Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Mikä siinä aloituksessa on valhetta? Miksi kaikki jotka ei ole tällä palstalla kaikkien mieliksi samaa mieltä leimataan trolliksi?
Näyttää olevan vielä puistolehmuksia, luontoomme kuulumaton puulaji. Ainoa Suomessa luonnonvaraisena kasvava lehmuslaji on metsälehmus. No, kaupunkilaisilta voi odottaa tällaistakin silmänlume näpertelyä, kun ei ole oikein aineksia parempaan. Kuljettaisivat niitä kaupunkilaisille vaarana olevia lahopuita mötköttämään tuulivoimaloiden tieltä hakatuille kentille. Kivihiiltä vain tuuttiin ja valmiit turvekentät rikkaruohottumaan.
Jos tilanne Venäjällä muuttuu kaoottiseksi, meillä kaikilla on turvallisempi olla jossain muualla kuin Euroopassa.
Siitä puhe mistä puute.
Saalistus, ravinnon puute tai runsaus, taudit, ”liikakansoittumisen” aiheuttama stressi. Visa oikeassa ei ole vain yhtä syytä. Luulempa, että myyrillä taudit saattavat olla ratkaiseva syy ainakin huippukannan nopeaan romahtamiseen.
Vielä työelämässä ollessani ehdin muutaman vuoden tutustumaan laserkeilausaineistoihin ja niistä johdettuihin käsittelyehdotuksiin. Muutama havainto laserkeilauksesta: Jos on kaksijakoinen puusto, esim. korpikuusikko jossa järeää kuusta ja seassa pinotavarakokoista saman ikäistä, niin laskee niistä epämääräisen keskiarvon. Yhden puulajin järeissä puustoissa ei oikein kai luota itseensä puulajien suhteen. Jos puhdas männikkö, niin esittää siihen varulta kolmasosan kuusta. Puulajien tunnistus heikkoa. Tasakokoisissa puustoissa pituus pitää paikkansa, mutta ilmoittaa rinnankorkeusläpimitan muutaman sentin yläkanttiin. Taimikot ja nuoret puustot aina reiluun 10 metriin mitäsattuu koiranoksennusta kaikilta puustotunnuksilta. Esimerkki: kesäkorjuukelpoinen avohakkuuesitys kolmevuotiaaseen kuusitaimikkoon. Perusteluna väärä puulaji. Taimikontarkastaja oli lisännyt puustotietoihin kuusen lisäksi muutaman tuhatta metristä hieskoivun. No meni se oikein korjuuajankohdan esityksessä, talvellahan noita kuusia ei olisi löytynyt. Omalta osaltani asiaa helpotti, että työalueellani ei varmaan ole hehtaariakaan missä en ole jo aikaisemmin käynyt. Työn tekemiseen, jos tarvitaan kertymätiedot puu- ja tavaralajeittain, aineistosta oli saman verran apua kuin harakasta sian teurastuksessa.
Muutaman pikkupalstan kohtaloa olen ollut setvimässä. Yksi oli vanha yhteinen joen varteen lohkaistu laani uittoa ja myllyä varten. Vanhasta myllystä kauppoja tehdessä palstan omistussuhteet piti selvittää, omistavia tiloja löytyi toistakymmentä. Yhden turvepalstan myynnissä olin välikätenä myyjän ja ostajan välillä. Pieni suoputakko ison tilan keskellä, arvo olematon, mutta kyllä työllisti. Kerran ihmettelin ison omistajan tilalle leimikkoa tehdessä joen varresta löytynyttä hirsisen heinäladon kehikkoa. Oli varmaankin jollain torpparilla ollut nautintaoikeutena niitellä heinää joenvarsiniityltä.
Tulesta on vanha kansanviisaus Hyvä renki, huono isäntä. Sama pätee näihin digiajan kotkotuksiin. Taitaa näistä tietokoneista tulleen isäntiä. Ainahan se metsässä tehty jalkatyö-istutus, hakkuu, raivaus, leimikoiden rajaus ym.- on ollut liian kallista ja tuottamatonta, viikkokausien toimistolla tietokoneen tuijottaminen ei ole vielä koskaan ollut kallista. Jos toimihenkilö, ostomies tai suunnittelija, on kuukausipalkalla, miten hänen jalkatyönsä on kalliimpaa kuin istumatyö. Luulempa että huonoihin tuloksiin hakkuukohteilla on ollut osasyyllisenä Suorittavan kertomat tapaukset, että ei ole maastotyötä tehty lainkaan tai vain tieltä vilkaistu. Parempien kohteiden siivellä leimikoihin on otettu motokuskien riesaksi kuvioita TiTu- menetelmällä. ( tietokoneesta tuntuu, entinen mutu -menetelmä).
A.Jalkanen. Oletko pohtinut miksi siellä metsässä ei käydä tarpeeksi. Miksi sinne eksyy yhä harvemmin toimihenkilöitä? Miksi se toimistolla sinertävää valoa hehkuvaa molokinsilmää pidetään niin kaikkivoipaisena.
EDIT