Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
En ole väittänyt tutkimuksia tehneeni. Olen kyllä paljon lukenut tutkimuksia ja alan kirjallisuutta. Pyydän anteeksi, jos olen tuonut julki asioita jotka eivät sovi yleiseen uskomukseen ja joidenkin omiin havaintoihin.
PUUKI. Kuten joskus palstalla kerroin, minua kiinnostaa kovasti metsässä muukin kuin kiintokuutiot ja pohjapinta-alat. Olen koppakuoriaisistakin kiinnostunut ja lueskellut. Lähdeluettelona lähinnä oma ”kiintolevy”.
Näinhän se pääpiirteittäin menee. Tukkimiehentäin munat elävät kantojen juuressa nilaa syöden. Mutta mitä niistä toukista tulee? No tietenkin parin vuoden päästä niistä kuoriutuu uusia tukkimiehentäitä. Viivästetty istutus tarjoaa niille herkkupöydän, ja muokkausjälkikin on jo hieman sammaloitunut tai heinettynyt. Pahimmilla alueilla jopa 80% taimista on vikuutettu.
Tukkimiehen täi puuttui. Sen tuhot lienee kaikille niin tuttuja, että jätin pois. Hyvä muokkaus auttaa hieman, mutta ei niitä tuhoja voi välttää. Istuttamista tulisi siirtää pahimmassa tapauksessa jopa 6 vuotta, että taimet olisivat täysin turvassa. Höttöinen viljelytaimi maistuu luonnontainta huomattavasti paremmin. Eikös näissä keskusteluissa ole aina vannottu mahdollisimman nopean uudistamisen nimeen? Kannattaa opiskella hieman koppakuoriaistenkin biologiaa. Vaikka niitten ongelmahan se kuulemma on jos eivät löydä sopivaa lahopuuta. Mutta saattaa se ongelma kääntyä joskus toisinkin päin, etenkin jos sitä ravintoa löytyykin ylenmäärin, kuten avohakkuualoilta pruukaa löytymään.
Järvien ja lampien laskuojat ruopattiin ojitusten yhteydessä. Vedet putosivat tuon n. metrin. En ole kaasuasiantuntija, mutta pilkkireijistä nouseva löyhkä muistuttaa likakaivoa. Salolampia, ei ole viemäreitä koskaan ollut lähimaillakaan. Olin poikasena tutkimusporukassa, joka kartoitti soiden turvevaroja. Näytekairan kun nosti varovasti ylös ja raapaisi äkkiä tulitikun reijän päällä syttyi vähäksi aikaa sininen liekki. Ja haju oli sama kuin pilkkireijällä noilla lasketuilla metsälammilla.
Tuoreilla kannoilla yleisiä puuntuhoajia:
Kuusentähtikirjaaja. Kuivattaa kuusen latvoja. Aiheuttaa merkittäviä tuhoja nuorten kuusikoiden harvennusaloilla.
Havutikaskuoriainen. Pilaa puuta ja sahatavaraa.
Kuusenniluri. Lisääntyy avohakkuun kannoissa. On tuhonnut jopa puolet istutetuista kuusentaimista muutamassa vuodessa.
Pystynävertäjä. Vahingollisin männyn tuholainen.
Täällä vedenjakajaseudulla lähes kaikkien pikkujärvien ja lampien pintaa laskettiin metsäojituksen kulta-aikaa 50-100cm. Vanha rantapenkka on vielä näkyvissä. Sen ja vesirajan välissä on nyt 10-30 metrinen hyllyvä hetteikkö. Valitettavasti niissä vesistöissä kamelin selkä on jo katkennut. Ojitusalueilta lasketut kiintoaineet ja ravinteet ovat käynnistäneet prosessin, joka ruokkii itse itseään. Suojelutoimia voi tehdä, mutta nämä vesistöt on jo menetetty. Olen niitä joskus kierrellyt hankikelien aikaan jääkairan kanssa. Reijän kun poraat, löyhähtää kuin likakaivon kannen avaisit. Tupakkaa sytyttäessä aina arveluttaa syttyykö myös metaanipilvi.
Kuusenniluri hyvin yleinen kannoissa. Tutkimuksin todettu, että puolet kuusen istutustaimista saattaa olla tuhoutunut sen syönnin tuloksena 2-3 vuoden kuluttua istutuksista.
Toki kannoissa ja lumpeissa ötököitä on. Käyväthän esim. palokärki ja karhu kuorimassa tiettynä aikana kesästä edellisenä talvena hakattuja kannokoita. Itse olen kerännyt vuosia polttopuuni metsiin jääneistä lumpeista, ja muutaman erikoisen lumitalven jälkeen kantoja lyhentämällä. Heinäkuulla alkaa kuori irtoamaan ja nilakerroksessa on toukkia. Taitavat olla vain näitä kaikkein yleisempiä puuntuhoojia kuten kuusentähtikirjaaja (Suomen yleisin kuoriainen) ja kirjanpainaja. Näistähän on ollut kova huoli, että leviävät suojelualueilta puuntuotantoalueille. Vähemmän on huolta kannettu kannokoiden vaikutuksesta.
Koiran on pakko liehakoida ihmistä, ei pärjää ilman ruokkijaa. Kissa tulee toimeen omillaan, sietää ihmistä koska saa tältä ”kissan päivät”. Jos kissa olisi ison koiran kokoinen, pisteiksi isäntänsä poskeensa.