Toistan kysymyksen. Miksi on niin vaikeaa, noloa, vastenmielistä, ehkä pelottavaa mennä metsään. Kaikki pitäisi pystyä tekemään toimistolla tietokoneella, ilmakuvilla, laserkeilauksella, dronella, puhelimeen asennetuilla ohjelmilla, digihärpäkkeillä ja keinoälyllä. Ei ole ihme, jos sotkua syntyy. Onko kaikki metsäalalla jo niin kumiallergisia, että Nokian Kontiosta tulee näppylöitä. Väitän, että harjaantunutta ihmissilmää apunaan ketjussa roikkuva lovettu muovinpalaa ei voita vielä mikään. Kaippa sitä kohta aletaan metsäasioita hoitaa vasepookissa. Tulin juuri koiraa metsätieltä juoksuttamasta. Siellä vain moton lamput metsässä vilkkui. Alan kunnioittamaan kuskeja entistä enemmän. Taitavat olla kohta ainoita jotka uskaltavat metsään mennä, pimeälläkin.

Ja Metsäkeskusko käy dronella toteamassa, että rahalla on tehty oikeanlaista jälkeä?

Runkopiikki. On aiheellista kysyä aikovatko myllyillä pilata koko Suomen, ei vain Lappia. Niin utopistisen vihreää……

Kyllä löytyy, mutta se onkin jo toinen tarina miten se pitää paikkansa.

Minkähän takia metsäalalla on tänä päivänä niin tavattoman vaikea mennä metsään? Netistä metsätietoja selataan, laserkeilataan, droneja lennätetään, netissä puukaupat täytyisi saada tehdä tai korkeintaan tuvan pöydän ääressä, korjuusuunnittelu täytyy tehdä toimistolla diginä ja koneen hytistä ei voi tulla ulos jne. Miksi on noloa käyttää ketjun päässä roikkuvaa lovettua muovinpalaa? Se kun on vain vieläkin paras kapine niin hakkuun tarpeen kuin korjuun onnistumisen määrittämisessä.