Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Puulämmityksestä on toki omat vaivansa. Joka ilta menee melkein 15 min. Kun haet telineelleen klapeja pannuhuoneeseen, etenkin jos jonkun ohikulkijan kanssa jäät hetkeksi juttusille, ja kattilan sytyttämiseen. Se on nyķyihmiselle karmean pitkä aika, liiterillä kun tarvitaan molempia käsiä. Jää vasepookissa ja kinderissä jalkoihin. Ja se puun metsästä kerääminen sitten. Sauvakävelylle ja hikisennihkeille kuntosalille löytyy aikaa, mutta rankasavotta on kauhistus, jopa täällä maaseudulla. Joutavaan kuntoiluun en ole vielä henkisesti valmis, mutta päivä rankametsässä sopivien eväiden kanssa on minulle aina juhlapäivä.
Marraskuun sähkölasku 43,55. Energia 35,10 , loppu alvia. Talo 157 neliötä, kaikki normaalit kodinkoneet. Vuolukivestä leivinuuni ja puuhella. Niillä tulee hyviä pataruokia ja leppoista lämpöä. Pannuhuoneessa puukattila.
Vaimolla sama ongelma kuin Visalla. Huhtikuusta asti ollut koronan jälkeen makuaisti pois. Sapuskat joskus niin suolaisia, että kieli rokahtuuu vesikelloille.
Useammassa kuvauksessa kävin. Ainakin jossain viipalekuvassa ja tomografiassa.
Seitenkymppisiä ei varmaankaan julkisella puolella herkästi leikata, koska sen ikäisten hyötysuhde yhteiskunnalle huono.
Yli 50:n sentin kilowattihintaan taitaa löytyä tuulimyllyjen siivistä. Ovat kalliita investointeja ja kun valtio ei enää voi antaa niillä tuotetulle sähkölle takuuhinta, investointi maksatetaan kuluttajilla. Vihreä siirtymä on kallista.
Eilen illalla ajelin tukkoisia teitä. Taajaman valaistulla kilometrin hiihtoladulla valot päällä vaikkei ole vielä edes latua. Entisellä syrjässä olevalla kotikylällä katuvalot päällä. Kylällä enää yksi asuttu talo. Ja olen asukkaalta kysynyt, niin ei kaipaa eikä tarvitse valoja. Tiet kuitenkin pääosin auraamatta. Ei saa eikä kannata kuulemma aurata ennenkuin lumisade loppuu. Onkohan säästö väärässä paikassa?
En ole lääketieteen asiantuntija, mutta Jessin tapaukseen liittyen rohkenen kertoa oman kokemukseni, etenkin jos tästä olisi apua ja lohtua jollekkin. Minulla tautiepäilys heräsi sattumalta rutiiniverikokeiden tuloksista, ilman mitään oireita. Ensimmäisissä näytepaloissa ei havaittu mitään, mutta keskussairaalan urologi halusi ottaa vielä kohdennetummat näytteet. Sanoi, että jossain kulmassa on kovempi nappula. Näistä löytyikin solumuutoksia. Kirurgi esitteli hoitovaihtoehdot, kehoitti itse päättämään mikä valitaan. Sanoin, että sovitaan että minä en neuvo häntä lääketieteessä ja hän älköön neuvoko minua tukinkaadossa. Toiveena esitin, että kuitenkin niin radikaali hoito, että taudista pääsee eroon. Hänen mielestään sitten paras vaihtoehto kovakuntoiselle miehelle olisi leikkaus. Niin tehtiin. Kolmen kuukauden katsastuksessa PSA oli 0,02 ja marraskuussa puolivuotiskontrollissa 0. Kirurgi totesi, että tätä tautia ei minussa enää ole. Housut pysyvät kuivina edestä ja takaa. Klapeja syntyy ja hirviä kaatuu kuten ennenkin.
Lapsikuolleisuuden väheneminen on tietenkin hyvä asia. Mutta miten siellä toisessa päässä? Onko se elintason nousua, jos meitä vanhoja käpyjä pidetään väkisin hengissä muutama vuosi pitempään? Herra Alzhaimerin kumppanina, joka toinen päivä diabeteksen takia dialyysissä, kaikkien vanhojen puumien tissit topataan uudelleen pystyyn ym. Onko elintasoa, että saamme kotimaista tomaattia tammikuussa, Etelä-Ameriikasta lennätettyjä ruusuja äitienpäiväksi, voimme lasketella hiihtokeskuksessa suoraan baaritiskille, lentää pari kertaa vuodessa löhöämään aurinkorannikolle, marketissa on neljääkymmentä eri leipälajia, kymmentä erilaista broirelia suojakaasussa muovipakkauksessa, joka painaa yhtä paljon kuin sisältö. Onko elintasoa Black Fridayt, kun joutavaa roinaa lennätetään jumboilla Suomeen ja jaetaan rekkaautoilla pitkin maata? Esimerkkejä on satoja, käytännöistä joita pidetään vieläkin elintasona. Elintasona ei kuitenkaan pidetä hoitajien riittävää määrää, sopivan kokoisia oppiluokkia tai paperimiesten palkkaa.
A.J.
Pitkäikäisyyden ymmärrän, mutta mitä tarkoittaa elintason nousu?
Hiilinieluista, monimuotoisuudesta, ennallistamisesta, hakkuutapojen vaikutuksesta ja ilmastosta on tietenkin näillä palstoilla hauska keskustella ja väitellä, etenkin kun siinä samalla voi sekaan livautella omia sankaritekoja, omaa vaurautta ja hehtaarien määrää. Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin pelkkää teatteria, kuten viimeinen ilmastokokouskin osoittaa. Perussyy luonnon ja siinä mukana ihmisenkin katoamiseen on kuitenkin se, että meitä on yli 8 miljardia, ja sitä kehitystä ei mikään pysäytä. Meitä on vain puolet liikaa maapallon kantokyvylle. Ihmiskunta nussii itsensä hengiltä. Ennenkuin tällä porukalla on kaikilla elintason tärkeimmät mittarit älypuhelin ja tepseliauto, niin tämä pallo on koverrettava ontoksi kuin ilmapallo.
Eipä ole mökkiä myyty, ei edes kaupiteltu.