaavan mukaanhan juopotteleva taksimies voisi laskea verotuksessa tappiokseen kännissä ollessaan ajamatta jääneet ajot.
No jos kone sujuu, niin sitten on hytissä vika, jos kahdeksan harvennusta kymmenestä on tarkastuksissa todettu huonoiksi. Koneen syytä toki on se vajaa kahdenkymmenen metrin uraväli, puomi ei veny kauemmaksi.
Huomasin entisiä työmaitani ajellessa hiljakkoin ensiharvennetun kuvion. Tunnen kohteen polvenkorkuisesta taimikosta lähtien. Käymmeniä kertoja olen siinä hirvipassissa ollut. Aineet hyvään jälkeen olisi ollut olemassa. Hanskalokerosta löytyi vielä relaskooppi muistona ajoilta jolloin oltiin vielä miesten kirjoissa. Ajouran keskeltä mitattuna ppa 11, ajurien välistä 14. Kantojakin silmäilin. Hakkuissa puuston keskiläpimitta oli pudonnut arviolta 5 senttiä. Iso pää edellä oli hakattu. Varmaankin se moto joutuu tekemään samat liikkeet 200 litraisen rungon kanssa kuin 80 litraisen ja ajanmenekki on sama. Näköjään houkutus napata se isompi on kova.
Aikoinaan ensiharvennuksia tehtiin metsurityönä. Noin kymmenmetrisenä aloitettiin, kaksi kolmosta tuli rungostaan. Tuossa kasvuvaiheessa pystyi vielä selviä susipuiksi kehittyviä poistamaan, tehtiin laatuharvennusta. Uraväli kolmekymmentä metriä. Näiltä kuvioilta saatiin kunnon kertymiä vielä väljennyksessäkin. Kun korjuu koneellistui, menetelmät muutettiin koneitten ehdoille sopiviksi. Uraväli kahteenkymmeneen metriin ja puustoa piti kasvattaa järeämmäksi ennen hakkuita jotta kone sai tarpeeksi kertymää hehtaarilta. Nyt jälki näkyy. Puolet pinta-alasta on ajouria ja risteyksiä, seuraavan harvennuksen rungot menivät jo nyt pinoon. Toisaalta konemiehiäkin ymmärtää. Taksat on sellaiset, että ensiharvennuksille parhaiten sopivilla koneilla kukaan ei pysty itseään elättämään. Ja se suurin ponsse tai komatsu kun ei ihan pienestä reijästä suju kulkemaan.
Metsuri motokuski on oikeassa. Mieluummin aikaisin kuin myöhään. Jos odotetaan n. 14 metrin valtapituuteen, kilpailussa pärjänneet oksinkaat suurimmat puut on jätettävä pystyyn. Pienemmät vinot, latvustoltaan toispuoleiset, lumen ja tuulen tulevaisuudessa kaatavat ja katkaisevat on viisainta kerätä pois ja tällöin ollaankin jo liian harvassa asennossa. Ensiharvennus pitäisi ymmärtää viimeiseksi taimikonhoitovaiheeksi eikä bisneksen teoksi.
Olin 80-luvun alussa metsurikurssilla. Ensiharvennuksia opeteltiin hakkaamaan. Opettajan aloitusohje oli, että otatte niin paljon pois että näyttää pilalle menneeltä ja sitten vielä muutama runko lisää niin tiheys on oikea. Relaskoopilla mitatessa näin olikin.
Maallinkojäsenten mukana-olo suurfirmojen ja pankkien päätöksenteossa: mielipiteenne voitte sanoa, mutta ei sillä mitään vaikutusta ole. Rooli kuin häpykarvoilla: ei niistä mitään hyötyä ole, mutta eivät paljon tielläkään ole.
Motokuskilla on vastuu omasta taloudestaan. Jos työ ei suju ohjeiden mukaan, verokortti on äkkiä postilaatikossa. Toiseksi kuskilla on aika pitkälle vastuu työnantajansa taloudesta. Jos viikossa syntyy satoja kolhittuja runkoja ja jälki pinolla ja metsässä on mitä sattuu, yrittäjän sopimukset ovat hyvin äkkiä katkolla. Kuski ei ole konetta maksanut, mutta hänen vastuullaan on, että kone pysyy kunnossa ja pölkkyä tulee yötä päivää.
Digitilisaatio on keksitty Sisiliassa. Kun sen koukun kerran nielaiset, ikinä et pääse siitä Donista eroon. Olet ikuisesti ”palveluksen” velkaa ja maksumies.