Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
A.J. Olet harvinaisen oikeassa. Kun virkamies on edunvalvojana, saat parikymppiä viikossa. Silloin on kyyti kylmää. On vaimon suvusta hieman kokemusta. Kun olemme kuudenkympin ja kuoleman välissä, koskaan et tiedä mikä aamu on älli kankaalla, hevosmiesten sanoin hokit suorana, sitten on myöhäistä. Asiat kannattaa puhua ja sopia ajoissa vaikkei niitä heti toimeenpantaisikaan.
Kuluneella vetorattaalla ja ketjulla sahatessa ketju alkaa pompottamaan. Syö laippaa ja katkaisee itsensä. Kiitos havainnosta kuuluu ohuelle rahapussilleni.
Meiltä kyllä ketjuja ja laippoja särkyi. Tosin otanta on pieni, meitä oli vain 9 ammattimetsuri porukka, aukkoja hakattiin urakkapalkalla. Ja sen verran maalaisia, että sahan huollot ja tankkaukset ei tahtonut luonnistua kuin paljain käsin. Oli opetettu tai koulutettu varmaan väärin. Rypsiöljy oli vähän parempaa, tosin tuo mönjääntymisongelma oli. Ja ukko haisi kuin huonosti siivottu nakkikioski. Sain kerran tynnörillisen käytettyä hydrauliikkaöljyä, jota nuukuuksissani käytin. Ei oikein pysynyt kunnolla ketjulla, ukko oli aika limaisen oloinen, vähän otti henkeenkin ja ketjuja katkeili enemmän. Lämpimillä keleillä ei tarvinnut yövoiteita, senverran oli naama illalla rasvainen. Kyllä ne sitko-aineet on teräoljyssä tarpeen.
90-luvun alkuvuosina näitä ”biohajoavia” kokeiltiin. Yli kymmenen asteen pakkasella, kun sahan yöksi jätit metsään, öljytankki oli umpijäässä, jos käytit erästä maidonväristä litkua. Ketjuja ja laippoja meni kolminkertainen määrä tavalliseen öljyyn verrattuna. Ketjua viilatessa ja kiristäessä sekä tankatessakin paljaat kädet joutui väkisinkin kosketuksiin litkujen kanssa. Iho nousi rakkuloille, jotka myöhemmin kuoriutuivat pois. Kokeilut jäi lyhytaikaiseksi. Marjanvarsia en kantojen ympäriltä myöhemmin tutkinut. Mutta lopputulos oli varmaan samanlainen kuin muullakin ”vihreällä siirtymällä”.
Pahoina myyrävuosina myyrätuhot saattavat olla moninkertaiset hirvituhoihin verrattuna. Milloin metsästäjiä aletaan syyttämään myyrätuhoista. Hehän järjestävät myyriä hävittävien pienpetojen poistoa jopa kilpailuin, kampanjoin ja yhteiskunnankin tukemin poistopyynnein lintuvesilta, saaristosta ja tuntureilta.
Muotitietoinen eläin se yleissyntipukki hirvi….
Se 60-luku on kyllä totta. Silloinkin teollisuus ohjailu valintoja. Päätöksiä ,tai pitäisikö sanoa päättömyyksiä, tehtiin vuoden takaisilla tiedoilla. Tai ehkä kymmenen vuotta vanhoilla markkinatiedoilla (Korean sota).
Siis ostohenkilökö tekee päätökset viljeltävästä puulajeista? Jos, niin hänellä taitaa olla oma lehmä ojassa. Eli ostohenkilöt tuomiolle kuusettumisesta, kasvun taantumasta, hyönteistuhoista ja hiilinielujen pienenemisestä. Hirvi ei olekkaan syyllinen.
Voisiko joku tietävä tarkastella innokkuutta kuusenviljelyn kasvun alkuun lähtökohtana puulajeista maksettaviin kantohintoihin. Muistelenpa vain vuosia, jolloin kuusentukin kysyntä oli huipussaan ja hinta sen mukainen, lähes 100 e/ motti. Siitä on aikaa n. 15 vuotta. Ainakin oma työnantajani ei ole pelännyt hirviä, mutta tuolloin lähes kaikki viljeltiin kuuselle. Metsätalous kun tekee 80 vuoden päähän kantavia ratkaisuja vuodentakaisilla tiedoilla.
Joopa. Ne muutamatkin kuusentaimikon reunoille jätetyt koivut saattavat yön hiljaisuudessa kulkea piiskaamassa koko taimikon latvat pilalle…..