Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Tomperi. Se lannoituksen tuottoprosentti laskelma olettaa, että lannoittamatta metsä ei kasva ollenkaan.
Iso raha puhuu. Pienellä rantasaunalla on kovat rajoitukset, mutta riittävän iso toimija saa rakentaa huoltoaseman järveen, kerrostaloja järveä täyttämällä, kipata ison kaupungin saastaiset lumet mereen ym.
Ketään syyttämättä, ketään osoittamatta. Kuten jo aikaisemmin totesin, talous edellä mennään, sille ei mitään kukaan voi. Väistyä saa metsänkasvatuksen edellytykset, lainalaisuudet ja tutkimukseen perustuva tieto.
Kepun riepottelun sijaan palataan otsikkoon: kuka tarvitsee metsälaki? Teollisuus sitä aikoinaan tarvitsi. Kvartaalit olivat siihen aikaan vähän pitempiä ja halusivat varmistaa halvan raaka-aineen saannin. Samaan pakettiin voi lukea metsäntutkimuksen. Sekin valjastettiin vain teollisuuden tavoitteisiin. Kuka tarvitsi uutta metsälaki? Teollisuus tarvitsi. Luontaisesti syntyneet metsät oli kertaalleen hakattu. Raaka-aineen saamiseksi täytyi päästä entistä nuorempiin puustoihin käsiksi, ja mahdollisimman halvalla. Kvartaali on nyt kolme kuukautta.Jäljistä viis, kunhan kukin jakso saadaan voitolliseksi.
Onko Tolopaisella asiat kuin minulla. Minä ostan ja vaimo maksaa.
”harvennusmallit on suosituksia” . Niin ovat ja se ”lakikin” on suositus. Jos jotain toimintaa ohjataan lailla, niin sen lain rikkomisesta seuraa jotakin. Jos ratista kännissä kärähdät, jotain seuraa, oletpahan vaikka miten iso päätoimittaja. Pilalle hakattujen puustojen ”lain” rikkomisesta ei seuraa millekkään osapuolelle mitään. Hetki hymistellään ja kirjoitellaan, mutta ensi syksynä homma jatkuu kuten ennenkin. Talous edellä mennään.
Pitkäaikainen leiriytyminen, tuohien kiskominen ja roskaaminen eivät ole jokamiehenoikeuksia. Ei puhuta näistä hyvän asian yhteydessä (jokamiehenoikeudet). Sellainen taitaa olla nykyajan termein maalittamista.
Kumpaa ennallistetaan, ihmisiä vai luontoa?
Teos Metsävaltio-metsähallitus ja Suomi. Metsähallituksen historia. Löytyy mielenkiintoista luettavaa metsien tilasta ja puun riittävyydestä 1850-luvulta lähtien. Eipä se puu ihan kaikki vielä ollut. Käyttöpuu mitoitettiin vain vähän erilailla kuin nykyään. Suora lainaus: ”Loukkaa kaikkea järjellistä taloutta puun myyminen sahattavaksi ennenkuin se rinnankorkeudelta on täyttänyt 12 työtuumaa”. P.W. Hannikainen 1890. Lisäksi mielenkiintoisia valokuvia, ei sekään näyttänyt olevan silloin mahdotonta, että vanhan sakean tukkimännikön alle muodostuu luontaisesti uutta metsää, muutakin kuin alikasvoskuusta. Näyttää joissakin kuvissa aivan kelvolliselta jk metsältä.
Keskisessä Suomessa oli hyvinkin laajoja valtion maita, missä merkittävät hakkuut aloitettiin -40 luvun loppupuolella, sotakorvaus savotoista puhuivat. Parhaita kankaita silloinkin hakkasivat sodan jälkeen rakennetuista kämpistä käsin. Olin itse metsurin alueilla -80 luvun alusta lähtien. Kaikki avohakkuuleimikon olivat sellaisissa metsissä, että tänä päivänä niille ei hakkuulupaa mistään saisi. Valtion metsien konehakkuut alkoivat vasta -90 luvun puolivälissä, 10 vuotta myöhemmin kuin muualla. Silloin alkoi tuuli käymään niissä metsissä toden teolla, mutta metsiä oli kyllä ikänsä ja kokonsa puolesta kyllä aukoksi pistettävänäkin. 2015 alkoi sitten nykyinen ryöstöviljely.